Kuvat: Marius Batman Viken / Salomonsson Agency / Otava
KIRJAT | Jos dekkari voi olla lohtulukemista, norjalaisen Jørn Lier Horstin romaanit rikostutkija William Wistingistä ovat sitä.
”William Wistingissä ei ärsytä mikään.”
ARVOSTELU

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri
- Suomentaja: Päivi Kivelä
- Otava, 2023.
- 303 sivua.
Jos dekkari voi olla lohtulukemista, norjalaisen Jørn Lier Horstin romaanit rikostutkija William Wistingistä ovat sitä. Wisting on jollakin tavalla hyvin tavallinen tyyppi ja poikkeaa monista muista pohjoismaisen rikoskirjallisuuden moniongelmaisista mieshahmoista.
Wisting on arkinen mies, joka tekee vapaa-aikanaan arkisia asioita ja suhtautuu työhönsä kunnianhimoisesti, mutta ei uppoudu siihen. Hän huolehtii perheestään ja kantaa huolta heidän hyvinvoinnistaan. Tarvittaessa Wisting murehtii myös yhteiskunnallisia asioita ja heikoimpien asemaa.
Tutkittavat rikoksetkin ovat jotakuinkin sellaisia, mitä norjalaisessa pikkukaupungissa voisi kuvitella tapahtuvan.
Hiljainen meri (suom. Päivi Kivelä; Otava, 2023) on William Wistingista ja tämän työtovereista kertovan sarjan kolmas romaani, joka ilmestyi Norjassa jo vuonna 2006. Alussa kaupungin apteekin portailla viruu tuntematon mies ampumahaavoissaan ja siitä tapahtumat lähtevät nopeasti liikkeelle pitkälle ja moneen suuntaan.
Jørn Lier Horst on itse entinen rikostutkija, mikä lienee syy siihen, että poliisityön kuvaus tuntuu ainakin ulkopuolisesta hyvinkin uskottavalta. Notkea ja hyvin kulkeva suomennos viimeistelee kevyen lukunautinnon sellaisiin hetkiin, jolloin dekkari tuntuu sopivalta seuralaiselta. William Wistingissä ei ärsytä mikään.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.







