Kuvat: Otava / Jonne Räsänen
KIRJAT | Pihla Hintikan romaani antaa ajattelemisen aihetta äitiydestä, äitien ja tyttärien suhteesta ja perheistä yleensä.
”Tapahtumien edetessä naisten tiet risteävät monella tavalla ja tässä on myös kirjan heikkous.”
ARVOSTELU
Pihla Hintikka: Äidin oma
- Otava, 2024.
- 358 sivua.
Äitiys ja siihen liittyvät moninaiset tunteet on nimensä mukaan punainen lanka Pihla Hintikan toisessa romaanissa, mutta kirja antaa paljon myös niille, jotka eivät äitejä ole. Paljolti se käsittelee myös naisen oikeutta päättää omasta kehostaan.
Äidin oma (Otava, 2024) tuntuu alusta asti hyvin ”aidosti ranskalaiselta”, se voisi olla hyvinkin käännöskirja. Kirjailija Pihla Hintikka ilmiselvästi tuntee nykyisen kotimaansa ja erityisesti sen arkielämän ja kertoo siitä luennoimatta tavalla, joka syntyy vain itse sitä elämällä. Vaivattoman oloisesti ja uskottavasti Hintikka kertoo tapahtumien kulun, oli sitten kyseessä ylemmän keskiluokan sunnuntailounas, sairaalakäytännöt tai sukeltaminen ranskalaisen byrokratian viidakkoon.
Hintikka on julkaissut ranskaksi tietokirjoja muun muassa raskaudesta ja vanhemmuudesta; myös tieto aihepiiristä antaa romaanille ihailtavan helppolukuista varmuutta.
Romaanin kolme naista, psykiatri Eva, lastenhoitaja Nadia ja nimetön kätilö, elävät kaikki omanlaistaan elämää, mutta heitä yhdistää äitiys. Yksi ei enää sitä halua, toinen on joutunut lähtemään Ranskaan nykyajan orjaksi voidakseen elättää lapsensa kotimaassa, kolmas ei ole voinut unohtaa kauan sitten tapahtunutta, adoptioon johtanutta synnytystä.
Tapahtumien edetessä naisten tiet risteävät monella tavalla ja tässä on myös kirjan heikkous. Siinä missä jokapäiväisen elämän kulku ja ihmissuhdekuvaukset luovat romaanille hyvin uskottavat raamit, naisten hitaasti paljastuvat yhteydet sivujuonteineen murentavat niitä. Elämä voi olla sattumia täynnä, mutta liika on liikaa.
Romaanissa kerrotaan jonkin verran myös ulkomaalaisten lastenhoitajien asemasta. Moldovasta tullut Nadia on tyyppiesimerkki työvoimasta, jota sumeilematta käytetään hyväksi tämän päivän Euroopassa. Tästä olisi mielellään lukenut lisääkin.
Pihla Hintikka on toimittaja-kirjailija ja asunut Pariisissa vuodesta 2005. Hänen ensimmäinen suomenkielinen romaaninsa Hetken Pariisi on meidän ilmestyi vuonna 2020 (Otava).
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.