Kuvat: Kieran Coatman / S&S
KIRJAT | Aleppon mehiläistarhuri -romaanilla vaikutuksen tehneen Christy Lefterin uusi romaani on kauniisti kirjoitettu, mutta jää hötöksi sanahelinäksi, josta puuttuu henki.
”Toivotaan, että tämä on vasta harjoituskappale, sillä kyky tarinankerrontaan Lefterillä kyllä on.”
ARVOSTELU
Christy Lefteri: Laululinnut
- Suomentanut Leena Ojalatva.
- Kustantamo S&S, 2022.
- 230 sivua.
Lukemattomat srilankalaiset, thaimaalaiset, filippiiniläiset ja vietnamilaiset naiset jättävät joka vuosi kotinsa ja lapsensa ja lähtevät huolehtimaan toisten ihmisten kodeista ja perheistä voidakseen taata omille rakkailleen paremman tulevaisuuden. Erityisen paljon heitä on Lähi-idässä, mutta onhan heitä hoiva-alalla ja kotiapulaisina myös Suomessa.
Ainakin Lähi-idässä välitysfirmat pakottavat naiset usein vuosien velkavankeuteen kiskoessaan tuhansien eurojen palkkioita työpaikkaa vastaan. Usein heiltä takavarikoidaan myös passit. Kotiapulaisten palkat ovat pieniä ja työajat pitkiä; monille ainoa vapaa aika on sunnuntaiaamu. Videopuhelut kotiin pitävät heidät omien lasten elämässä kiinni.
Näiden naisten tragedioihin kyproslainen Christy Lefteri paneutuu kotisaarelleen sijoittuvassa romaanissaan Laululinnut (S&S, 2022). Nisha on Sri Lankasta ja on asunut Kyproksessa yhdeksän vuotta, kasvattanut työnantajansa tytärtä pienestä pitäen. Yiannis on talouslaman myötä menettänyt hyvän elämänsä rahoitusmaailmassa ja hankkii nyt elantoaan kielletyin keinoin salametsästyksellä. Romaani kiertyy näiden kahden sekä Nishan työnantajan Petran ympärille.
Tärkeitä teemoja
Romaanin teemoina ovat rakkaus, kaipaus ja se, miten ihminen voi katsoa toisen ohi vuodesta toiseen, vaikka toinen on aivan lähellä.
Lefterin viime vuonna ilmestynyt Aleppon mehiläistarhuri pakotti katsomaan pakolaisuutta silmiin ja vaikka se sattui, romaani on upea. Laululinnut myös hyvin kauniisti kirjoitettu, mutta jää hötöksi sanahelinäksi, josta puuttuu henki.
Nämä siirtotyöläiset ja heidän kohtelunsa on tärkeä teema, jonka soisi saavan enemmänkin huomiota. Toivotaan, että tämä on vasta harjoituskappale, sillä kyky tarinankerrontaan Lefterillä kyllä on.
Äänikirjassa ärsytti taas kerran huolimattomuus nimien lausumisessa. Olisi kohtuullista selvittää, että kreikkalainen Yiannis on lausuttuna ”Jannis” eikä ”Jaanis”, mutta valitettavasti vähänkin vieraammissa kielissä lukijat menevät ilmeisesti arvailujen pohjalta.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Äitiä on aina ikävä, vaikka roolit vaihtuvat – arviossa Anna Järvisen Arvaamaton
KIRJAT | Äidin sairastuminen muistisairauteen on saanut ruotsinsuomalaisen laulajan ja lauluntekijän Anna Järvisen pohtimaan suhdetta äitiin.
Kaiken opin alku – arviossa Hannu Syväojan Koulu joen varrella
KIRJAT | Hannu Syväojan ensimmäinen opinahjo Sarkkilan kansakoulu nousi Punkalaitumen keskuskylään vuonna 1875 ja toimi yli sata vuotta.
Tenhoava romaani kertoo paljon, mutta ei selitä mitään – arviossa Jonas Hassen Khemirin Siskokset
KIRJAT | Jonas Hassen Khemirin romaanin keskushenkilö on Jonas Hassen Khemiri -niminen mies – mutta onko Mikkolan sisaruksia todella olemassa?
Nukkeleikin loppu on pettymys – arviossa Mari Luoman Mysteerimestarit-dekkarisarjan toinen osa
KIRJAT | Mysteerimestarit Olivia ja Isac jatkavat tutkimuksiaan, mutta Nukkeleikin loppu ei yllä kirjasarjan ensimmäisen osan tasolle.