Kotiapulainen perhehelvetissä – arviossa Freida McFaddenin bestseller

Kuvat: Mira Whiting / Otava

Pakko tunnustaa: olen lukenut pääsiäisen ja vapun seutuvilla pari bestselleriä – siis menestyskirjaa, joita yleensä vierastan. Naiskirjailijoita suosin, niin nytkin, vaikka yleensä kyllä kotimaisia tai klassikoita ja fiktioita, koska fiktio on aina tie jonkinmoiseen sukupuolittuneeseen mielenmaisemaan ja ymmärrykseenkin.

Pakko tehdä toinenkin tunnustus: mukamodernit mieskirjailijat paljastuskirjoineen ovat viime vuosina alkaneet vaikuttaa egoistisilta ja jopa sovinistisilta ”autofiktiosankareilta”. Naiskirjailijat, nykyisin – sanotaan nyt, vaikka että entistä syvällisemmiltä ja moniulotteisimmilta feministeiltä. Tämä subjektiivinen johtopäätös on tehty siis lukemani perusteella.

Kotiapulainen (suom. Jussi Tuomas Kivi; Otava, 2023) on todellinen bestseller, menestysromaani, jonka käännösoikeudet on jo myyty 30 maahan. Siitä on myös valmisteilla Hollywood-elokuva. Tekijä Freida McFadden on aivovammoihin erikoistunut keski-ikäinen ja -luokkainen amerikkalainen lääkäri, joka on ehtinyt kirjoittaa paljon, pääosin psykologisia trillereitä. Kotiapulainen on silti vasta ensimmäinen häneltä suomennettu romaani. Ja hyvä suomennos onkin!

Vähän juonikuviosta. Päähenkilö, siis kotiapulaiseksi rikkaaseen mutta omituiseen perheeseen palkattu Millie, on ehkä kolmekymppinen nuori naimaton nainen. Hän on juuri vapautunut vankilasta ehdonalaiseen: istunut kymmenen vuotta tapettuaan ystävätärtään raiskaamaan ryhtyneen miehen.

Ehdonalaisessa Millie yrittää saada otetta elämään – vai yrittääkö? Mutta koska hänet on potkittu pois työstä ja häädetty asunnosta, hän on joutunut kadulle. Väärennettyjen dokumenttien ja todistusten ja valheiden avulla Millie onnistuu kuitenkin saamaan yllättäen upean työpaikan. Hän muuttaa rikkaan perheen hulppeaan taloon ja alkaa työskennellä kotiapulaisena.

* *

Upeassa työpaikassa on kääntöpuolensa. Kaikki ei ole kunnossa: Millien vaatimaton ullakkohuone alkaa ahdistaa, perheen yhdeksänvuotias Cecelia-tytär on hemmoteltu kauhukakara, ja perheen äidin, Ninan, käytös on ailahtelevan sekopäistä. Vain isä on mukava ja tuntuu ymmärtävän kotiapulaista.

Tämä Andrew on vähän turhankin puoleensavetävä, ja kertoja McFadden vie tarinaa taitavasti ensin tuttuun suuntaan, salasuhteeseen, mutta sitten, perheen monien salaisuuksien vähitellen paljastuttua, aivan muunlaisiin yllätyksiin. Lukija nauttii, ja kirjaa on tietysti vaikea jättää kesken.

Psykologisten trillerien tapaan yllätyksiä piisaa: McFadden kiusaa lukijaa, koukuttaa ja onnistuukin monessa mielessä, vaikka ”ullakkohuoneen yllätykset” tuntuvat lopulta liioitetuiltakin.

Pentti Stranius

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua