Koskettava ja tarpeellinen lisä Suomen lamakirjallisuuteen – arviossa Ville Yliaskan Laman kokemuksia

Kuva: Vastapaino / Matti Kurkela

Ville Yliaskan tietokirja alkaa kuin kaurismäkeläinen romaani kuvailemalla itsenäisyyspäivän jälkeistä aamua vuonna 1993. Paikkana on maarianhaminalaisen kuljetusyrityksen varasto.

”Puoliperävaunuun lastattiin noin 40 kuution verran sipuleita, perunoita, riisiä, kahvia, sokeria, herneitä, omenoita, ruis- ja vehnäjauhoja, leipää, voita, purjoa, porkkanoita, suolakurkkuja, kiinankaalia, vaatteita ja joulukuusia”, johdannossa luetellaan.

Kyse oli maarianhaminalaisen naisen käynnistämästä hätäavusta nälkää näkeville suomalaisille ja määränpääksi oli merkitty Pelastusarmeija. Kaikki Ahvenmaan suurimmat yritykset olivat siinä mukana.

Nainen oli nähnyt Ruotsin television reportaasin Suomen ruokajonoista. Tv-ohjelma sai alkunsa Osmo Kontulan ja Kaj Koskelan kyselytutkimuksista. Suomen hallitukselle leipäjonojulkisuus tuli huonoon aikaan, koska Suomi haki jäsenyyttä Euroopan Yhteisössä. Niinpä sosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen tiedotti, että tutkimus oli käsitetty väärin.

Lapin yliopiston yliopistonlehtori Ville Yliaska pureutuu Laman kokemukset – 1990-luvun laman kokemushistoriaa -tietokirjassaan (Vastapaino, 2025) lamaan sekä työttömien että poliitikkojen kautta. Pääaineistona on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran eli SKS:n Työttömän tarina -kirjoitukset vuodelta 1993, kolmen suurimman puolueen eduskuntaryhmien pöytäkirjat, hallituksen pöytäkirjoja sekä media-aineistoa.

Aineisto piirtää rujon kuvan siitä, kuinka eri tavalla laman runtelemat työttömät ja johtavat poliitikot näkivät tilanteen. Kirjasta selviää, miten huonosti poliitikot osasivat nähdä tulossa olevan laman syvyyden. Paremmin ei pärjätty Suomen Pankissa tai maan johdossa. Erimielisyys laman syistä ja varsinkin sen hoitokeinoista jatkui pitkin lamavuosia.

* *

Lamakeskustelu sai näin jälkikäteen katsottuna jopa hyvin outoja piirteitä. Hallituksesta esitettiin, kuinka lama oli osin psykologinen. Todellisuudessa puheella henkisestä lamasta vastustettiin finanssipoliittista elvytystä ja tilalle tarjottiin henkistä elvytystä.

Pääministeri Esko Aho haki vertauksia toisesta maailmansodasta. Hänen mukaansa talouskriisistä selvittäisiin niin kuin toisesta maailmansodasta eli kansakunnan yhtenäisyyden avulla. Kaveria ei jätetä, hän hoki.

Ahon mukaan lamalla oli oikeastaan ”puhdistava voima”. Suomalaisten oli hyvä oppia, että ei voi vain huutaa valtiota apuun joka mutkassa. Päätöksenteko kaventui pääministerin ja valtiovarainministerin vetämään piiriin. Kaksikko Viinanen–Aho halusi todistaa, että leikkauksille oli aito tarve elvytyksen sijaan.

Julkisia menoja leikattiin laman aikana joka vuosi. Kohteena olivat toimeentuloturva, eläkkeet, asumistuki ja sairauspäiväraha. Lisäksi työttömien toimeentuloturvan saantikriteerejä tiukennettiin ja kuntien valtionosuuksia leikattiin. Samaan aikaan alettiin korostaa yksilön vastuuta omasta kohtalostaan.

* *

Kirjassa perataan 1990-luvun lamavuosien keskusteluaiheita ja keskeistä sanastoa. Osa poliitikoista ja suuresta yleisöstä etsi ankeuttajia muun muassa pakolaispolitiikasta ja elintasopakolaisista.

Osa oli sitä mieltä, että Suomi ja suomalaiset ajoivat metsään 1980-luvun kulutusjuhlissa, joissa keskustelijoiden mielestä hylättiin suomalaiset arvot ja rällättiin kylpylöissä ja golf-kentillä. Heidän mielestään osaksi juuri moraalin rappio johti lamaan ja esiin nostettiin jopa saatananpalvonta.

Työttömät eivät puolestaan tunnistaneet puhetta kulutusjuhlien vietosta. Monen mielessä alkoi välkkyä sisällissodan aikainen tunnelma yhteiskunnan kahtiajaosta, jossa osalta viedään kaikki henkilökohtaista omaisuutta myöten.

* *

Suomessa taloudellinen lama päättyi virallisesti vuoden 1993 aikana, kun vienti alkoi kasvaa Euroopan nopeinta vauhtia. Työttömyydessä käänne tapahtui huomattavasti hitaammin, sillä kotimainen kysyntä ei palannut entiselleen vuosituhannen vaihteessakaan. Laman vaikutukset näkyivät todella kauan ja monin eri tavoin kasvukeskusten ulkopuolella.

Laman aikana syntyneestä huono-osaisuudesta tuli helposti ylisukupolvista. Moni työtön ei päässyt enää koskaan takaisin muuttuneille työmarkkinoille ja tilanne saattoi johtaa elinikäiseen ulosottoon kaikista tuloista. Myös työttömien kuolleisuusriski nousi tutkimusten mukaan, erityisesti heillä, jotka menettivät työpaikkansa laman ensimmäisinä vuosina.

Lamavuosien virhe oli, että työttömyyden annettiin kasvaa vapaasti. Poliitikot ajattelivat, että työttömyys on hinta, joka on maksettava, kun suljettu sääntelytalous muuttuu vapaaksi markkinataloudeksi. Työttömille lama näyttäytyi kansalaisten jakona a- ja b-luokan kansalaisiksi. Heitä raivostutti myös se, että pankkien ongelmista huolehdittiin kollektiivisesti valtion maksamalla pankkituella, kun taas yksityiset velalliset joutuivat kantamaan vastuunsa itse.

* *

Ville Yliaskan kirja 1990-luvun lamavuosista osuu juuri nyt todella oikeaan aikaan. Poliittisten päättäjien keinovalikoima ja kommentit kansalaisille kuulostavat osaksi hyvin tutuilta työttömyystilanteen vähättelyä myöten. Ja tekivätpä poliittiset päättäjät millaisia virhearviointeja tahansa, syy on aina lopulta kansan.

Yliaska on tehnyt huolellista ja samalla innostunutta työtä, jonka ansiosta tietokirjasta on tullut inhimillinen ja tietokirjaksi jopa empaattinen. Se on hyvin tarpeellinen lisä Suomen lamakirjallisuuteen, koska se osoittaa kouriintuntuvasti, kuinka poliittiset päätökset voivat vaikuttaa peruuttamattomasti ihmisten kohtaloihin.

Ja jos perusteellisen kirjan läpikäyminen runsaine viitteineen tuntuu hetkittäin uuvuttavalta, voi viihdettä hakea tv-sarja Metsoloista. Sarja käsittelee suomalaista arkea välillä 1987–1996 ja sen käsikirjoitus syntyi lähes samaan aikaan lama-ajan tapahtumien kanssa.

Heli Mustonen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua