Legon tarina kertoo, miten perheyhtiö on tunnistanut maailman muutokset ja kääntänyt ne edukseen

Maailman suurin leluvalmistaja Lego on tanskalainen perheyhtiö. Se on pysynyt 90 vuoden ajan juurillaan Billundin pikkukaupungissa ja perustajasuvun omistuksessa.

Jens Andersenin kirjoittama yrityshistoria ja elämäkerta Lego – Kuinka tanskalaissuku valloitti maailman (Minerva Kustannus, 2022) seuraa neljän sukupolven ajan Lego-tarinaa. Sen päähenkilö on yhtiötä kasvattanut ja kansainvälistänyt Kjeld Kristiansen, joka johti yhtiötä neljännesvuosisadan ajan vuodesta 1979 alkaen.

Kiehtovin hahmo on kuitenkin tarinan aloittanut Ole Christiansen. Kädentaitaja perusti vuonna 1916 puuverstaan sadan asukkaan pikkukylään Billundiin ja loi perheyhtiön vaaliman ”paras ei ole liian hyvää” -kulttuurin.

Christiansen kiteytti yrityksen nimessä sen tarkoituksen: ”leg godt” eli leiki hyvin. Myöhemmin huomattiin, että latinaksi Lego-lyhenne tarkoitti minä kerään.

Verstaan ensimmäinen neljännesvuosisata oli kitkuttelua konkurssin partaalla, sillä Christiansen oli tarkempi työn jäljestä kuin yrityksen taloudesta. Uskovainen puuseppä antoi vakaumuksensa näkyä, ja verstaan päivät aloitettiin hartaushetkellä. Tavasta luovuttiin vasta 1960-luvulla.

Kun vuoden 1929 lama vei rakennusalan työt, Christiansen alkoi valmistaa puuleluja. Miehelle naureskeltiin, sillä puusepän oletettiin tekevän jotain hyödyllistä.

Taloudenhoitaja pelasti perheen ja yrityksen

Vaimon kuoltua Ole Christiansen jäi yksin neljän pojan kanssa. Perheen ja yrityksen pelasti taloudenhoitaja Sofie Jørgensen, josta tuli myös uusi puoliso.

Pojat häärivät apuna verstaalla ja kirjanpidossa. Kauppiaan kykyjä osoittanut Godtfred Christianssen vaihtoi haalarit pukuun ja ryhtyi kehittämään yhtiötä ja ideoimaan uusia tuotteita. Hänen veljensä kantoivat vastuuta tuotannossa ja tuotekehityksessä.

Lelukuvasto rönsysi, ja vuonna 1952 Lego kauppasi jo 265 tuotetta. Legon ensimmäinen hittituote oli puinen jojo. Villitys loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Sen jälkeen puuautoihin oli renkaita moneksi vuodeksi.

Sotien jälkeen puusta, maalista ja lakasta oli pulaa, joten Lego alkoi kokeilla uutta materiaalia, muovia. Vouhotusta epäiltiin ohimeneväksi ja kalliin valukoneen hankintaa hullunrohkeaksi hukkainvestoinniksi.

Lelujen lisäksi koneella alettiin valmistaa muovitiiliä muurausleikkeihin. Jotta rakennelmat eivät sortuisi, tehtaalla kehiteltiin itsestään tarttuvaa mallia englantilaisen palikan pohjalta. Parhaaksi ratkaisuksi osoittautuivat sylinterimäiset liitosputket.

”Muotoiluverstaalla vietettiin pari raskasta vuorokautta, kun esiin kaivettiin kaikki testikappaleet ja kehitettiin joitakin uusia vaihtoehtoja, joiden voitiin sanoa toimivan samoin kuin sisäputket. Tammikuun 27. päivä työ valmistui ja Godtfred kiiruhti Kööpenhaminaan. Siellä hän luovutti kaiken materiaalin patenttivirastolle, joka hyväksyi hakemuksen. Tammikuun 28. päivä vuonna 1958 kello 13.58 syntyivät modernit Lego-palikat sellaisina kuin me tunnemme ne tänä päivänä.”

Lego-palikoiden syntyhetkellä yritys vei puuleluja jo seitsemään maahan. Maailmanvalloitus oli aloitettu Saksasta. Se olisi ollut pienelle leluvalmistajalle liian suuri pala, joten markkinointi keskitettiin Hampuriin.

Lego-ukko syntyi vuonna 1978 ja Lego-palikka 1958. Kirjan kuvitusta.

* *

Tulipalo vei puuosaston

Vähitellen laajentunut leluverstas ehti tuhoutua monta kertaa tulipalossa. Kun elämäntyö oli haihtunut savuna ilmaan, tilalle rakennettiin aina entistä suuremmat tilat. Vuoden 1960 tulipalo vei puuosaston lopullisesti.

”Tulipalon jälkeen koko liiketoimintaa oli tarkistettu, ja Godtfredin lausunnon mukaan sen seurauksena oli tultu siihen johtopäätökseen, että voimien keskittäminen Lego-leikkisysteemiin hyödyttäisi yhtiötä eniten. Kun puuosasto lakkautettaisiin, vapautuisi enemmän tilaa leikkisysteemin tuotannolle.”

Ratkaisu mahdollisti Legon menestystarinan, mutta aiheutti perheeseen pitkäaikaisen välirikon. Puuosastosta johtanut veli erosi. Malliverstaalla oli kuitenkin kasvamassa jo kolmannen polven johtaja.

”Minulla oli verstaalla oma nurkkaus, jossa oli pöytä ja tuoli, ja käytössäni oli palikkavuoria, ja minä istuin siellä koko iltapäivän työpäivän loppuun asti ja rakensin isoja automallejani. Olin myös mielettömän inspiroitunut muiden taidokkaista luomuksista”, Kjeld Kristiansen muistelee kirjassa.

Hän oli isänsä ja isoisänsä tapaan itseoppinut yritysjohtaja, mutta myös aikansa lapsi. Hippiajan haahuilija oli nuoruudessaan kiinnostuneempi musiikista kuin liike-elämästä ja lelutehtaasta. Kun poika osoitti aikuistumisen merkkejä, hänet lähetettiin pikakoulutukseen Sveitsiin. Kjeld sai ensin johdettavakseen uuden Sveitsin tehtaan, sitten koko yhtiön.

Vanha isäntä pyöri tehtaalla ja touhusi taustalla. Perheen kohtaamiset johtivat vääntöön yhtiön kurssista. Isän mielestä poika toi markkinoille liikaa tuotteita ja tuhlaili ideoita.

Tuoteperheen rikastuttaminen osoittautui menestysstrategiaksi. Vuonna 1978 markkinoille tuotu Lego-ukko oli vielä edellisvuosikymmenen pyörää ja moottoria merkittävämpi uudistus.

Neljän palikan korkuisella ukolla oli liikkuvat jalat ja kädet, joilla se pystyi tarttumaan ohuisiin palikoihin. Lego-ukko avasi rakennelmat leikille. Siihen saakka Lego oli ollut leimallisesti poikien lelu, mutta nyt mielikuvitusmaailma vetosi myös tyttöihin.

* *

Leikkiä yhtiöllä

Vuonna 1979 vetovastuuseen tarttunut Kjeld Kristiansen ryhtyi uudistamaan yhtiötä, kun edellispolvelta oli loppumassa virta. Hän vastusti sarvikuonoistumista: johtajista ei saisi tulla hitaita löntystelijöitä, jotka eivät uskaltaudu mihinkään ilman laumaa.

Puku ei hillinnyt sisäistä hippiä, vaan Kjeld toi yhtiöön korkealentoisia johtamisoppeja. Ne haudattiin vähin äänin, sillä muiden oli vaikea ymmärtää johtajan jazzahtavaa ajatuksenjuoksua.

Edellispolvet olivat kehittäneet tuotetta ja rakentaneet yhtiötä, Kjeld halusi tehdä siitä maailman tunnetuimman brändin. Projekteja rönsysi moneen suuntaan. Sekavalla 1990-luvulla raha virtasi ulos yhtiöstä. Se ajautui irtisanomisiin ja laihdutuskuurille. Vuonna 2005 näytti siltä, että kolmas sukupolvi oli tuhoamassa yhtiön. Tappiota kertyi jo 188 miljoonaa euroa.

Uusi talousjohtaja vapautti Kjeldin visiointiin ja vuonna 2004 aloittanut Jørgen Vig Knudstorp käänsi kriisiyhtiön kurssin. 35-vuotias toimitusjohtaja kokosi ympärilleen nuoren johtoryhmän, joka teki kovia ratkaisuja. Yhtiö muun muassa luopui Legoland-huvipuistoista, joita oli Billundin lisäksi perustettu Yhdysvaltojen San Diegoon, Iso-Britannian Windsoriin ja Saksan Günzburgiin.

Selviytymistaistelu onnistui, ja Lego punnersi vuonna 2006 voitolliseksi. Lego Ninjago ja tytöille suunnattu Lego Friends aloittivat uuden kasvun. Niiden lisäksi markkinoille tuotiin muun muassa Creator, City ja Technic -sarjat.

Irtisanomisten sijaan yhtiö palkkasi lisää väkeä, ja vuonna 2010 työntekijöitä oli jo 9 000. Lego oli jo hylkäämässä juurensa ja siirtymässä halpatyövoiman perässä maailmalle. Vetäytymisen sijaan Billundiin rakennettiin 20 ylisuuresta Lego-palikasta uusi monumentti, Lego House -museo, jonka keskusaulaa komistaa kuudesta miljoonasta palikasta koottu luovuuden puu. Lego osti myös takaisin osuuden Legolandista, joka oli kasvanut kahdeksan teemapuiston verkostoksi.

Lego on löytänyt uusia markkinoita sitä mukaa kun esimerkiksi Aasia ja Lähi-itä ovat vaurastuneet. Viidessä vuodessa kaksinkertaistunut yhtiö kasvoi parinkymmenen tuhannen työntekijän yritykseksi, joka pyörittää kuuden miljardin euron liikevaihtoa.

Viimeiset viisi vuotta yritystä on johtanut Niels B. Christiansen, joka ei nimestään huolimatta kuulu omistajaperheeseen. Ennen häntä vetovastuuta kantoi kahdeksan kuukauden ajan ensimmäinen Tanskan ulkopuolelta tullut johtaja Bali Padda.

* *

Luovasta rakentelusta pussitettuun silppuun

Perheyritys on tunnistanut maailman muutokset ja kääntänyt ne edukseen. Kun muut leluvalmistajat sotien jälkeen yrittivät puolustautua avautuvalta tuonnilta, Lego hyökkäsi maailmalle. Kun vanhemmat alkoivat olla lapsiaan kiinnostuneempia rakentelusta, Lego-nörtit otettiin mukaan tuotekehitykseen. Kun pelit ja elokuvat uhkasivat vieroittaa lapset Lego-maailmasta, niiden hahmot otettiin osaksi Lego-leikkejä ja yritys alkoi tuottaa itse pelejä ja elokuvia.

Lego-historia kertoo myös lapsuuden ja leikin muutoksesta. Nuoruuden elämänvaihe keksittiin 1960-luvulla, lapsuus pari sukupolvea aiemmin, kun ihmistieteet korostivat lapsuuden ja kasvatuksen merkitystä. Syntyi lastenkirjallisuus ja lelumarkkinat.

Leikin aika lyheni, kun pelikonsolit, tietokoneet ja kännykät vyöryivät lasten maailmaan. Lego on alusta alkaen elänyt muutoksessa mukana. Se kehitti ohjelmoitavia ja kauko-ohjattavia Legoja ja 3D-pelejä jo ennen kuin kodeista löytyi niissä tarvittavia tietokoneita.

Lego tekee tiivistä yhteistyötä viihdealan jättien kanssa. Sen käynnisti Amerikan valloitus, joka tapahtui McDonald’sin kautta. Lego tuotti 25 miljoonaa palikkapussia hampurilaisaterian oheistuotteeksi ja rakensi Legoista tuhansia Ronald McDonald -maskotteja ravintoloiden oville.

Myöhemmin markkinointiyhteistyö laajeni hittielokuviin ja -peleihin. Lapset pääsivät rakentamaan Star Wars -aluksia ja Harry Potterin linnoja. Vapaata mielikuvitusta ruokkineet Lego-palikat muuttuivat numeroiduissa pusseissa myytäväksi silpuksi, joista ohjeiden mukaan rakennetut luomukset jäävät hyllyyn pölyttymään. Vuosikymmenien ajan vältellyt aseet tulivat osaksi leikkejä.

Lyhytaikaisten hittituotteiden rinnalla on entistä vaikeampi vaalia ajatonta ideaa luovuuden vapauttavista rakennuspalikoista.

* *

Rohkeita rekrytointeja ja mainoskampanjoita

Lego-historia korostaa perheyhtiön arvopohjaa, jonka sukupolvi toisensa jälkeen on kaivanut esiin, jos se on päässyt unohtumaan menestyshuumassa tai kriisin keskellä.

Toisaalta perheyhtiö on rönsyillyt villimmin kuin tehokkaasti johdettu pörssiyhtiö. Urautumista on vältelty ennakkoluulottomilla rekrytoinneilla. Ammattijohtajien lisäksi johtoportaaseen on pestattu värikkäitä kykyjä papista alkaen.

”Jos asiakkaat ajattelevat, että tuotteemme ovat todella kalliita, ja työntekijät tuumivat, että heille maksetaan hädin tuskin tarpeeksi palkkaa, ja tavaratoimittajat sanovat, että meidän kanssamme on mahdotonta käydä kauppaa, ja osakkaamme toteavat, että heidän osinkonsa ovat liian vaatimattomia, yhtiön johto tekee hyvää työtä. Siksi voisi sanoa, että kaikkien sidosryhmien pitää olla sopivasti tyytymättömiä”, persoonallinen henkilöstöpäällikkö Per Sörensen sanoo kirjassa.

Legolla on rohkeus geeneissään. Virheitä ja epäonnistumisia ei ole pelätty. Se on tuottanut tuotteiden lisäksi huomiota herättäviä markkinointitempauksia.

Kun Berliinin muuri kaatui, Lego osti kaikki saatavissa olevat etusivut ja julkaisi mainoksen, jossa Lego-ukot purkavat muuriin aukkoa, josta hymyilevä ukkoarmeija tungeksii vapaaseen länteen. Taustalla siintää Brandenburgin portti, jossa lukee ”täydellinen joululahja”. Kuvasta syntyi meemi jo ajalla ennen meemejä. Mainos julkaistiin uutisena lukemattomissa lehdissä, jotka hehkuttivat lelunvalmistajan oivaltavaa ja nopeaa kampanjaa.

”Kolmesta ensimmäisestä reaktiosta Berliinin poikkeuksellisiin tapahtumiin kilpailevat liittokansleri Helmut Kohl, pääministeri Margaret Thatcher ja Lego”, hehkutti The Evening Standard -lehti marraskuussa 1989. Lego julkaisi vain pari päivää Berliinin muurin kaatumisen jälkeen Sunday Telegraphissa ja Sunday Correspondentissa koko sivun mainoksen, jossa hymyilevät Lego-ukot tungeksivat vapaaseen lähteen. Kirjan kuvitusta.

* *

Billundin kasvukivut

Lego-kirja kertoo myös yhden tehtaan piipun ympärille kasvaneen teollisuuskaupungin muutoksesta. Pienen paikkakunnan palvelut ja infrastruktuuri olivat koetuksella, kun asukasluku kasvoi kymmenessä vuodessa 800:sta 2 000:een, joista 700 oli Legolla töissä. Perheyhtiö kantoi paikkakunnan kehittämisestä vastuuta patruunahengessä. Se junaili Billundiin ennakkoluulottoman yhteistilan, jossa saman katon alla oli kirkko ja kulttuurikeskus.

Matkailijavirta räjähti vuonna 1968, kun Lego avasi teemapuiston, jotta luokkaretkeläiset ja muut tehtailla pyörivät vieraat häiritsisi tuotantoa.

Kansainvälistyvä yritys hoiti itse yhteydet maailmalle. Billundiin rakennettiin vuonna 1964 lentokenttä, jonka kautta kulkee nykyisin kolme miljoonaa matkustajaa. Se vilkastuttaa mukavasti Pälkäneen kokoista paikkakuntaa.

* *

Naiset statisteina

Jens Andersen on listannut kirjan sisäkanteen reilut parikymmentä merkkipaalua Legon 90-vuotisen historian varrelta. Neljänneksi tuorein vuosiluku on 2006. Silloin johtoryhmään nimettiin ensimmäinen nainen. Lego oli vuosikymmenten ajan miesten johtama yhtiö, joka tuotti leluja ennen kaikkea pojille.

