Kuvat: Janelle Bendycki / WSOY
KIRJAT | Onko trilogia kirjojen vastausta suoratoistopalveluiden konseptiin? Kerran keksitty idea kannattaa myydä useampaan kertaan.
”Vailla huolia he uivat, pelaavat, leikkivät ja kasvavat. Tässä piilee kirjan viehätys.”
ARVOSTELU
Jenny Han: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis
- Suomentanut Antti Hulkkonen.
- WSOY, 2022.
- 222 sivua.
Onhan tässä ainekset ja niistä aineksista onkin Amazon Prime tekemässä sarjaa. Nimi on ihana: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis (The Summer I Turned Pretty). Se lupaa paljon: ruma ankanpoika ja kasvutarina, ikuiset kesät ystävien kesken? Lisäksi kirjassa on rakkaan ihmisen sairaus, siinä on perheen kriisi. Siinä on kaikki, mutta silti se lässähtää.
Ehkä minä vain odotin liikaa.
Odotusteni taustalla oli Jumalaiset JaJa-siskot yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Siihen oli saatu sanoilla kiedottua kuumat kesät ja perheen salaisuudet. Odotin kirjailija Jenny Hanilta samaa, mutta ilmeiset ratkaisut särkevät tunnelman.
Toistuvat sitaatit, joissa teini käskee toista painumaan helvettiin, vievät lopunkin tunnelman. Ilmaisu on laiskahkoa.
Jenny Han on kirjoittanut kirjansa kolmeen osaan, joka näyttää olevan nyt jonkinlainen trendi. Tai ehkä ei voi vielä puhua trendistä, kun esimerkkejä on kovin vähän, mutta olen törmännyt täällä asuinmaassani Italiassa kyseisenlaisiin bestsellereihin. Tehdään kuten suoratoistopalvelussa: kun on löytynyt resepti, toistetaan se.
Näin toimi esimerkiksi Toshikazu Kawaguchin trilogia Before the Coffee Gets Cold (Finché il caffe é caldo). Kirjaa ei ole vielä suomennettu, mutta maailmalla kaikki kolme osaa myyvät hyvin.
Mikäpä se siinä. Kyllä tämän sentään loppuun lukee, ja se, jota rakkaustarinan jatko kiinnostaa, lukee varmasti toisenkin osan.
Toisaalta keino on ikiaikainen. JaJa-siskoillekin tuli jatkotarina.
* *
Jenny Han asuu New Yorkissa ja WSOY:n mukaan kirjoittaa kirjojaan kahviloissa, metrossa ja kyläillessään. Siitä saa varmasti tietynlaisen fiiliksen kirjoittamiseen.
Kirjan kertojahahmo on Isabel – tai Belly, kuten kaikki häntä kutsuvat. Kirjan rakenne on kekseliäs. Tarina kulkee sujuvasta eri-ikäisen Bellyn kesien mukaan. 14-vuotiaan Bellyn tarina koukkaa 11-vuotiaan Bellyn kautta ja lukija pysyy kivutta mukana.
Belly ja hänen veljensä Steven viettävät kaikki kesänsä äidin parhaan ystävän Susannahin kesäasunnolla meren rannalla. Steven on Susannahin kahden pojan Conradin ja Jeremiahin hyvä ystävä. Nuorimpana Belly jää porukan ulkopuolelle – kunnes hän puhkeaa kukkaan ja elämä näyttäytyy kovin erilaisena.
Vailla huolia he uivat, pelaavat, leikkivät ja kasvavat. Tässä piilee kirjan viehätys. On ihana palata nuoruuden ajattomuuteen, kun kesää jatkui ja jatkui. Siihen kuplaan, kun muuta maailmaa ei ole. Sekään maailma ei silti ole turvassa muutoksilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Riitta kuuntelee kolttia ja havainnoi luonnon muutosta – arviossa Riitta Ahmasalon Kirjeitä kyynelvuonosta
KIRJAT | Riitta Ahmasalo kirjoittaa narratiivista tietokirjallisuutta kohtaamisestaan kolttakulttuurin ja pohjoisen hauraan luonnon kanssa.
Demokratian puolustajien manifesti – arviossa Matti Mörttisen ja Yannick Lahden Jäähyväiset demokratialle
KIRJAT | Maailmaa hallitsevat tänään erilaiset autokraatit. Heidän tavoitteensa on kaventaa demokratiaa ja länsimaista oikeusvaltiota. Siinä he ovat onnistuneet pelottavan hyvin.
Seniorit eivät ole pelkkä haitta ja menoerä – arviossa Minna Lindgrenin Seniorikapina
KIRJAT | Minna Lindgren tietää mistä kirjoittaa, tekee hyviä huomioita ja tarjoaa aidosti hauskoja vaihtoehtoja nykymenolle.
Jukka Pakkasen Oma ääni -teoksessa hahmottuu eräänlainen yritys omaksi kuvaksi, ja hyvinkin onnistunut sellainen
KIRJAT | Oma ääni -teoksessa on kyse elämästä, sen rajallisuudesta, siitä mitä elämästämme muistamme ja mitä meistä jää jäljelle, mitä meistä lopuksi muistetaan.