Louhi on suojelija, soturi ja äiti – arviossa Emmi Itärannan Lumenlaulaja

Kuvat: Liisa Takala / Teos

Jäikö Kalevala koulussa lukematta? Vai ovatko Lönnrotin kokoamat tarinat kenties vallan unohtuneet? Ehkä on hyvä, ettei liikaa ajattelekaan Kalevalaa, sillä Emmi Itäranta kertoo uudessa kirjassaan Lumenlaulaja (Teos, 2025) Louhen, Pohjolan emännän tarinan niin, että Lönnrotin Kalevalan sankarimiehet ovat nyt vihollisia ja sivuosassa, kun Louhi varjelee omia asuinsijojaan. Louhen syntyä ei Kalevalasta voisikaan tällaisena lukea.

”Kaikella maailmassa on syntylaulu, joka pitelee otteessaan tosiolemuksen juuria… En ole koskaan paljastanut omaani. En ennen kuin nyt…. Mutta sinun on kuunneltava syntylauluni ennen kuin lähdet. Sen olet minulle velkaa, Elias.”

Itäranta johdattaa Louhen seuraamaan Elias Lönnrotin vaiheita ja antaa tämän kertoa kansalliseepoksen kerääjälle elämästään. Elias saa kuulla sen, mitä Kalevalassa on jäänyt kertomatta.

Ratkaisu on rakenteellisesti ja myös tarinallisesti kiinnostava ja saa lukijan miettimään, mikä Kalevala oikein on: se on säilyneistä runoista ja mytologioista kehitetty kokoelma ja sepitettä niin kuin toki on myös Itärannan luoma Louhen tarina.

Itäranta on perehtynyt kirjaa kirjoittaessaan laajasti suomalaiseen ja pohjoismaiseen mytologiaan, samanismiin ja muinaisuskoon, joten Pohjolan emäntä ja valtias Louhi on saanut hyvin uskottavia piirteitä.

* *

Louhi syntyi Lauhana naisten hallitsemaan Pohjolaan. Äiti, tädit ja sisaret tunsivat taiat ja osasivat ottaa itselleen loitsuhahmon ja muuntautua halutessaan eläimeksi. Äiti oli voimakas karhu, ja Lauha saattoi liitää taivaalla kotkan hahmossa. Rauhallinen elo muuttui, kun vieras heimo, kirveenkantajat hyökkäsivät Pohjolaan ja tappoivat ja raiskasivat tädit ja vanhemmat sisaret, myös Pohjolan asukkaiden palvoman Synnyttären.

Äiti johdatti Lauhan ja kaksi pientä sisarta ensin pakoon piilopaikkaan lähelle Tuonen virtaa ja jätti Lauhan myöhemmin metsänpeittoon tietäjänaisten yhteisöön. Metsänpeitossa Lauhasta tulee Louhi ja hän oppii käyttämään omia taikavoimiaan niin, että hän onnistuu lopulta valtaamaan Pohjolan takaisin vierailta tunkeilijoilta.

* *

Kalevanmaan miehet eivät jätä Pohjolaa rauhaan, vaan himoitsevat ennen kaikkea Louhen synnyttämiä Pohjolan tyttäriä, Iltaa ja Aamua. Louhi koettelee miehiä ja saa heidät tekemään urotöitä, mutta tyttäriään hän ei miehille anna, ei edes sammon takoneelle seppä Ilmariselle. Ilta lähtee vasta myöhemmin vapaaehtoisesti Ilmarisen matkaan.

Sampo jauhaa Pohjolalle rikkautta ja hyvinvointia, mutta Kalevanmaassa nähdään nälkää. Niinpä ryöstäjät tulevat ja vievät sammon, he vievät myös toisen tyttären Aamun ja Ilmarinen loitsuaa tämän lentämään lokiksi taivaalle.

Aamun pelastamisesta tulee tehtävä, johon tarvitaan kaikki taikavoimat, eivätkä nekään tunnu riittävän. Tässä pelastustyössä Louhi, mahtava valtias, on se, mikä hän pohjimmiltaan on: oman lapsensa suojelija ja äiti. Hän ei ole enää yksinäinen soturi, joka taistelee pelotta vihollisia vastaan. Tämä taistelu paljastaa Louhelle myös oman vajavaisuutensa ja omat virheensä.

Lopullisen taiston Louhi käy vasta Eliaksen kanssa. Vaikka Louhi laulaisi taivaan repeämään kappaleiksi, järvet läikkymään ja maan järisemään, yhä vain kaikki kuulevat vain Eliaksen sanat. Louhi kysyy Eliakselta:

”Oliko tämä kamppailu sinun mittapuullasi reilu?”

* *

Itärannan Lumenlaulaja on hienoa pohjoismaisesta mytologiasta ja kansanrunoudesta kumpuavaa fantasiaa.

Itärannan tapa kirjoittaa viehätti minua jo Teemestarin kirjassa, ja myös Lumenlaulaja on nautittavaa, runollista suomen kieltä, jota lukee mielikseen.

Marjatta Honkasalo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua