Saukkomaa & Ratia. Kuva: Jonne Räsänen
KIRJAT | Pelastajaa leimaa kertojansa oloinen avoimuus ja vahva inhimillinen näkökulma, mutta samalla myös tekniikan miehen tarkkuus ja johdonmukaisuus.
”Vanhan viisauden mukaan selkeiden ajatusten laittaminen paperille ei ole lainkaan vaikeaa.”
ARVOSTELU
Lauri Ratia & Harri Saukkomaa: Pelastaja – Kuinka kriisiyritys nostetaan kuoleman kuilusta
- Otava, 2024.
- 382 sivua.
Pelastaja – kuinka kriisiyritys nostetaan kuoleman kuilusta (Otava, 2024) on tuhti kirja, monessa mielessä. Kirjan nimikin heijastelee raamatullisia kaikuja. Pelastaja nostaa kriisiyrityksen kuoleman kuilusta. Mutta on nimelle katettakin. Ei niin, että yksi mies yksinään olisi nostanut yrityksen jaloilleen. Kirjassa kerrotaan kolmen kriisiyrityksen pelastustarinat, joissa yhteistä on se, että yhteen ja samaan mieheen on henkilöitynyt pelastusoperaation johtaminen ja viimekätinen vastuunkanto.
Teollisuusneuvos Lauri Ratia (s. 1946) on diplomi-insinööri, jolla on takanaan komea ja kansainvälinenkin ura suomalaisen teollisuuden palveluksessa. Kirja sisältää Ratian pienoiselämänkerran hänen itsensä kertomana. Myös kolmen yrityksen pelastusoperaatiot kuvataan Ratian itsensä kertomina. Kirjan tekstin on suurelta osin tuottanut viestintäyrittäjä, mediavaikuttaja ja kirjailija Harri Saukkomaa (s. 1957), joka tunnetaan myös kriisiviestinnän asiantuntijana.
Näistä lähtökohdista kirjaa voi luonnehtia yhdistelmäksi teollisuusmiehen elämäkertaa, ja yrityshistoriaa mutta myös liikkeenjohdon oppikirjaa. Kirjaa leimaa kertojansa oloinen avoimuus ja vahva inhimillinen näkökulma, mutta samalla myös tekniikan miehen tarkkuus ja johdonmukaisuus. Kuten Ratia esipuheessaan toteaa, kirja perustuu varsin yksityiskohtaisiin henkilökohtaisiin muistiinpanoihin ja kalenterimerkintöihin vuosien varrelta.
Mistä mies tulee
Kirjan elämänkertaosuudessa Lauri Ratia kertoo itsestään ja urastaan avoimesti ja analyyttisesti. Hänen itsereflektionsa nostaa esiin kolme keskeistä vaikuttajaa: isä, äiti ja karjalaiset sukujuuret.
Laurin isäsuhde näyttäytyy kompleksiselta. Urpo Ratia oli kaukopartiomies, sotainvalidi ja sittemmin tunnettu liikkeenjohdon konsultti. Isä jätti Lauriin elämän mittaisen etsinnän kaipuun: ”Toisinaan mietin, että miten hitossa voisin lyödä äijän. – – Mietin, miksi pitää olla älyttömän vaativa ja miksi pitää koko ajan pyrkiä jonnekin.” Kaukopartiomiehen riskinottokykyä ja –taitoa Ratia on sittemmin urallaan tarvinnut, mutta myös isän peruja oleva tinkimätön työmoraali ja jatkuva kilvoittelu näyttäytyvät vahvoina pontimina uran eri vaiheissa.
Äidin ansioksi Lauri lukee musiikillisten taipumusten avautumisen ja niiden kannustamisen. Pienestä pianonsoitonopiskelijasta kehkeytyi kelpo trumpetisti, ei vähiten teekkareiden Retuperän WBK:ssa. Jopa ammattimuusikon ura oli jossain vaiheessa harkinnassa. Musiikki on Laurille edelleen välttämätön hengähdyspaikka. Yksinäinen trumpettisoolo kaikui illan pimeinä tunteina joskus Stockmannin johdon kerroksessakin.
Arvostus karjalaisia sukujuuria kohtaan näyttäytyy myös Laurin elämänarvojen lähteenä. Menneiden sukupolvien työt ja saavutukset, vahva tulevaisuudenusko menetystenkin hetkinä sekä koulutuksen ja työn arvostaminen antavat vahvaa perustaa elämälle.
Sisäistettyjen elämänarvojen ja kodin oppien merkitys näyttäytyy vahvasti Lauri Ratian uran eri vaiheissa. Niitä hän korostaa purkaessaan omia tuntojaan kriisiyritysten pelastusoperaatioiden keskellä.
Nuoren diplomi-insinöörin nousujohteinen ura alkoi Enso-Gutzeitin markkinointi- ja tuotekehitystehtävissä vuonna 1971 ja johti kotimaista ja kansainvälistä urapolkua – Nokiaa unohtamatta – Lohja Rudus Oy:n toimitusjohtajaksi, ”betonikeisariksi”. Vaiheita ja vauhtia oli riittämiin ja mieltä painoi jatkuva työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeus.
Telakka- ja laivanrakennusosaaminen pelastetaan
Hallitusammattilaisen uralle Lauri siirtyi eläkkeelle jäätyään vuonna 2009. Kosketus eräänlaiseen kriisiyhtiöön syntyi VR:n hallituksen puheenjohtajana, mutta eipä tiennyt Lauri, millaiseen myllyyn hän oli joutuva vastatessaan pankinjohtaja Markku Pohjolan puhelinsoittoon keväällä 2013. Rahoittajien edustajaksi Turun telakan – nyttemmin korealaisomisteisen STX Finlandin – hallitukseen tarvittiin kokenutta ja osaavaa jäsentä. Kyseessä oli kriisiyritys, jossa rahoittajien lisäksi myös valtiolla oli merkittävä teollisuuspoliittinen intressi. Telakkateollisuus oli edelleen merkittävä teollisuuden ala, jonka alihankkijaverkosto oli tärkeä työllistäjä erityisesti Varsinais- Suomen alueella.
Tästä alkoi kirjassa kuvatuista pelastusoperaatioista ensimmäinen. Seurasi piinallinen jännitysnäytelmä, jonka keskeiset hahmot olivat rakenteilla olevasta aluksesta huolissaan oleva tilaaja, sijoituksistaan huolissaan olevat rahoittajat, joiden joukossa valtiolla oli jatkuvasti kasvava rooli, velkataakan alla hoippuva ja yhteistyökyvytön korealainen omistaja, telakan ostamisesta kiinnostunut Meyerin perhe, saatavistaan huolissaan olevat alihankkijat sekä tietysti telakan johto ja työntekijät.
Loppuväännössä mukana olivat rahoittajat, omistaja, ostajakandidaatti Meyerin perhe sekä Suomen valtio. Vaihtoehtoina oli yrityskauppa, neuvottelujen päättyminen tuloksettomina tai konkurssi. Lopputuloksena telakka siirtyi Meyerin omistukseen. Lauri Ratian arvion mukaan telakan pelasti suomalainen laivanrakennuksen huippuosaaminen. Sen näytöt vakuuttivat sekä aluksen tilaajan että telakan ostajakandidaatin. Vaikka Lauri Ratia olikin ”vain” hallituksen rivijäsen, hän johti operaatiota; edestä, kuten hän painottaa johtamistyyliään.
Romahduksen partaalta edelläkävijäksi
Edestä johtamista jatkui seuraavassa pelastusoperaatiossa Talvivaara/Terrafamessa. Jos telakka otsikon mukaan oli upota, nyt oli kyseessä romahtamaisillaan oleva kaivos. Kaivosalan start-up-yrittäjän ja tähdenlennon Pekka Perän Sotkamon Talvivaaraan perustama bioliotukseen perustuva nikkelikaivos oli joutunut rahoituskriisiin, jota syvensivät huolet kaivoksen aiheuttamista ympäristöongelmista liuotusprosessiin liittyvien vuotojen johdosta.
Keväällä 2015 Lauri Ratiaa pyydettiin jälleen apuun, tällä kertaa Talvivaaran pelastamiseksi perustetun kaivosyhtiön Terrafamen hallituksen puheenjohtajaksi tehtävänään hankkia kriisiyritykselle kestävä rahoituspohja. Harkinnan jälkeen Lauri lähti, päättäen jälleen panna kaiken likoon: ”Kukaan meistä ei tiennyt varmasti, voisiko kaivosyhtiön pelastaa, mutta uskoimme, että se on mahdollista.”
Ja jälleen alkoi vuoristoratamainen jännitysnäytelmä, jossa päättäväinen transformaatio-organisaatio määritteli päätyövirrat, hankkeet, tehtävät ja priorisoinnin – samat prosessit kaikissa Laurin vetämissä operaatioissa. Töitä tehtiin niin rahoittajien, säiden kuin poliittisten paineiden puristuksessa. Ja jälleen kerran ihmiset ratkaisivat onnistumisen; osaavat ja motivoituneet ihmiset oikeissa paikoissa, edestä johdettuina. Lopputuloksena oli kannattava kaivosyritys, joka sittemmin avasi uria kestävälle liikenteelle: akkukemikaalien valmistajaksi.
Koko kansan Stockmann: pakko onnistua
Kriisiyritysten pelastamisen moniulotteisuus jäisi vajaaksi, jos kohteena olisi pelkästään ns. rautakourateollisuus. Seuraavana vuorossa oleva kriisiyritys olikin todellinen kansallinen ikoni: Oy Stockmann Ab, yritys, josta kaikilla oli muistoja ja mielipiteitä. Stockmannin vaikeudet juontuivat huimaan laajentumiseen liittyvään velkaantumiseen sekä eripuraiseen omistajanäkemykseen. Lopullinen isku tuli covid-pandemiasta, jolloin yritys hoippui konkurssin partaalla. Pääsy yrityssaneeraukseen avasi pelastuksen tien.
Lauri Ratia aloitti Stockmannin hallituksen puheenjohtajana tammikuussa 2019. Ja jälleen kerran: eipä arvannut taaskaan Lauri, millainen työmaa tekijäänsä odotti. Mutta transformaatio-organisaatio laitettiin pystyyn, kuten aikaisemmissakin tapauksissa; päätyövirrat, hankkeet, tehtävät ja priorisointi. Tällä kertaa tempo näyttäytyi kiivaammalta kuin aiemmin. Se ilmenee myös tekstin muuttumisesta päiväkirjanomaisemmaksi. Päivittäiset myyntiluvut ratkaisevat ja asiakkaat ovat arvaamattomia. On sesonkeja, Hulluja Päiviä ja kanta-asiakashoukuttimia, mutta kassavirta ratkaisee.
Hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja käyvät pikakoulutuksen kassakoneen käytössä ja jalkautuvat asiakaspalveluun. Kysymys ei ole poseerauksesta vaan yhtäältä tavasta johtaa edestä sekä toisaalta tiedon ja oivallusten keräämisestä todellisesta asiakasrajapinnasta. Tytäryhtiö Lindex kannattelee emoa, mutta sitten iskee covid. Yrityssaneeraukseen pääsy antoi suojan velkojilta, mutta tämän takeeksi piti kiivaalla aikataululla laatia uskottava pelastussuunnitelma, joka vakuuttaisi rahoittajat. Sellainen hyväksyttiin vuoden 2021 alussa, tätä ennen myös myynnin näkymät olivat pikkuhiljaa kirkastuneet.
Elämän hauraus
Stockmannin pelastamisen vaiheisiin ajoittuu myös Lauri Ratiaa kohdannut raskas tapahtuma, Marja-vaimon sairastuminen ja menehtyminen haimasyöpään. Lauri kertoo tuntemuksistaan avoimesti; kiintymyksestä, surusta, elämänarvojen punnitsemisesta, jaksamisesta ja elämän jatkamisesta uusissa olosuhteissa. Tässä näyttäytyy ehjä ja vahva ihminen, joka ymmärtää elämän haurauden.
Pelastaja on moniulotteinen kirja. Kuten alussa totesin, se on yhdistelmä elämäkertaa, yrityshistoriaa ja liikkeenjohdon oppikirjaa. Oppikirjanomaisuus tiivistyy erityisesti kirjan lukuun, jossa Lauri Ratia kokemustensa pohjalta tiivistää johtamisoppinsa. Pelastusoperaatioihin olennaisesti kuuluvien muutosprosessien kuvaamisen lisäksi vahva paino on itsensä likoon laittamisessa, edestä johtamisessa, viestinnässä sekä tietysti kassasta huolehtimisessa. Perustekeminen muutoksessa on samaa, oli kyse pörssiyrityksestä tai pienemmästä perheyrityksestä.
Vanhan viisauden mukaan selkeiden ajatusten laittaminen paperille ei ole lainkaan vaikeaa. Kokeneen kirjoittamisen ammattilaisen Harri Saukkomaan osaaminen välittyy sujuvassa tekstissä.
Teknologiasta ja rahoituksesta kiinnostuneille kirja lienee paikoin erityisen antoisa; ratkaisevien linjausten ja vaikeiden päätösten avaimet ovat usein monimutkaisten yksityiskohtien takana, toistojenkin höystäminä. Maallikkolukijan on nämäkin kohdat selätettävä pysyäkseen kirjan muutoin vauhdikkaissa, jännittävissä ja dramaattisissakin käänteissä mukana.
Päällimmäiseksi jää kuva vahvasta ihmisestä, jolla on kyky itsensä likoon laittamalla ja luottamusta rakentamalla saada ympärillään toimivat ihmiset tekemään mahdottomasta mahdollinen. Lukukokemus on palkitseva.
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.
Paha saa palkkansa, joko rahana tai tuomioina – arviossa Jo Nesbøn Kylän kuningas
KIRJAT | Jo Nesbøn Valtakunta-romaanin jatko-osassa pienessä Osin norjalaiskylässä tapahtuu taas. Veljekset Roy ja Carl Obgard ottavat mittaa toisistaan ja muista.
Asko Jaakonaho kirjoitti veijariromaanin Sigurd Wettenhovi-Aspasta – arviossa Tulenkantaja-palkintoehdokas Kulta-aura
KIRJAT | Asko Jaakonaho tarttuu yhteen Suomen historian omalaatuisimmista henkilöistä, etenkin kielitieteellisistä tulkinnoistaan muistettuun Sigurd Wettenhovi-Aspaan.
Talouden ja yhteiskunnan kehityksen unilukkari – arviossa Risto Murron Miksi Suomi pysähtyi?
KIRJAT | Murto kirjoittaa selkeästi, havainnollisesti ja tyynen rauhallisesti asioista ja ilmiöistä, jotka päiväkohtaisessa uutisoinnissa ajautuvat helposti riitoihin tai poliittisen myllytyksen kohteiksi.