Kuvat: Mika Tuominen / WSOY
KIRJAT | Suomalaisen kirjallisuuden kansallisänkyräksi kohoava Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja raottaa tunteellista kuortaan suurten elämänmuutosten äärellä.
”Mies käsittelee tunteitaan kaatamalla metsästä kirveellä kaikkein korkeimpia puita.”
ARVOSTELU
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan rakkaustarina
- WSOY, 2022.
- 287 sivua.
Suomalainen ikääntyvä mies. Loputon usko perunaan ja omaan Eskorttiin. Karvalakki päässä ja kulmat kurtussa. ”Kyllä en usko turhaan riemuitsemiseen, koska huomenna on taas halla ja putket jäässä.”
Hersyvän hauskan kansallisen karikatyyrin äkäisestä vanhasta miehestä luonut Tuomas Kyrö voisi halutessaan keskittyä hirtehiseen televisiosanailuun tai koripallon pompotteluun mökkirannassa, sen verran menestynyt ilmiö hänen Mielensäpahoittajastaan on kasvanut elokuva- ja teatterisovituksineen. Tarina on silti yhä kesken. Nyt käsittelyyn pääsee pitkään tarinoissa väreillyt uhkakuva puolison kuolemasta.
Vakkansa ja kantensa kauan sitten löytäneiden Mielensäpahoittajan ja hänen Emäntänsä rakastavaan avioliittoon on jo aiemmin hiipinyt herra Alshaimeri, jonka vuoksi Emäntä pikkuhiljaa lipuu pois tästä maailmasta. Viikatemies yllättää silti, kun Emännälle nousee korkea kuume, josta hän ei enää toivu. Mies käsittelee tunteitaan kaatamalla metsästä kirveellä kaikkein korkeimpia puita. Hautajaisjärjestelyihin hän ei surultaan pysty vaan joutuu jättämään ne lapsilleen.
Elämä kuitenkin jatkuu, vaikka sydän meinaa pettää kesken hautajaisten. Toipumisprosessin aikana ärtyisä sankarimme kohtaa sattumalta elämässään toisenkin ihmisen, joka tuoksuu juuri siltä oikealta. Kun tämä terapiahommia sivutöinään tekevä Saimi paljastuu kansainvälisestikin tunnetuksi taiteilijaksi, on Mielensäpahoittajalla paljon pohdittavaa.
Miten tällainen ihminen voi aiheuttaa tällaisia tuntemuksia ja onko sellainen edes oikein, kun rakkaan vaimon kuolemastakaan ei ole kuin pieni hetki? Nähtäväksi jää myös, ovatko tunteet molemminpuolisia, vai kiinnostuuko Saimi sankaristamme vain aitona esimerkkinä jurosta maalaisesta, Sysi-Suomen kokemusasiantuntijana ja eräänlaisena ”jalona villinä” osana taideperformanssiaan?
Kyrön tapa olla antamatta sankarilleen repliikkejä saa monessa kohtaa miettimään, kuinka paljon ajatuksistaan hän keskustelukumppaneilleen missäkin kohtaa avaa ja kuinka paljon jää vain pohdinnan tasolle. Persoonallinen tapaa aloittaa lauseita ”Kyllä ei” ja muu suomalaiskansallinen suoraviivainen ja tuppisuinen änkyröinti tekee Mielensäpahoittajasta herkullisen hahmon ihan arkisissa tilanteissa, saatikka sitten kohdatessaan hiukan isomman maailman ihmisiä, ajatuksia ja tapoja. Uuden Eskortin hakeminen Saksanmaalta oli juuri siksi niin hersyvä maailmojen kohtaaminen, ja aika paljon samaa on myös Mielensäpahoittajan rakkaustarinan (WSOY, 2022) suurien tunteiden myllerryksessä.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.