Kuvat: Mika Tuominen / WSOY
KIRJAT | Suomalaisen kirjallisuuden kansallisänkyräksi kohoava Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja raottaa tunteellista kuortaan suurten elämänmuutosten äärellä.
”Mies käsittelee tunteitaan kaatamalla metsästä kirveellä kaikkein korkeimpia puita.”
ARVOSTELU
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan rakkaustarina
- WSOY, 2022.
- 287 sivua.
Suomalainen ikääntyvä mies. Loputon usko perunaan ja omaan Eskorttiin. Karvalakki päässä ja kulmat kurtussa. ”Kyllä en usko turhaan riemuitsemiseen, koska huomenna on taas halla ja putket jäässä.”
Hersyvän hauskan kansallisen karikatyyrin äkäisestä vanhasta miehestä luonut Tuomas Kyrö voisi halutessaan keskittyä hirtehiseen televisiosanailuun tai koripallon pompotteluun mökkirannassa, sen verran menestynyt ilmiö hänen Mielensäpahoittajastaan on kasvanut elokuva- ja teatterisovituksineen. Tarina on silti yhä kesken. Nyt käsittelyyn pääsee pitkään tarinoissa väreillyt uhkakuva puolison kuolemasta.
Vakkansa ja kantensa kauan sitten löytäneiden Mielensäpahoittajan ja hänen Emäntänsä rakastavaan avioliittoon on jo aiemmin hiipinyt herra Alshaimeri, jonka vuoksi Emäntä pikkuhiljaa lipuu pois tästä maailmasta. Viikatemies yllättää silti, kun Emännälle nousee korkea kuume, josta hän ei enää toivu. Mies käsittelee tunteitaan kaatamalla metsästä kirveellä kaikkein korkeimpia puita. Hautajaisjärjestelyihin hän ei surultaan pysty vaan joutuu jättämään ne lapsilleen.
Elämä kuitenkin jatkuu, vaikka sydän meinaa pettää kesken hautajaisten. Toipumisprosessin aikana ärtyisä sankarimme kohtaa sattumalta elämässään toisenkin ihmisen, joka tuoksuu juuri siltä oikealta. Kun tämä terapiahommia sivutöinään tekevä Saimi paljastuu kansainvälisestikin tunnetuksi taiteilijaksi, on Mielensäpahoittajalla paljon pohdittavaa.
Miten tällainen ihminen voi aiheuttaa tällaisia tuntemuksia ja onko sellainen edes oikein, kun rakkaan vaimon kuolemastakaan ei ole kuin pieni hetki? Nähtäväksi jää myös, ovatko tunteet molemminpuolisia, vai kiinnostuuko Saimi sankaristamme vain aitona esimerkkinä jurosta maalaisesta, Sysi-Suomen kokemusasiantuntijana ja eräänlaisena ”jalona villinä” osana taideperformanssiaan?
Kyrön tapa olla antamatta sankarilleen repliikkejä saa monessa kohtaa miettimään, kuinka paljon ajatuksistaan hän keskustelukumppaneilleen missäkin kohtaa avaa ja kuinka paljon jää vain pohdinnan tasolle. Persoonallinen tapaa aloittaa lauseita ”Kyllä ei” ja muu suomalaiskansallinen suoraviivainen ja tuppisuinen änkyröinti tekee Mielensäpahoittajasta herkullisen hahmon ihan arkisissa tilanteissa, saatikka sitten kohdatessaan hiukan isomman maailman ihmisiä, ajatuksia ja tapoja. Uuden Eskortin hakeminen Saksanmaalta oli juuri siksi niin hersyvä maailmojen kohtaaminen, ja aika paljon samaa on myös Mielensäpahoittajan rakkaustarinan (WSOY, 2022) suurien tunteiden myllerryksessä.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jaakko Yli-Juonikkaan Vaurioituneiden aivojen painajaiset sisältää esseitä hämärän rajamailta
KIRJAT | Kirjailijan ensimmäinen esseekokoelma sisältää tunnistettavan äänen mutta pakenee määrittelyjä.
Kuolemaa ja kummitustarinoita – arviossa Marianna Karttusen Karjalaista kalmanväkeä
KIRJAT | Ovatko kalmanväen mätänevät ruumiit toimineet esikuvina kauhuelokuvien zombie-hahmoille?
Niina Holopaisen maaginen realismi pysyy kasassa ja lumoaa vaikka enemmänkin sitä olisi saanut olla – arviossa Graniittijalka
KIRJAT | Satavuotias rintamamiestalo kertoo selviytyjänaisten tarinaa. Graniittijalka tarjoilee yllätyksiä ja synkkyyttä, mutta myös toiveikkuutta.
Arttu Tuomisen tarinoissa selviytyminen näyttää olevan sattumaa – arviossa Kide-trilogian toinen osa Hydra
KIRJAT | Arttu Tuomisen teokset ovat kotimaiseksi jännityskirjallisuudeksi harvinaisen vauhdikkaita; hän ei kirjoita suomalaisista keskivertorikoksista.