Kuvat: Kieran Coatman / S&S
KIRJAT | Aleppon mehiläistarhuri -romaanilla vaikutuksen tehneen Christy Lefterin uusi romaani on kauniisti kirjoitettu, mutta jää hötöksi sanahelinäksi, josta puuttuu henki.
”Toivotaan, että tämä on vasta harjoituskappale, sillä kyky tarinankerrontaan Lefterillä kyllä on.”
ARVOSTELU
Christy Lefteri: Laululinnut
- Suomentanut Leena Ojalatva.
- Kustantamo S&S, 2022.
- 230 sivua.
Lukemattomat srilankalaiset, thaimaalaiset, filippiiniläiset ja vietnamilaiset naiset jättävät joka vuosi kotinsa ja lapsensa ja lähtevät huolehtimaan toisten ihmisten kodeista ja perheistä voidakseen taata omille rakkailleen paremman tulevaisuuden. Erityisen paljon heitä on Lähi-idässä, mutta onhan heitä hoiva-alalla ja kotiapulaisina myös Suomessa.
Ainakin Lähi-idässä välitysfirmat pakottavat naiset usein vuosien velkavankeuteen kiskoessaan tuhansien eurojen palkkioita työpaikkaa vastaan. Usein heiltä takavarikoidaan myös passit. Kotiapulaisten palkat ovat pieniä ja työajat pitkiä; monille ainoa vapaa aika on sunnuntaiaamu. Videopuhelut kotiin pitävät heidät omien lasten elämässä kiinni.
Näiden naisten tragedioihin kyproslainen Christy Lefteri paneutuu kotisaarelleen sijoittuvassa romaanissaan Laululinnut (S&S, 2022). Nisha on Sri Lankasta ja on asunut Kyproksessa yhdeksän vuotta, kasvattanut työnantajansa tytärtä pienestä pitäen. Yiannis on talouslaman myötä menettänyt hyvän elämänsä rahoitusmaailmassa ja hankkii nyt elantoaan kielletyin keinoin salametsästyksellä. Romaani kiertyy näiden kahden sekä Nishan työnantajan Petran ympärille.
Tärkeitä teemoja
Romaanin teemoina ovat rakkaus, kaipaus ja se, miten ihminen voi katsoa toisen ohi vuodesta toiseen, vaikka toinen on aivan lähellä.
Lefterin viime vuonna ilmestynyt Aleppon mehiläistarhuri pakotti katsomaan pakolaisuutta silmiin ja vaikka se sattui, romaani on upea. Laululinnut myös hyvin kauniisti kirjoitettu, mutta jää hötöksi sanahelinäksi, josta puuttuu henki.
Nämä siirtotyöläiset ja heidän kohtelunsa on tärkeä teema, jonka soisi saavan enemmänkin huomiota. Toivotaan, että tämä on vasta harjoituskappale, sillä kyky tarinankerrontaan Lefterillä kyllä on.
Äänikirjassa ärsytti taas kerran huolimattomuus nimien lausumisessa. Olisi kohtuullista selvittää, että kreikkalainen Yiannis on lausuttuna ”Jannis” eikä ”Jaanis”, mutta valitettavasti vähänkin vieraammissa kielissä lukijat menevät ilmeisesti arvailujen pohjalta.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Murha ja miten erilainen se onkaan, kun kertojana on uhrin perhe – Kamel Daoudin Tapaus Mersault
KIRJAT | Kamel Daoudin kirja antaa tervetulleen erilaisen kulttuurisen näkökulman Albert Camus’n Sivulliseen.
Pudottautumisen jälkeen – arviossa Riikka Ulanton proosateos Neitsytlento
KIRJAT | Neitsytlento on hajotettu mielikuvien miltei etenemätön kaaos, joka kuitenkin rakentaa kuva kuvalta isoa kokonaisuutta, taulua.
Meriläisen ja Häkämiehen dekkari olisi ansainnut huolellisemman hauduttamisen – arviossa Epäpyhä liitto
KIRJAT | Politiikan ammattilaisten yhteisromaanin aihe ei juuri ajankohtaisemmaksi voisi muuttua. Tarinaan on kirjoitettu mukaan niin ympäristönsuojelujärjestö kuin Ukrainan sotakin.
Christiane Hoffmannin kirja avaa sodanjälkeisen puhumattomuuden ja unohtamisen maailmaa lapsen näkökulmasta
KIRJAT | Alles, was wir nicht erinnern on samalla vahva puheenvuoro menneisyyden käsittelyn tärkeydestä. Historiaa ei pidä jättää populistien työvälineeksi.