Käsikirja synkkämielisyyteen – arviossa Aku Visalan Masennuksen filosofia

Kuvat: Jani Laukkanen / Gaudeamus

Puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä. Surua, vastoinkäymisiä ja merkityksettömyyttä kohtaa elämässään melkein jokainen. Yleinen tapa puhua masennuksesta on kuitenkin kapeakatseista. Terveys- ja terapiapuhe ei auta ymmärtämään masennusta kokemuksena ja mielialana.

Aku Visalan Masennuksen filosofia (Gaudeamus, 2026) paikkaa aukkoa filosofialla. Teos on samalla sekä käsikirja masennukseen että puheenvuoro masennuksen moninaisuuden puolesta. Se ei ole itseapukirja toipumiseen, mutta voi auttaa ymmärtämään masennuksen suhdetta moraaliin, elämän merkityksellisyyteen ja vastuuseen.

Teos nivoo filosofista pohdintaa osaksi lääketieteen ja psykologian kielellä käytyä keskustelua ja laajentaa sitä tarkastellessaan etenkin masennuksen syitä, etiikkaa ja roolia yhteiskunnassa.

Visala lähestyy masennusta kokonaisvaltaisena ilmiönä, jota kuvaa antiikin ajoilta tuttu termi melankolia. Masennuksen filosofia ei ole vain erään mielenterveyden häiriön filosofiaa vaan surumielisyyden tunnustamista osana elämänkulkua.

Teoksessa on kymmenen lukua, joista ensimmäiset viisi käyvät monitieteistä keskustelua masennuksen olemuksesta ja syistä. Jälkimmäiset sukeltavat filosofialle ominaisiin kysymyksiin arvoista, minuudesta ja hyvästä elämästä. Jokainen luku sisältää väitteen, jota Visala perustelee uskottavasti.

Sivumäärä on runsas, mutta luvut toimivat myös itsenäisinä kokonaisuuksina. Lukija voi siten halutessaan perehtyä vain itseään eniten puhutteleviin osa-alueisiin.

Filosofinen ote näkyy teoksessa myös johdonmukaisena päättelyn logiikkana sekä väitteitä havainnollistavina esimerkkeinä arjen tilanteista, joissa ratkotaan filosofisia pulmia. Visala ammentaa antiikin ajatteluperinteistä ja analyyttisen filosofian valtavirrasta. Teos asettuu osaksi nousevaa psykiatrian filosofian haaraa.

* *

Teos kritisoi lääketieteelle, psykologialle ja psykiatrialle tyypillistä tapaa hahmottaa masennusta yksilön ongelmana. Filosofinen tarkastelu avaa uusia ajattelun välineitä ja osoittaa, ettei masennus ole muusta elämästä irrallinen saareke. Yhteiskunnallisten ja kulttuuristen merkitysten tarkastelu jää kuitenkin ohueksi.

Pohdinta siitä, miten masentunut mieli vaikuttaa kykyyn ajatella ja millaista vastuunkantoa voi odottaa masentuneelta, on oivaltavaa. Visala lanseeraa onnistuneesti masentuneen mielen toimintaa yleistajuisesti selittäviä käsitteitä, kuten sumuttaja, kynnys ja synkistely.

Vaikka teoksen käsittely on kiitettävän monitieteistä, se rajautuu länsimaisen ajattelun perinteisiin. Lukijalle jää epäselväksi, missä muodossa masennusta esiintyy globaalissa etelässä ja miten siitä ajatellaan. Teosta ei voikaan pitää yleismaailmallisena analyysinä masennuksesta. Se tarjoaa kuitenkin tarkkanäköisen kuvan masennuspuheen päälinjoista Suomessa.

Uskontotieteen tohtorin tausta näkyy toistuvina viitteinä kristilliseen teologiaan. Yksi luvuista käsittelee uskonnon mahdollista roolia merkityksellisen elämän kompassina. Visala puhuu uskonnosta yleensä, mutta käsittelee vain kristinuskon etiikkaa. Tarkoituksenmukaisempaa olisi kehystää valittu tarkastelu vain tietyksi tavaksi lähestyä uskontoa ja puhua uskonnon sijaan hengellisyydestä yhtenä elämän merkityksellisyyden lähteistä.

Kirja vilisee kiinnostavia huomioita, joista yksi liittyy filosofian praktiikan aikasidonnaisuudesta. Dialogisen hyvän elämän tavoittelu luo sillan antiikin Kreikan filosofikouluista nykyajan terapiakonteksteihin. Masennuksen ja melankolian käsittelyssä on siten yllättävää historiallista jatkumoa.

* *

Visala itse kuvaa teosta välitilinpäätökseksi ja johdannoksi aiheeseen. Se ei esimerkiksi käsittele lääketieteen etiikkaa tai kysymystä kuolemasta ja itsemurhasta. Myös kysymys mielialojen kollektiivisesta luonteesta olisi ollut kiinnostavaa luettavaa. Rajallisuudestaan huolimatta kirja on tervetullut panos suomenkieliseen keskusteluun masennuksesta.

Kokonaisuudessaan Masennuksen filosofia on kunnianhimoinen järkäle, joka voi tarjota avaimia masennusta kokeneille, joilla on voimavaroja ja motivaatiota pohtia elämän syvempää merkitystä. Kirja sopii masennuksen raskaimman vaiheen ohittaneille, mutta myös masentuneiden lähipiirille sekä niille, joita kiinnostaa pohtia synkän mielen vaikutusta ihmisenä kasvamiseen ja toimimiseen osana yhteisöjä.

Teoksen sanoma antanee voimaa ja toivoa monille. Masennus ei ole vain sairaus tai mörkö. Kestämätön autonomisen ihmisyyden ihanne ohjaa synkistelemään. Synkkä mieli saattaa myös olla oire yhteiskunnan vikatiloista. Masennuksen filosofia sisältää siten yhteiskunnallisen kritiikin siemenen ja kutsuu terveyspuheella lyödyt tutkimaan masennuksen viestiä ja elämän merkityksiä.

Suvi Baloch

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua