Lempeä kirja suostumuksesta seksiin – arviossa Elina Nikulaisen Haluatko?

02.10.2024
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Kuvat: S&S / Sonja Siikanen

KIRJAT | Haluatko? Pieni kirjan suostumuksesta on takakantensa mukaan kirja kaikille, jotka ovat joskus halunneet harrastaa seksiä tai kieltäytyä siitä.

”Vaikka olisit ensin sanonut kyllä, voit aina muuttaa mieltäsi.”

ARVOSTELU

5 out of 5 stars

Elina Nikulainen: Haluatko? Pieni kirja suostumuksesta

  • Kustantamo S&S, 2024.
  • 269 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel

Suostumus seksiin on yhä vaikea aihe suomalaisille. ”Haluatko?” on kysymys, jonka kysymiseen ja vastaamiseen liittyy uskomattomat määrät häpeää, ahdistusta, vääriä käsityksiä ja puhumattomuutta. Aihe on muuttunut entistä ajankohtaisemmaksi, koska suostumuksen vaatimus kirjattiin viime vuonna lakiin.

Menneessä ajassa leijuvan ilmapiirin vuoksi olin kovin ilahtunut, kun käteeni osui viisas ja positiivinen kirja aiheesta. Elina Nikulaisen viime keväänä ilmestynyt Haluatko? Pieni kirjan suostumuksesta (S&S, 2024) on takakantensa mukaan tarkoitettu ”kaikille, jotka ovat joskus halunneet harrastaa seksiä tai kieltäytyä siitä.” Teos lunastaa mainiosti antamansa lupauksen.

Ulkoasultaan Haluatko? ei ole kirja, jonka tällainen kuusikymppinen nainen heti ottaisi käteensä. Sarjakuvamainen kansi, jossa lilalta pohjalta huutaa suurin keltaisin kirjaimin kirjan kysymys “Haluatko?”, ei tunnu omalta. Vaikka kansi kiinnostanee enemmän vuosikymmeniä nuorempia, sisältöön kannattaa tutustua ihan jokaisen. Kirja kannustaa viisaasti ja hyvin kirjoitettuna kunnioittamaan omia ja toisten rajoja seksissä ja kulkemaan kohti sopimisen kulttuuria.

20 vuotta tasa-arvon eteen

Helsinkiläinen Elina Nikulainen on tehnyt kaksikymmentä vuotta työtä sukupuolten välisen tasa-arvon eteen ja väkivaltaa vastaan. Takana on ura YK-diplomaattina, väkivaltaa kokeneiden naisten tukijärjestön Naisten Linjan toiminnanjohtajana ja pitkiä työrupeamia maailmalla, muun muassa Vietnamissa ihmiskaupan kitkemisen ja Kiinassa tyttöjen aseman parantamisen parissa.

Nikulainen on kirjoittanut ja puhunut naisvihasta, raiskauskulttuurista ja ylipäätään suomalaisessakin yhteiskunnassa vallitsevasta epätasa-arvoisesta ilmapiiristä, jossa kaikkien ei ole hyvä elää. Nikulainen on tullut tunnetuksi siitä, että osaa ja uskaltaa käsitellä vaikeita asioita inhimillisesti ja rohkeasti. Kirja pysyy samalla linjalla.

Miksi on vaikea sanoa ei?

Kirjassa pohditaan myös sitä, miksi kieltäytyminen seksistä on joskus vaikeaa. Läheskään aina ei ole kysymys väkivallan uhasta tai edes vastenmielisyydestä toista kohtaan. Nikulainen muistuttaa, miten rakkauden varjolla asioiden tekeminen, joita ei halua tehdä, on yhtä vähän suostumusta kuin pelon varjolla tehty. “Jos suostumus on huonoista vaihtoehdoista paras, kyseessä ei ole suostumus”, hän muistuttaa.

Nikulainen kirjoittaa myös torjutuksi tulemisen taidosta ja pohtii monia eri suostumuksen sävyjä.

Tasa-arvon illuusio

Vaikka tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on parantunut Suomessa paljon, meitä vaivaa yhä naisten varhain saaman äänioikeuden mukana tullut illuusio tasa-arvosta. Monissa maissa ollaan Suomea edellä. Vuonna 2022 jo 73 maassa raiskaus oli määritelty laissa suostumuksen puutteena, mutta Suomessa laki saatiin voimaan vasta viime vuonna. Raiskauksen määritelmä muutettiin suostumuksen puuttumiseksi eli kyllä-sana on aina tarpeen. Vanhat asenteet ovat silti yhä tiukassa.

Nikulainen muistuttaa painokkaasti, miten kaikilla on oikeus vetää rajoja juuri siihen kohtaan kuin tuntuu itsestä hyvältä. Ja muuttaa mieltään silloin kun haluaa. Parhaimmillaan suostumuskeskustelu voisi olla omien tunteiden kuuntelua ja sanoittamista sekä toisen tukemista tunteiden kuuntelussa ja sanoittamisessa.

Kirja on lempeä ja viisas. Kirjoittaja ymmärtää erilaisia tilanteita ja erilaisia ihmisiä. Kauniisti myös itseään, mikä meille jokaiselle on vaikea laji. Kirjan lopussa Nikulainen jakaa kiitoksia kymmenille ja kymmenille. Kuitenkin viimeisin kiitos oli minusta rohkein –ja viisain:

”Viimeksi haluaisin kiittää itseäni. Olen tehnyt kirjan aiheiden parissa työtä pitkään ja ahkerasti, välillä väsyen ja sydän totaalisesti särkyen, mutta levon jälkeen taas uudelleen, sitkeästi ja suostumuskulttuurista unelmoiden.”

Kiitos, että olet jaksanut Elina Nikulainen!

Marja Heinonen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua