Kymmenen kirjailijaa hurahti steampunkiin ja kaikki mahtuivat – Steampunk! Messinkiä ja morsiamia esittelee lajia tyylikkäästi kotimaisin voimin

Kuva: Osuuskumma

Mikäli steampunk tai ”höyrypunk” ei satu olemaan tuttu genre, sen voi ajatella vaikkapa olevan HBO:n tuottama versio viktoriaanisen ajan Englannista. Korsetit käyvät kireällä, koneet höyryllä. Kaikki on pikkuruisen dramaattista: selkäänpuukotus on huomattavan yleinen kuolinsyy ja rakkaus hehkuu kuin vaski takkatulen kajossa.

Steampunk on niin muovautuva genre ja niin paljon sukua muille spekulatiivisen fiktion lajeille, että rajanveto niihin on joskus monimutkaista. Alan merkittäväksi innoittajaksi mainitaan toisinaan Shelleyn Frankenstein, joka ei kuitenkaan itse ole steampunkia, koska ilmestyi yli sata vuotta ennen sen varsinaista syntymistä kirjallisuuslajina. Onpa Doctor Whokin joidenkin määrittelyjen mukaan steampunk-sarja.

Kaikenlaiseen spekulatiiviseen fiktioon erikoistunut osuuskuntakustantamo Osuuskumma on halunnut tehdä steampunkia tutuksi ja julkaisi lokakuussa 2021 jo viidennen alan kokoomateoksensa. Steampunk! Messinkiä ja morsiamia sisältää kymmenen kotimaista steampunk-novellia. Kyseessä tosin on eräänlainen greatest hits -ratkaisu kustantamon ensi vuonna koittavan kymmenvuotispäivän kunniaksi, sillä seitsemän kymmenestä novellista on jo uusintakierroksellaan Osuuskumman omista aiemmista antologioista.

Laajan genren hyvä puoli on se, ettei se sido kirjoittajaansa liikaa. Aihepiirien ja kerrontatyylien kirjo steampunkin silinterin alla onkin kiehtovan monipuolinen. Messinkiä ja morsiamia näyttää, kuinka sama genre taipuu yhtä hyvin ruumiskauhun, onnettomien rakkaustarinoiden ja klassisen sadun piirteisiin. Välillä ollaan selvästi vaihtoehtoisen historian parissa, mutta pari novellia voisi sijoittua tulevaisuuteenkin, mikäli maailma olisi lähtenyt hiukan eri suuntaan.

Ilahduttavaa on myös se, miten usein ja näppärästi kotimainen historia kiedotaan lajiin, joka perinteisesti ammentaa lähinnä historiallisesta Britanniasta. Osuuskummalaiset paimentavat peltilehmänsä Suomen niityille, piilottelevat dialogiin suomalaiseen teatterihistoriaan viittaavia vitsejä ja tulkitsevat välillä Kalevalaa uudelleen. Myös todelliset historialliset henkilöt pääsevät kokoelman sivuilla aivan uudenlaisiin seikkailuihin.

* *

Kokoelma on jaettu nimensä mukaisiin osiin, joista ensimmäinen keskittyy messinkiin ja toinen morsiamiin. Alkusointuiset otsikot ovat tietenkin jokapäiväinen leipämme ja lepopäivien joikumme, mutta kirjan toimittajat itsekin joutuvat jo esipuheessaan toteamaan, ettei jaottelu ole täysin johdonmukainen. Kaksiosaisuus tuntuukin hieman turhalta, ja jokin toinen tapa järjestellä novellit olisi ollut lukukokemuksen kannalta parempi. Lukijan on vaikeaa asennoitua uuteen kliimaksiin parinkymmenen sivun välein, kun messinkiosan nopeatempoiset seikkailukertomukset seuraavat toisiaan ja rauhoittuvat vain harvoin kaunopuheisempiin syväsukelluksiin, joita taas morsianosastossa olisi riittänyt.

Vaikka järjestyksen olisi voinut suunnitella paremmin, jokainen novelli sinänsä lunastaa kyllä sivumääränsä. Varsinaista yhteistä teemaa antologiasta ei lajityypin lisäksi löydy, mutta usein esiin nousevat sopeutumattomuus ympäröiviin odotuksiin ja toisinaan kosto väärintekijöitä kohtaan. Parhaimmillaan teksti onkin silloin, kun punk on höyryä sakeampaa: novellien usein shokeeraavan epäonniset loput ja kielenkäyttö, johon on selvästi paneuduttu, ovat mielenkiintoisempia kuin pelkkä messinki ja morsiamet. Niillä genre muuttuu kymmenen kertaa omannäköiseksi.

Eli Harju

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua