Kuvat: Riina Saitola / Tammi
KIRJAT | Valinta kertoo hienostoperheen tyttärestä, joka haluaa osallistua maanpuolustukseen ja liittyy lottiin. Romaani kertoo myös vaikeasta äiti-tytär-suhteesta, perhesalaisuuksista ja nuoren itsenäistymisestä.
”Aiheissa olisi moneksi, mutta siltikin kirja muistuttaa seikkailevaa tyttöromaania.”
ARVOSTELU
Silja-Elisa Laitonen: Valinta
- Tammi, 2022.
- 479 sivua.
- Äänikirjan lukija: Katja Aakkula.
Raakel Suviranta asuu Helsingin varakkaimmalla alueella, hän on ujo ja epäsosiaalinen ja ihailee tätiään Elisabethia, joka työskentelee lottatoimistossa. Tätinsä rohkaisemana Raakel pukeutuu lottapukuun ja lähtee komennukselle äitinsä raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.
Raakel on elänyt pumpulissa ja pitää rintamaa seikkailuna ja halajaa sinne tavalla, johon kykenee vain sodasta mitään tietämätön hupakko. Romaanin edetessä selviää, että hän selviytyy hyvin myös rankoissa olosuhteissa. Mitä pidemmälle sota etenee, sitä raadollisemmaksi elämä ja työ rintamalla käyvät.
Kirjailija on ilmiselvästi tutkinut lottien historiaa paljon ja huolellisesti. Raakelin arjen kautta lukijakin pääsee osalliseksi tästä, mikä on hienoa. Sen sijaan kaikkien olemattomienkin tapahtumien ja yksityiskohtien pikkutarkka kuvaaminen muuttaa Valinnan (Tammi, 2022) lukemisen pian raskaaksi.
On vaikea uskoa, etteikö älykäs Raakel olisi miettinyt myös sodan oikeutusta siinä kohtaa, kun mentiin Suomen vanhan rajan yli ja alettiin rakentaa Suur-Suomea. Tällaisia pohdintoja kirjassa ei kuitenkaan juurikaan ole. Sota näyttäytyy rytinänä ja paukkeena, haavoittuneina ja kuolleina, mutta kaikki jää jollakin tavalla ulkokohtaiseksi eikä tunnu kovasti koskettavan Raakelia – eikä sen vuoksi lukijaakaan. Kaikesta pahasta huolimatta Raakel on edelleen kuin seikkailumatkalla.
Raakelin harvojen kotilomien aikana käy ilmi, että suvulla on paljon salaisuuksia. Lukijalle näistä vain vihjataan ja se on sääli, koska myös Raakelin hahmo jää jollakin lailla ohueksi ja irtonaiseksi; hän on olemassa ja aktiivisena vain lottana milloin viestitystehtävissä, muonittajana, pyykkääjänä tai ruumiin pesijänä.
Kustantajan mukaan Silja-Elisa Laitosen Valinta on Suviranta-sarjan ensimmäinen osa. Kirjailija on aiemmin saanut tunnustusta dokumentistaan Susinartut ja lahtarin morsiamet (2018). Kaiken kaikkiaan on hienoa, että naisista sisällis-, talvi- ja jatkosodissa on alettu puhua ja kirjoittaa koko ajan enemmän.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
Taku Hoon elämä oli isän käsissä, ja se meni pala palalta rikki – arviossa Kenelle kertoisin
KIRJAT | Pieni ja vaatimaton runokirja avaa lapsen kokemusmaailmaa perheessä, jossa kasvamisen keskiössä on mielenterveyspotilas, oma isä.