Kun sairailla on kaikki valta – arviossa Dodie Bellamyn uuskerronnallinen tekstikokoelma

Kuva: Tutkijaliitto / Dodie Bellamy

Dodie Bellamyn (s. 1951) tekstikokoelma Kun sairailla on kaikki valta (Tutkijaliitto, 2025) on ilmestynyt alun perin jo vuonna 2015 nimellä When the Sick Rule the World.

Suomennos rakentuu neljästätoista erilaisesta tekstistä, kiitos-sanoista sekä suomentajan jälkisanoista. Teokseen kootut tekstit on julkaistu eri yhteyksissä pidemmän ajanjakson aikana, mikä myös näkyy kokoelman monimuotoisuudessa ja epäyhtenäisyydessä. Toisaalta ne tuntuvat pohjateemoiltaan yllättävänkin yhtenäisiltä ollakseen alun perin itsenäisiä tekstejä. Näennäisen kepeyden ja banaaliuden rinnalla käsitellään esimerkiksi seksuaalisuutta, halua, väkivaltaa, vihaa, rasismia, välinpitämättömyyttä, traumaa, riippuvuuksia, feminismiä, patriarkaattia, alistamista, ja niin edelleen.

Bellamy liikkuu eri lajien rajoilla ja sekoittaa korkea- ja populaarikulttuuria iloisesti keskenään. Hänen teksteilleen on tyypillistä avantgarde, transgressiivisuus ja queer, jotka ovat myös niin sanotun uuskerronnan avainsanoja. Bellamy kuuluukin San Franciscosta 1970- ja 1980-lukujen taitteen paikkeilta lähtöisin olevan New Narrative -kirjailijayhteisön alkuperäisiin jäseniin.

New Narrative, suomennettuna uuskerronta, haastaa sovinnaisuuden ja hyvän maun rajoja. Siihen kuuluvat erilaiset muotokokeilut ja erilaisten tyylien törmäyttäminen, omakohtaisuus, seksi, politiikka, juoruilu ja parodia. Se on oikeastaan avointa kaikelle. Suomentaja Viljami Hukka toteaakin teoksen jälkisanoissa seuraavasti:

”Bellamyn mukaan uuskerronta perustuu kirjailijan tietoisesti luomaan tunnustuksellisuuden illuusioon – on yhdentekevää, onko tekstin sisältö ’totta’. Tunnustuskirjallisuudessa ei siis Bellamylle ole kyse siitä, mitä kerrotaan, vaan miten kerrotaan: sävystä tai tekniikasta, jolla luodaan läheisyyden tai kahdenkeskisyyden vaikutelma, tunne, että kirjailija puhuu suoraan lukijalle.”

* *

Teos alkaa viheltämistä käsittelevällä tekstillä, jossa Bellamy kirjoittaa Disneyn Lumikki-elokuvan kohtauksesta, jossa Lumikki ryhtyy eläinten avulla siivoamaan kääpiöiden törkyistä mökkiä. Peura ja jänis puhdistavat tuolia, jonka selkänojassa on aukko.

”Jänis kurkkaa reiän läpi suoraan peuran persereikään, sitten peura tunkee häntänsä reiän läpi hyvin määrätietoinen ilme kasvoillaan. Ele tuo mieleen sekä panemisen että suihinoton.”

Kuvaus siivousoperaatiosta on hulvaton. Kotityöt ovat muuttuneet eläinten orgioiksi, ja persevetoiset siivoustekniikat projisoivat Lumikin hysteeristä raivoa laiskottelevia kääpiöitä kohtaan. Samassa tekstissä Bellamy muistelee myös kentuckylaisia sukulaisiaan, jotka varastelivat, piereskelivät, röyhtäilivät ja panivat kuin kanit.

Hieman myöhemmin Bellamy viittaa Anne Carsonin äänen sukupuolta käsittelevään esseeseen, jonka mukaan antiikin kreikkalaiset ajattelivat, että naisilla on yläsuu ja alasuu, siis kaksi suuta, joiden välillä kulki iljettävyyden putki. Viheltäminen sen sijaan on sukupuolitettu varsin miehiseksi toiminnoksi.

Teoksen nimikkoessee ”Kun sairailla on kaikki valta” kysyy: mikä kaikki tekee ihmisen sairaaksi? Teksti alkaa kolmesivuisella kysymysseinämällä kemikaaleista. Tajunnanvirtamaisista virkkeistä on välimerkit karsittu ja lauseet kirjoitettu yhteen. Sen jälkeen rytmiä luo toisto, jossa esseen nimeä toistetaan kymmeniä kertoja eri yhteyksissä, kuten:

”Sitten kun sairailla on kaikki valta, hajuvedet kielletään.”

”Kun sairailla on kaikki valta, hotellihuoneista tulee tarpeettomia, lentokoneista tulee tarpeettomia, uusista autoista tulee tarpeettomia.”

”Kun sairailla on kaikki valta, kuolevaisuudesta tulee seksikästä. Kun sairailla on kaikki valta, kaikkien tekstien pitää olla lyhyitä ja ytimekkäitä. Kappaleet eivät saa olla yli kahden virkkeen mittaisia, jotta voimme ymmärtää mitä niissä lukee huolimatta aivosumusta, jota terveet aiheuttavat meille päivittäin.”

