Kuvat: Harri Hinkka / Docendo
KIRJAT | Valtteri Mörttisen tuoreimman rikosromaanin juonikuvio voisi tuntua ylilyönniltä Suomen olosuhteisiin, jos ei olisi juuri lukenut pari uutista päivän lehdestä.
”Mörttinen on luonut suomalaiseen rikoskirjallisuuteen oman lajinsa. Ei ole toista Ailon Rajakaria.”
ARVOSTELU

Valtteri Mörttinen: Ellei sade lakkaa
- Crime Time, 2023.
- 420 sivua.
Valtteri Mörttisen tuoreimman rikosromaanin juonikuvio voisi tuntua ylilyönniltä Suomen olosuhteisiin, jos ei olisi juuri lukenut pari uutista päivän lehdestä. Toisessa kerrotaan rasistisen Sinimustan liikkeen perustamisesta ja toisessa maanpetoksesta epäillyistä veljeksistä. Kaksikko kuuluu liikkeeseen nimeltä Me kansa ja he uskovat salaliittoteoriaan tunneleista. Siihen, että maan alla suuryritykset ja valtiot taistelevat vallasta.
Kumpikin lukemani artikkeli on peräisin Helsingin Sanomista, jota Mörttisen rikosromaanin Oikeatotuus.fi-sivuston toimittaja Totuuden Axe nimittäisi pääkaupunkiseudun Pravdaksi.
Tarinat sopisivat kivutta Mörttisen romaaniin. Ihan yhtä pähkähullua.
Ellei sade lakkaa (Crime Time, 2023) jatkaa rikosylikonstaapeli Ailon Rajakarin tarinaa. Ailon Rajakari tuli sarjan ensimmäisessä osassa, Mutta suurin niistä on raha, esitellyksi epäsovinnaiseksi hahmoksi. Väkivaltarikoksiin erikoistunut tutkija on nyt vieläkin synkempi ja lisäksi lääkeriippuvainen alkoholin suurkuluttaja.
Rajakari on edellisen tapauksen epäonnistumisen jälkeen hyllytetty, mutta hänen on silti saavuttava Pasilan työpisteelleen tekemään ei mitään.
Ei mitään tekeminen loppuu, kun alaiseensa kyllästynyt esimies antaa Rajakarin työpariksi Supon etsivä Oiva Touhuselle. Touhunen kun ei usko, että kansanedustaja Ville Vilosen näyttävä kuolema ostoskeskuksen aulassa olisi huumekuolema, kuten on jo kirjoihin ja kansiin merkitty.
Touhunen on varma, että takana on suurempi kuvio. Ehkä Vilonen on seurannut liian tarkkaan äärioikeistolaisen Puolueen etenemistä Suomessa. Sen, jolla on Ranskassa esikuva Le Parti ja jonka perustaja on tulossa Suomeen.
Kuvioon kiertyy myös Venäjänmyönteisiä tahoja. Juonikimara on aika vyyhti, mutta kaikki langat kyllä löytävät paikalleen.
Ja onhan tämä ajankohtaista. Sitä vielä alleviivaa, että kirja on omistettu Aleksei Navalnyille ja että Rajakari käyttää ampumaradalla maalitauluna Sergei Soigun kasvokuvaa.
Kustantajan esitteessä ei turhaa sanota, että kirjassa ”amerikkalainen kovaksikeitetty dekkariviihde ja armoa antamaton yhteiskunnallinen kritiikki lyövät kättä”. Näinhän se on. Tarina ei pelkää verta eikä kuolemaa. Yhteiskuntakritiikkiäkin on ja sitä riittää meille äänestäjillekin: Se on kansa, joka nostaa nämä puolueet valtaan. Että katsopa peiliin.
* *
Mörttisen kieli on yhtä verevää kuin ensimmäisessäkin osassa. Lukijan on pysyttävä tarkkana, ettei sekoita unta ja totta, ihan kuten kirjan hahmoillekin se on joskus vaikeaa.
Ympäristön ja ihmisten kuvaus on täynnä yksityiskohtia ja pieniäkin huomioita. Kuten vaikkapa sivulause: ”joidenkin ihmisten silmät näyttävät aina siltä, kuin he olisivat itkeneet”. Ihan totta, luulin, että vain minä olen kiinnittänyt huomion samaan.
Ja nuo nimet. Manne Särki, jota kirjassakin epäillään keksityksi nimeksi. Tästä takana loistava tulevaisuus -tyyppisestä toimittajasta tulee vastoin kaikkia odotuksia sankari. Entä sitten Oiva Touhunen. Supon kommunistisin tutkija, joka napsuttelee SKDL:n vanhaa sytkäriä nähdäkseen, onko Suomella vielä tulevaisuutta. Ja yhtenä kertana se ei enää syty.
Ailon Rajakari on androgyyni nimi, kuten on itse hahmokin. Sukupuolella ei sinänsä ole väliä, mutta siihen viitataan ohuesti, kun Ailon käy naisten vessassa.
Hahmot puetaan rooleihinsa näppärin sanakääntein. Tiedämme Särjen laiskan kunnianhimon ja Touhusen perheen. Vain itse Ailon Rajakari jää vähemmälle. Lopussa tapahtuu kuitenkin käänne, Mörttisen tapaan uskomaton, joten seuraavissa osassa saanemme kuulla lisää rikosylikonstaapelin elämästä.
Valtteri Mörttinen on luonut suomalaiseen rikoskirjallisuuteen oman lajinsa. Ei ole toista Ailon Rajakaria.
Sari Passaro
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







