Lähti kuin kuppa Töölöstä esittelee seksitautien historiaa Suomessa

Kuvat: SKS

Hanna Lundell-Reinilän ja Antti Parpolan kirjoittama Lähti kuin kuppa Töölöstä – Seksitautien historiaa Suomessa (SKS, 2023) esittää mielenkiintoisen katsauksen aiheeseensa. Kirja on varsin Helsinki-keskeinen ja keskeisellä sijalla ovat niin eri organisaatiot kuin lainsäädäntökin, mutta kirjassa tartutaan myös aiheeseen liittyviin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tekijöihin.

Teoksessa nostetaan esiin, miten keskeisenä tekijänä seksitautien hillitsemis- ja kontrollointiyrityksissä ovat olleet aina muun muassa aikansa moraalikäsitykset. Esimerkiksi masturbaatiota pidettiin niin vaarallisena, että 1900-luvun alussa sallittiin mieluummin ohjesääntöinen prostituutio – seksitautiriskeineenkin – jos se vain esti miehiä harjoittamasta tätä ”pahetta”. Sen kun katsottiin aiheuttavan muun muassa vakavia mielenterveysongelmia. Itsetyydytyksen haitoista varoiteltiin vielä 1950-luvun opaskirjoissa.

Kondomeihin suhtaudutaan moraalisella närkästyksellä

Vaikka seksuaalivalistuksen ja kondomien käytön tiedettiin jo varsin varhain hillitsevän seksitautien leviämistä, nähtiin parempana ratkaisuna moraalikasvatus ja kansan luonteen kohottaminen. Esimerkiksi suunnitelmat kondomiautomaattien sijoittamisesta miesten vessoihin herättivät moraalista närkästystä:

”Sijoitettuna paikkaan, jossa yleisö useissa tapauksissa alkoholin vaikutuksen alaisena ja estoista vapautuneena tulisi huomaamaan muuten ehkä huomiotta jääneet mahdollisuutensa, preservatiiviautomaatit toiselta puolen olisivat omiaan arveluttavasti alentamaan sukupuolimoraalia ja johtamaan myös nuorisoa yleisen moraalikäsityksen vastaisiin vapaisiin suhteisiin.”

Kondomiautomaatit saatiinkin julkisiin vessoihin ja ravintoloiden miesten wc-tiloihin vasta 1960-luvulla.

Ehkäisyvälineiden katsottiin pitkään kuuluvan vain avioliittoon. Jos sinnekään, sillä väestön kasvu oli tärkeä tavoite, eikä ”aitoon rakkauteen” katsottu kuuluvan ehkäisyn kaltaisen itsekkään ja laskelmoidun harkinnan.

Valistuksellekin olisi toki ollut ehdottomasti tarvetta. Kansan keskuudessa kun eli esimerkiksi sellaisia uskomuksia, että kupasta saattoi päästä eroon tartuttamalla sen toiselle. Tai että mies saa tippurin, jos hänen seksipartnerinsa pidättää hengitystään yhdynnän loppuvaiheilla.

Vapaasta rakkaudesta HIV:n aikakauteen

Kansalaiset eivät tietenkään välttämättä noudattaneet ylhäältä päin annettuja kehotuksia ja moraalikäsityksiä, ja erityisesti 1960-luvulta lähtien nähtiin yleinen muutos liberaalimpaan suuntaan niin suomalaisten seksiasenteissa kuin -käyttäytymisessäkin. Yksi merkittävä seikka oli myös se, kun e-pillerit tulivat suomalaisapteekkeihin vuonna 1952 vapauttaen monet naiset raskauden pelosta.

Jos ainakin osa suomalaisista ehti nauttia ”vapaasta rakkaudesta”, todellinen käännekohta tapahtui, kun HIV rantautui Suomeenkin 1980-luvun alussa. Ennen kuin HIV:iin keksittiin lääkitystä ja AIDS oli vielä tappava sairaus, saattoi seksi tuntua elämän ja kuoleman kysymykseltä.

Esimerkiksi Tiia ja Petra Aarnipuun Kondomikirjassa haastattelema henkilö kertoi, miltä kondomin rikkoutuminen tuntui: ”Jos sattui vahinko, mietin ensimmäisenä, että nyt kuolen.” Pelon ilmapiiri näkyikin siinä, että kondomien käyttö lisääntyi ja seksitautien määrät kääntyivät laskuun.

Seksivalistuksesta leikkaaminen näkyy pian tilastoissa

1990-luvun laman seurauksena koulujen seksuaalivalistuksesta leikattiin, mikä näkyi pian sekä seksitautien että aborttien lisääntyneenä määränä. Kuvaavaa on, että Väestöntutkimuslaitoksen kyselytutkimuksen mukaan monen nuoren tärkein seksitiedon lähde oli Suosikin Bees & Honey -kysymyspalsta.

Myös asenteissa on tapahtunut muutoksia sen jälkeen, kun AIDS:n aiheuttama kuolemanpelko on hävinnyt ja seksitautien diagnostiikka on helpottunut ja hoidot ovat parantuneet. Uutena asenteena on ollut, että ”Kaikki on hoidettavissa.”

Painavaa faktaa tyylikkäästi ja viihdyttävästi esitettynä

Lähti kuin kuppa Töölöstä – Seksitautien historiaa Suomessa on ulkoasultaan tyylikkään näköinen, ja se sisältää runsaasti kuvitusta. Sisällöstäkään ei löydy sen suurempaa moittimista: kirja on kirjoitettu sekä viihdyttävästi että asiantuntevasti.

Lukijaystävällisyyttä lisäävät tarkasti merkityt lähdeviitteet ja kattava lähdeluettelo, jotka auttavat tiedonhaluista lukijaa pääsemään halutessaan lisätiedon äärelle. Lisätietoa löytyy myös tietolaatikoiden erillisartikkeleista.

Milla Annala

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua