Kuvat: Mika Tuominen / WSOY
KIRJAT | Suomalaisen kirjallisuuden kansallisänkyräksi kohoava Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja raottaa tunteellista kuortaan suurten elämänmuutosten äärellä.
”Mies käsittelee tunteitaan kaatamalla metsästä kirveellä kaikkein korkeimpia puita.”
ARVOSTELU
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan rakkaustarina
- WSOY, 2022.
- 287 sivua.
Suomalainen ikääntyvä mies. Loputon usko perunaan ja omaan Eskorttiin. Karvalakki päässä ja kulmat kurtussa. ”Kyllä en usko turhaan riemuitsemiseen, koska huomenna on taas halla ja putket jäässä.”
Hersyvän hauskan kansallisen karikatyyrin äkäisestä vanhasta miehestä luonut Tuomas Kyrö voisi halutessaan keskittyä hirtehiseen televisiosanailuun tai koripallon pompotteluun mökkirannassa, sen verran menestynyt ilmiö hänen Mielensäpahoittajastaan on kasvanut elokuva- ja teatterisovituksineen. Tarina on silti yhä kesken. Nyt käsittelyyn pääsee pitkään tarinoissa väreillyt uhkakuva puolison kuolemasta.
Vakkansa ja kantensa kauan sitten löytäneiden Mielensäpahoittajan ja hänen Emäntänsä rakastavaan avioliittoon on jo aiemmin hiipinyt herra Alshaimeri, jonka vuoksi Emäntä pikkuhiljaa lipuu pois tästä maailmasta. Viikatemies yllättää silti, kun Emännälle nousee korkea kuume, josta hän ei enää toivu. Mies käsittelee tunteitaan kaatamalla metsästä kirveellä kaikkein korkeimpia puita. Hautajaisjärjestelyihin hän ei surultaan pysty vaan joutuu jättämään ne lapsilleen.
Elämä kuitenkin jatkuu, vaikka sydän meinaa pettää kesken hautajaisten. Toipumisprosessin aikana ärtyisä sankarimme kohtaa sattumalta elämässään toisenkin ihmisen, joka tuoksuu juuri siltä oikealta. Kun tämä terapiahommia sivutöinään tekevä Saimi paljastuu kansainvälisestikin tunnetuksi taiteilijaksi, on Mielensäpahoittajalla paljon pohdittavaa.
Miten tällainen ihminen voi aiheuttaa tällaisia tuntemuksia ja onko sellainen edes oikein, kun rakkaan vaimon kuolemastakaan ei ole kuin pieni hetki? Nähtäväksi jää myös, ovatko tunteet molemminpuolisia, vai kiinnostuuko Saimi sankaristamme vain aitona esimerkkinä jurosta maalaisesta, Sysi-Suomen kokemusasiantuntijana ja eräänlaisena ”jalona villinä” osana taideperformanssiaan?
Kyrön tapa olla antamatta sankarilleen repliikkejä saa monessa kohtaa miettimään, kuinka paljon ajatuksistaan hän keskustelukumppaneilleen missäkin kohtaa avaa ja kuinka paljon jää vain pohdinnan tasolle. Persoonallinen tapaa aloittaa lauseita ”Kyllä ei” ja muu suomalaiskansallinen suoraviivainen ja tuppisuinen änkyröinti tekee Mielensäpahoittajasta herkullisen hahmon ihan arkisissa tilanteissa, saatikka sitten kohdatessaan hiukan isomman maailman ihmisiä, ajatuksia ja tapoja. Uuden Eskortin hakeminen Saksanmaalta oli juuri siksi niin hersyvä maailmojen kohtaaminen, ja aika paljon samaa on myös Mielensäpahoittajan rakkaustarinan (WSOY, 2022) suurien tunteiden myllerryksessä.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tatu Vaaskivi leimusi kuin tähdenlento – Miika Siironen kirjoittaa säkenöivästä kriitikko-kirjailijasta, jonka jälkimaailma unohti
KIRJAT | Nero ja Narkissos -elämäkerta avautuu mahtavaksi ikkunaksi 1930-luvun suomalaiseen kulttuurielämään, Tulenkantajien sukupolveen ja sen kuuluisiin edustajiin.
Kuolemaa, elokuvia, runoilijoita – arviossa Niilo Rantalan esseekokoelma Kunnia niille, jotka polttavat itsensä
KIRJAT | Tamperelaisen monipuolisuusmiehen esseissä yhdistyy luontevasti kulttuurin asiantuntijuus, kristillisyys ja kirjoittajan taidot.
Poliisi tutkii tatuointeja ja taruolentoja – arviossa Guillaume Musson Seinen tuntematon
KIRJAT | Ranskalaisdekkarissa riittää tapahtumia riittää ja niiden selvittäminen vie aikaa ja kysyy niin älyä kuin yleissivistystäkin.
Huminaa, lorinaa ja kahakoita – arvosteltavana Jeongdo Kimin Äänestä sana, sanasta merkitys
KIRJAT | Ensimmäinen yleistajuinen tietokirja suomen kielen onomatopoeettisesta eli ympäristön ääniä jäljittelevästä sanastosta esittelee kielen rikkautta ja ilmaisuvoimaa.