* *

Teos on paikoin hillitön ja alatyylinen, paikoin vakava, ja juuri tämä ristiriita tekee sen lukemisesta mielenkiintoista. Mielenkiintoinen onkin juuri oikea sana kuvaamaan koko kokoelmaa. Koskaan ei tiedä, mikä seuraavalla sivulla odottaa. Esseen voi kirjoittaa mistä tahansa aiheesta, esimerkiksi yrjöämisestä, tai polveilevin lausein yhdessä virkkeessä wc-pöntön tukkineesta kakasta.

Intohimoinen kirjallisuus saakin paljon anteeksi. Bellamyn intohimo kirjoittamista kohtaan nousee esiin riveistä ja niiden välistä, hän antaa palaa kainostelematta, ”paskantaen akateemisen teennäisyyden päälle”. Bellamy ei ota itseään eikä tekstiään liian vakavasti.

”Tämä on kolmannen sukupolven Yrjö, jossa julistan Yrjön kirjallisuudenlajiksi. Yrjö on feminististä, vallatonta, iloisen hirviömäistä. Yrjö onnistuu naisilta luonnostaan, koska naiset tykkäävät oksentaa sormet kurkkuun, yy, kaa, koo, yök… Yrjö on myllerrys, joka iskee liiallisen länsimaisen sivistyksen nauttimisen jälkeisessä krapulassa.”

”Riiviöguru”-niminen teksti puolestaan on erilaisista kulttiskandaaleista koottu kollaasi, joka juontaa juurensa Bellamyn omaan kulttitaustaan. Bellamy käyttää kolmannen persoonan välimerkitöntä vyörytystä traumaattisten seksuaalisten kokemusten kuvaamiseen, joihin tällainen sirpaleinen muoto tuntuukin sopivan erityisen hyvin.

Kuitenkin jaksot, joista välimerkit on karsittu ja seksuaalinen vyörytys vain jatkuu ja jatkuu, menettävät pidemmän päälle tehoaan ja kokeellisuuttaan, ja paluuta niin sanotun perusproosan äärelle alkaa jo odottaa. Toisaalta Bellamy toteaa itsekin, että ”kokeellisen kirjoittamisen kautta on mahdollista käsitellä kokemuksia, joista on mahdoton kirjoittaa tavanomaiseen tapaan.”

”Paketoitu nainen” -niminen teksti taas antaa äänen taideteokselle, joka on kuvattu kirjan kannessa ja jonka taiteilija Tariq Alv teki Bellamylle vuonna 2005. Teos on nimeltään Bandaged Lady.

”Silmäni ovat kiinni, koska minulla on röntgenkatse. Pilvikaistale takanani – olen nainen, jolla on pää pilvissä. Kevinin mielestä olen palovammapotilas, mutta itse kehotan kaikkia katsomaan loisteliaasti meikattuja silmiäni ja mietteliästä auraani – odotan sekä innolla että kärsivällisesti, että kasvojenkohotukseni haavat paranevat.”

Esseessä ”Kathy Ackerin tavaroita tonkimassa” Bellamy kertoo tämän yhdysvaltalaisen kirjailijan kuolemasta ja hänen jälkeensä jättämistä erikoisista vaatteista. Myös Olivia Laing kirjoittaa Kathy Ackerista ja hänen rintasyöpätaistelustaan teoksessaan Ruumiin rajat – Kirja vapaudesta (Teos, 2025; lue arvio).

Muutenkin molempien, sekä Bellamyn että Laingin, esseeteoksissa kulkee vahvana ruumiillisuus ja naisen keho. Molemmista teoksista myös heijastelee Ackerin ajatus: ”Asioista pitää saada puhua. Asioista pitää puhua sellaisina kuin ne ovat.”

Esimerkiksi tekstissään ”Sydämiemme tykytys” Bellamy puolustaa feminismiä:

”Kun pillu huutaa, maailma herää.”

Erikoisin teksteistä on luultavasti ”En saa unohtaa sitä, minkä jo tiedän.” Siinä liu’utaan minäkertojan ajatuksesta toiseen, liikutaan maailmojen välillä, ollaan kotoisin Venuksesta tai Marsista. Paikoin tulee jopa parataktinen vaikutelma, aivan kuin toisiinsa kuulumattomia virkkeitä olisi sijoitettu peräkkäin ja katsottu, mitä ne toisilleen tekevät.

* *

Kokoelman eri teksteissä mainitaan nimeltä useita amerikkalaisia taiteilijoita, jotka eivät kaikki välttämättä ole suomalaiselle yleisölle entuudestaan tunnettuja. Näin ollen jotain saattaa jäädä saavuttamatta, kun viittaukset eivät aina avaudu: Kass Fleisher, Dennis Cooper, Bridget Riley, Ralph Rugoff, Chris Tysh, Guy Debord, Susan Griffin, Earl Jackson, Barrett Watten, Traci Vogel, Gail Scott, Thurston Moore, Diane Arbus, Pamela Lee, Matias Vieneger, Alicia Cohen, Nicole Cooley, Francesca Lisette… En tunne enkä jaksa googlettaa heistä jokaista. Sivistyksessäni on heidän mentäviään aukkoja.

Tarinoiden edetessä alun hillittömyys alkaa karista ja tekstit muuttuvat sävyltään vakavammiksi. Jään kaipaamaan huumoria ja irrottelua, Lumikkia siivoamassa perverssien eläinten kanssa. Omakohtainen ote luo silti tekstiin imua ja kokoelma on piristävän erilainen moniin muihin vastaaviin verrattuna.

Kati-Annika Ansas

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua