Kuvat: Minerva Kustannus
KIRJAT | Portugalilaiskirjailija pyrki antamaan romaanissaan äänen niille, jotka eivät selvinneet holokaustista. Tavoite on mittava, eikä dos Santos siinä oikein onnistukaan.
”Vaikka juutalaisten joukkotuhonnasta ja kansanmurhasta tehtäisiin miten monta romaania, aina jäisi luultavasti jotakin kertomatta.”
ARVOSTELU
José Rodrigues dos Santos: Birkenaun aikakirjat
- Suomentanut Mira Kokko.
- Minerva, 2022.
- 400 sivua.
Vaikka juutalaisten joukkotuhonnasta ja kansanmurhasta tehtäisiin miten monta romaania, aina jäisi luultavasti jotakin kertomatta.
Portugalilaisen kirjailijan José Rodrigues dos Santosin mukaan holokaustista kertovasta kaunokirjallisuudesta iso osa perustuu pelastuneiden kertomuksiin. Uusimmassa romaanissaan Birkenaun aikakirjat (Minerva, 2022; suom. Mira Kokko) hän sanoo pyrkineensä antamaan äänen niille, jotka eivät selvinneet. Tämä on mittava tavoite, koska natsien koneisto tappoi noin kuusi miljoonaa ihmistä – eikä se oikein onnistukaan.
Birkenaun aikakirjat on jatkoa vuotta aiemmin ilmestyneelle Auschwitzin taikurille, mutta ei vaadi tuon teoksen lukemista, kertomus pysyy kasassa ilmankin.
Teoksen mieleenpainuvin ja mielenkiintoisin osa on valitettavasti vasta sen loppupuheenvuorossa. Siinä kirjailija kertoo, keitä tosiasioihin perustuvan romaanin henkilöt olivat ja mitä heille tapahtui natsien kaaduttua. Se laittaa etsimään lisää tietoa siitä, kuka esimerkiksi oli ”suuri taikuri Nivelli” tai kuka oli portugalilaisen Fransisco Latinon esikuva oikeassa elämässä. Fiktion takaa löytyy monia muitakin mielenkiintoisia henkilöitä.
Kovin myöhäiseen kohtaan romaania jää myös äänen antaminen niille, jotka eivät selviytyneet. Heidän kohtaloitaan tulee karmaisevalla tavalla esiin kirjoituksissa, joita todellisuudessakin joukkotuhontaan osallistumaan pakotetut vangit olivat kirjoittaneet ja kätkeneet paikkaan, josta jälkimaailma ne voisi löytää, lukea ja tuomita syylliset; jotta sama ei koskaan enää toistuisi.
Valtaosa romaanista on keskitysleirin käsittämättömän julman arjen kuvausta. Taustalla on rakkaustarina venäläisen Tanušhan ja hänen pelastamisekseen SS-joukkoihin liittyneen portugalilaisen seikkailija-palkkasoturi Latinon välillä. Juoneen kuuluu tiiviisti myös taikuri Herbert Levin sekä tämän vaimo ja pieni poika.
Henkilösuhteiden kuvaus on harmillisen ohutta eivätkä ne kehity; ne ovat kuin raameja julmuuden kuvailemisen reunoilla.
Paljon ajatuksia Birkenaun aikakirjat joka tapauksessa herättää – ei vähiten siksi, että Euroopassa soditaan jälleen. Kidutus, tappaminen ja julmuus eivät ole hävinneet, ”ei koskaan enää” ei ole edelleenkään toteutunut.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
Sankaritarina vie kotimaisen elokuvan naistekijät voittoon vaikeuksien kautta – arviossa Neitoperhot ja pahanhautojat
KIRJAT | Jaana Semeri ja Leena Virtanen muistuttavat asiallisessa tietokirjassaan, että naiset eivät suinkaan ole olleet historiallisesti kummajaisia elokuvantekijöinä.
Novellikokoelmassa menneisyys palaa takaisin aaveiden muodossa – arviossa Mariana Enríquezin Sängyssä tupakoimisen vaarat
KIRJAT | Kolmas Mariana Enríquezilta suomennettu teos käsittelee niin nuorten naisten ahdistusta kuin yhteiskunnan haluttomuutta käsitellä menneisyyttään.