Myös omistajaperheen naiset ovat statisteja. Vaimot hoitavat kodin ja perheen, siskot keskittyvät kivoihin harrastuksiin. Kjeld Kristiansenin neljä vuotta nuorempi sisko ilmestyy kirjaan parin sivun ajaksi, kunnes kuolee 18-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Se aiheuttaa perheelle suuren kriisin, joka vauhdittaa yrityksen sukupolvenvaihdosta.

Andersen kuvaa onnistuneesti varjopuolia, joita kultalusikka suussa syntyminen aiheuttaa. Lelutehtailijan lapset perivät miljardiomaisuuden ja rahaa takovan menestysyhtiön, mutta myös valtavan vastuun maailmankuulusta brändistä ja työntekijöistä. Perheyhtiössä riski kannetaan yksin, ja niskassa ovat myös suvun odotukset.

Lapsista moni on halunnut karistaa kotikylän pölyt jaloistaan, sillä heillä on otsassaan Lego-leima. Miljardööriperijät eivät ole pelkästään ihailtuja merkkihenkilöitä, vaan myös kiusan kohteita.

Perustajan 43-vuotias pojanpojanpoika Thomas Kristiansen ei ole isiensä tapaan keskittynyt yhtiön käytännön johtamiseen, vaan luotsannut sitä hallituksesta käsin. Nyt kasvamassa on viides sukupolvi, sillä noin kerran kuukaudessa Thomas Kristiansenin lapset kokoontuvat Lego-kouluun, joka tutustuttaa ja sitouttaa heitä tehtaisiin ja yrityksen toimintaan. Ajatuksena on kasvattaa vastuullisia omistajia, jotka ovat valmiita, kun on heidän vuoronsa tarttua ruoriin.

Kristiansen kävi oman koulunsa hallituksen kokoushuoneessa, johon hänet istutettiin 26-vuotiaana keltanokkana.

”Kokousten kuunteleminen johtoportaan tiloissa todella nuorena ja täysin kokemattomana oli valtavan häkellyttävää. Alussa en ymmärtänyt puoliakaan siitä, mitä sanottiin ja tehtiin.”

Kymmenessä vuodessa syntyi avainoivallus perheomistajuudesta. Hän ei voisi koskaan tietää kaikkea, joten hänen tehtävänsä oli tuoda yhtiöön jotain sellaista, mihin muut eivät pysty.

”Ulkopuolelta voi tuoda kaikenlaista osaamista, mutta se, että me osaamme tehdä perheenä jotain, johon kukaan muu ei pysty… siihen minä aloin keskittyä. Kyse on siitä, että pidämme kiinni perhearvoistamme, yritämme töniä kulttuuria oikeaan suuntaan ja vaalimme koko ajan Lego-ideaa.”

* *

Suvun tarina kertoo yhtiön muutoksesta

Tanskalaisen pikkukylän leluverstaan maailmanvalloitus on ainutlaatuinen menestystarina. Jens Andersen ei ole silotellut matkan varrelle sattuneita vastoinkäymisiä, joista osa on johtunut lelutehtailijaperheen omista toimista.

Yrityshistorian pohjalla kulkeva suvun tarina muuttuu nykyhetkeä lähestyttäessä pintapuolisemmaksi. Se kertoo myös yhtiön muutoksesta: Lego ei enää henkilöidy omistajiinsa.

Kirjan luettuaan Legoland-kävijä varaa yhden päivän Billundin kierrokselle. Legon kotikylä tarjoaa huvipuistoa elämänmakuisemman käsityksen siitä, miten tanskalaisperhe on muuttanut leikin ja lapsuuden lisäksi myös tehdaspaikkakunnan elämää.

Legon historiasta ja perhealbumeista kaivettu kuvitus siivittää kronologisesti etenevää tarinaa, josta voi tavoittaa pohjoismaalaista vilpittömyyttä ja sinnikkyyttä. Ennen Lego-suvun tarinaa tanskalaiskirjailija on julkaissut muun muassa satusetä H. C. Andersenin (2003), kuningatar Margareetan (2011) ja lastenkirjailija Astrid Lindgrenin (2014) elämäkerrat.

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua