Kuvat: Filologinen Klubi
KIRJAT | Kirjailijanimellä Kalle Malmberg julkaistu teos käsittelee moraalia, työelämää, sotaa, eläinsuhdetta, kieltä, uskontoa, kuolemanpelkoa ja koko ihmiselämää.
”Median kaupallistuminen on prosessi, joka on omiaan syrjäyttämään journalismin omia, alkuperäisiä arvoja ja tavoitteita.”
ARVOSTELU
Kalle Malmberg: Ei tullut kirjailijaa
- Filologinen Klubi, 2023.
- 183 sivua.
Kirjailijanimellä Kalle Malmberg kirjoittava Kari Heino on journalisti ja filosofian tohtori, jonka esseekokoelman aiheita ja teemoja on vaikea tiivistää. Ei tullut kirjailijaa (Filologinen Klubi, 2023) käsittelee moraalia, työelämää, sotaa, eläinsuhdetta, kieltä, uskontoa, kuolemanpelkoa ja koko ihmiselämää.
Monipuolisuutensa vuoksi luin kirjan tavattoman hitaasti. Ajauduin nimittäin jatkuvasti omien ajatusteni pariin, lueskelemaan esseissä mainittuja lähteitä ja googlaamaan uutisaiheita. Tätä en lue teokselle viaksi, päinvastoin. On aina upeaa, kun lukukokemus joko vie kokonaan toiseen maailmaan tai saa aivot hyrräämään. Ajattelin lukemisen aikana melkein kaikkea mahdollista ihmistoimintaa, ja aivan erityisesti mieleen nousivat sanomalehtien ja televisiouutisten otsikot.
Sokea piste -tekstissä Malmbergin käsittelyssä on eläinsuhde, eläinpuhe, eläinten oikeudet ja se, kuinka niistä yhteiskunnassamme uutisoidaan. Lempiaiheitani, joten sananen tästä esseestä.
”Miksi eläin on vain eläin, silloin kun eläin-sanalla ei viitata ihmiseen? Monen muun lajin edustajathan ovat usein ihmiseen verrattuna paljon enemmän: nopeampia, voimakkaampia, yhteistyökykyisempiä, sopeutuvat ympäristöönsä sitä tuhoamatta, kuluttavat vain mitä elääkseen tarvitsevat.”
Esseessä todetaan, että eläimen alentaminen joksikin, joka on ”vain” on ”osa sitä prosessia, jonka myötä hylkäämme johdonmukaisuuden ja jonka avulla poistamme syyllisyyden, häpeän ja empatian tunteet kaikista tai useista eläinsuhteistamme”.
Kiertoilmaisut ja eufemismit auttavat unohtamaan ja keskittymään päivän pihviin, Kalle Malmberg kirjoittaa ja saa ajatukseni kulkeutumaan Agustina Bazterrican Rotukarja-romaaniin (2017). Siinä syötiin sormia, ihmissormia, ja kuinka ollakaan, kirjaa kauhisteltiin. Broilerin siipiä kuitenkin mutustelemme ihan mielissämme.
Esseekokoelman nimiteksti Ei tullut kirjailijaa kiinnosti minua paljon, olenhan itsekin toimittaja. Kirjailija on tehnyt pitkän uran toimittajana ja uutispäällikkönä maakuntalehti Satakunnan Kansassa. Hänellä luulisi siis olevan näkemystä alati nopeutuvan median haasteista. Näin onkin. Esseessä pohditaan journalismin ja journalistin vastuuta. Milloin juttu on julkaisuvalmis, niin vedenpitävästi totta, että sen voi panna eetteriin? Milloin suora lähetys on katkaistava, vai onko kansalla aina oikeus tietää? Esseessä puntaroidaan journalistin ohjeita, journalistin moraalia ja Julkisen sanan neuvoston roolia sekä sitä, milloin on tulkittava, että nyt journalistinen päätösvalta on luovutettu jonnekin ulkopuolelle.
”Alakohtaisilla eettisillä periaatteilla ja säännöillä on kyllä paikkansa, mutta se paikka on kunkin alan opinnoissa. Työuran aikana niiden pitäisi jo olla osa omaksuttua ammattitaitoa, tuttuja, henkisiä liikennemerkkejä, jotka auttavat näkemään millä keinoin ja millä vauhdilla on lupa edetä vaikka juuri toimittajille niin tavallisissa haastattelutilanteissa. Kunkin moraali sen sijaan punnitaan vasta silloin, kun liikennemerkkejä ei tien laidassa ole tai kun ne antavat ristiriitaisia ohjeita, ja mielen valtaa hämmennys.”
Edeltävää pohdiskelin mielessäni pitkään. Mietin esimerkiksi sitä, mikä rooli toimittajan etiikalla ja moraalilla on, jos kaupalliselta kannalta jutulta vaaditaan räväkkyyttä ja draamaa. Kuten Malmberg kirjoittaa: median kaupallistuminen on prosessi, joka on omiaan syrjäyttämään journalismin omia, alkuperäisiä arvoja ja tavoitteita.
Toimittajan yleissivistyksen kirjoittaja toteaa olevan ”kuin koinsyömä villapaita”. Sitä kuitenkin tarvittaisiin, sieluun asti imeytyneen alan eettisen ohjeiston lisäksi.
Ei tullut kirjailijaa on mainio nimi esseelle, mutta odotin nimen perusteella kirjailijan henkilökohtaisempaa tilitystä kirjoittajan ja kirjailijan ammatista. Sitä ei tullut. Olisin mieluusti lukenut enemmän kirjoittajan omiin kokemuksiin pohjautuvaa havainnointia.
Kirjan lopussa on melko mittava kirjallisuusluettelo teoksista, joihin kirjailija ei välttämättä viittaa, mutta jotka ovat vaikuttaneet hänen ajatteluunsa. Kiinnostava lista! Kirjailijan lukeneisuus välittyy esseistä kauttaaltaan.
Kirsi Haapamatti
Kari Heino kuuluu Kulttuuritoimituksen tekijäyhteisöön.
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.
Kaksiteräinen kynä – arviossa Abdulla Pashewin Synnynnäinen rakastaja
KIRJAT | Kielitieteilijä Abudlla Pashewin runous on ollut kurdeille merkittävä kansallinen tekijä. Toisena keskeisenä teemana on rakkaus ja naiset.
Mikä sai suomalaisen älymystön ja kulttuurivaikuttajat kuten Tito Collianderin ihastelemaan Hitlerin Saksaa?
KIRJAT | Carl-Johan Holmlund antaa eväitä ymmärtää Collianderin elämänvaiheita ja sosiaalis-yhteiskunnallisia taustatekijöitä, jotka hänen kirjailijanpolkuaan ohjasivat.