Kuvat: Ville Malja / Otava
KIRJAT | Eläinteollisuus on painajaismainen hirviö, joka syö miljardeja eläinyksilöitä vuodessa. Laura Gustafssonin uusimman romaanin kertoja on kaikkeen tähän perinpohjaisen väsynyt aktivisti.
”Mistä löytää voimia taistella vai pitäisikö vain paeta?”
ARVOSTELU
Laura Gustafsson: Mikään ei todella katoa
- Like, 2023.
- 263 sivua.
Laura Gustafsson (s. 1983) on kiinnostava ja kehuttu kirjailija, aina Finlandia-ehdokkaaksi nousseesta esikoisteoksestaan Huorasatu (2011) alkaen. Tähän asti olen onnistunut ohittamaan Gustafssonin kirjat.
Mikään ei todella katoa -romaanin (Like, 2023) aihepiiri houkutteli kuitenkin lopulta ryhdistäytymään: keski-ikäistyvän eläinoikeusaktivistin eksistentiaalinen kriisi sai tällaisen keski-ikäisen ilmasto- ja eläinoikeuskysymyksistä ahdistujan tarttumaan kirjaan.
Kirjan ensimmäinen luku kuvaa kertojaa koiran kanssa pakomatkalla, piilopirtillä. Lyhyt kuvaus harhailee mökkiyhteisön historiaan ja päätyy lopulta koiran ja ihmisen välisen yhteyden ja ymmärryksen kuvaamiseen. Siitä tarina hyppää taaksepäin, kertomaan miksi kertoja on päätynyt koiran kanssa piilopirtille pakoon maailmaa.
Eläinten oikeuksien puolesta taisteleminenhan on, pohjimmiltaan, aika kamala työmaa. Maailma on yksi tauoton lihamylly, joka murskaa tuotantoeläimiä biomassaksi ihmisten kulutustarpeita varten. Työtä tämän kuolemankoneiston pysäyttämiseksi on tehty, mutta edelleen olla kaukana valmiista. Pieniä voittoja on saatu siellä ja täällä, mutta vaikkapa turkistarhausta ei olla edelleenkään saatu Suomessa kokonaan lopetettua, puhumattakaan jostain broilerituotannosta, jota suurin osa ihmisistä ei halua lopettaa, vaikka se aivan kammottavaa onkin. ”Kaikki on hirveää, tavallista.”
Kertojan naapurit ovat hankkineet koiran. Epikuros on energinen yksilö, joten kertoja tarjoutuu ottamaan koiran joskus päivähoitoon. Koirasta saa sisältöä vähän yksinäiseen elämään; niin saa myös kamerakaupan miehestä, joka pyytää kahville. Sekasyöjämiehen kanssa joutuu jankuttamaan eläinten oikeuksiin liittyvistä perusasioista, mutta ainakin on seksiä.
* *
Mikään ei todella katoa kuvaa hyvin aktivistin turhautumista, sitä miten sisällöttömältä tuntuu taistella jonkin sellaisen eteen, joka ei vain muutu. Gustafsson hieroo matkan varrella lukijan naamaan eläinteollisuuden koko rumaa kuvaa. Vähemmästäkin suututtaa ja turhauttaa. Jotain lohdullistakin on: kirja vie kertojan ja lukijan tuotantoeläinten turvakotiin, joka tarjoaa turvallisen ympäristön eläimille ja ihmisille.
Kertoja pääsee isojen kysymysten äärelle. Pitääkö maailmaa katsella vain masentuneiden lasien läpi? Pitäisikö yrittää olla vähän positiivisempi? Onko aktivismi vain sankaritekoja ja urotöitä, joita esitellä joukoille?
Kuten turvakodin pitäjä Charlotte sanoo: ”Ei muutos tapahdu ellei ihmiset muutu, koko ihmisenä olemisen tapa. Huolenpito on radikaalia. Lempeys on radikaalia.”
Pitäisikö nykytilanteen ongelmien osoittamisen sijasta keksiä enemmän mahdollisia olemisen tapoja, kuvitella uusia muotoja elää muunlajisten kanssa paremmassa sovussa?
* *
Eihän tässäkään romaanissa näihin kysymyksiin mitään lopullisia vastauksia ole, vain yhden väsyneen aktivistin pohdintoja siitä, millä tavoin maailmassa olemista voi kestää. Miten saada voimia jatkaa, kun vastassa on ylivoimaiselta tuntuva vastustaja?
Mikään ei todella katoa on taitavasti rakennettu kirja. Tarina etenee hyvin. Gustafssonin kieli on värikästä ja kirjan kertojasta varsinkin piirtyy monipuolinen, ihastuttavan vimmaisa kuva. Tekstiä on nautinto lukea, vaikka kirjassa paljon kammottavia asioita kuvataankin.
Matkan varrelle mahtuu paljon rumaa, paljon kaunista, herkkiä, hauskoja ja rajuja hetkiä. Mikään ei todella katoa maistuu elämältä.
Mikko Saari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.