Kuva: SKS
KIRJAT | Lasten keksimät sanat ovat usein hauskoja ja mielikuvituksellisia, suomen kielen emeritusprofessorin perusteellinen teos paljastaa.
”Myöhästellä-sanan vastakohta on tietenkin nopeilla.”
ARVOSTELU
Klaus Laalo: Lapsenkielen uudissanat
- SKS, 2024.
- 458 sivua.
Tampereen yliopiston suomen kielen emeritusprofessorin Klaus Laalon erittäin perusteellinen teos Lapsenkielen uudissanat (SKS, 2024) esittelee lasten itsensä keksimiä sanoja.
Tutkimus perustuu kahden lapsen, Marin (s. 1991) ja Tomin (s. 1997), puheesta tehtyihin nauhoituksiin ja muistiinpanoihin usean vuoden ajalta. Teos valaisee myös sitä, miten sanojen muodostuminen muuttuu lasten kasvaessa. Laalon aineisto sisältääkin yli 2 500 uudissanaa.
Lasten puheessa huomio kiinnittyy helposti heidän itse muodostamiinsa sanoihin, jotka eivät yleensä sisälly tavalliseen arkipuheeseen. Sanat ovat usein kekseliäitä ja hauskoja, kun pienet lapset joutuvat tilanteisiin, joissa he eivät vielä tunne jonkin esineen tai asian oikeaa nimitystä. Etenkin 2–5-vuotiaat lapset keksivät runsaasti uudissanoja, sellaisia kuten:
- kivisetä (patsas)
- lehmävarasto (navetta)
- hyttysmaila (kärpäslätkä)
- kärsäkuonokas (sarvikuono)
- tuliainen (nokkonen)
- pirunympyrä (piruetti)
- suuvesi (sylki)
- mäntyhiiri (orava)
- linnunlehti (sulka)
- sakkosirkka (parkkipirkko)
- suksitökkimet (suksisauvat)
Lapsi saattaa sanoa, että ottaa kurkkukinoksen ottaessaan käteensä muutaman kurkkuviipaleen pinon. Piikkilusikka taas tarkoittaa haarukkaa, sillä lapset opettelevat yleensä syömään lusikalla. Akvaario puolestaan on kalatelevisio, sillä tv on useimmille tutumpi kuin akvaario, jolloin lapsi mieltää akvaarion jonkinlaiseksi katselulaitteeksi. Litimärkä voi synnyttää myös sanat litivanha ja litikylmä, myöhästellä-sanan vastakohta on tietenkin nopeilla, ja tuhmuuksia tekevälle lemmikkikissalle voidaan huudahtaa: Senkin kissankappale!
Lasten kieleen syntyy siis uudissanoja erilaisten tekijöiden tuloksena: sanastossa olevien aukkojen täyttämiseksi, osuvan sanonnan löytämiseksi tai lasten ihan vain leikitellessä kielellä:
”Vauvan ristiäisissä kastettavan nelivuotias isosisko kysyi, onko kastemaljan vesi nyt sitä lapsivettä – tämän yhdyssanan asu oli siis kyllä tuttu, muttei sen merkitys.”
”Mari keksi vielä iässä 14:9 sanan kärsäraidakas vastaukseksi Kevätpörriäisen arvoitukseen ’mitä tulee kun yhdistää seepran ja possun’.”
Laalon teos tarjoaakin syvällisen ja kattavan analyysin siitä, miten lapset muodostavat uudissanoja. Sananmuodostus koskee niin adjektiiveja, adverbejä, verbejä kuin yhdyssanojakin. Kyseessä on kuitenkin tieteellinen tutkimus, jonka lukeminen voi tuntua uuvuttavalta nykytrendin mukaisiin narratiivisiin tietokirjoihin tottuneelle lukijalle.
Teos on tutkimuksena kuivakka ja puuduttava, vaikka lasten keksimät sanat ovatkin mielenkiintoisia. 458 sivua tieteellistä tekstiä jäi myös itseltäni lukematta loppuun saakka, sen sijaan selailin tekstiä ja bongailin sieltä lasten muodostamia hauskoja mielleyhtymiä. Näkisinkin, että tutkimus on suunnattu enemmän kielitieteilijöille ja semiootikoille kuin niin sanotuille ”tavallisille lukijoille”. Tutkijoille teos saattaa kuitenkin antaa arvokasta tietoa kielen kehittymisen prosessista.
Kati-Annika Ansas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.