Kalevi Aho, älyllinen leikkijä – arviossa Hannu Lahtosen kirjoittama elämäkerta Maailma on musiikissa

Kuvat: Teos

Kalevi Ahon (s. 1949) säveltäjyydestä jää päällimmäiseksi kaksi piirrettä. Ensinnäkin mies säteilee ulospäin. Hän on valtavan utelias, innostunut kaiken uuden edessä ja heti valmis ryhtymään hommiin. Toisaalta hän vetäytyy introvertisti lyijykynän ja nuottipaperin kanssa työhuoneeseen – tai junanvaunuun – ja suoltaa mielettömän määrän musiikillisia merkkejä. Vielschreiber, kutsuu Lahtonen ystäväänsä pelkästään hyvässä mielessä.

Ja huh, teosluetteloon menee Maailma on musiikissa -kirjasta (Teos, 2023) kuusikymmentä sivua: 5 oopperaa, 18 sinfoniaa, 39 konserttoa, muita orkesteriteoksia, kamarimusiikkia, tilateoksia, soolosoitinteoksia… Lisäksi teosten levytyksiä ja kirjallisia julkaisuja musiikista ja säveltäjistä.

Lahtonen kirjoittaa kronologisesti. Kalevi Ahon forssalaiskodissa kannustetaan musiikin harrastamiseen, kodissa musisoidaan. Kalevi soittaa viulua ja pääsee mukaan tyykikylän amatööripohjaisen kaupunginorkesterin esityksiin. Merkittäviä musiikkikasvattajia olivat myös musiikkileirit, erityisesti Klemetti-Opisto Orivedellä.

Nuotit opittuaan avautuu Kaleville jo lapsena myös säveltämisen maailma. Yksiääniselle viululle sävelletty kehtolaulu Kultainen on aika lapsuuden oli kymmenvuotiaan Kalevin ensimmäinen sävellys. Kouluajalta on peräisin parisataa sävellystä ja sovitusta, laajimpina teoksina jousikvartetot nro 0 ja nro 1.

Helsingissä Aho opiskeli aluksi säveltämisen ja viulunsoiton rinnalla matematiikkaa ja fysiikkaa. Hänen sävellyksen opettajakseen tuli Einojuhani Rautavaara, jonka pedagogiikka sopi erinomaisesti nuorelle Kalevi Aholle. Hän imi itseensä ohjeen, että teoksella oli oltava sisältö ja yleinen idea, musiikillisella tyylillä ei ollut niin merkitystä. Kalevi Ahosta tulikin oman tiensä kulkija, joka sävelsi usein muotivirtausten ulkopuolella. Hänen teoksilleen on ominaista älyllinen leikkisyys.

Ahon säveltäjän julkinen ura alkoi vain 21-vuotiaana toisen jousikvarteton kantaesityksellä Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisarjassa. Ja sitten valmistuivat viisi ensimmäistä sinfoniaa, jotka saivat saman tien arvostettujen orkestereiden (RSO ja HKO) ensiesitykset. Kriitikot ottivat Kalevi Ahon musiikin vastaan hyvin, Ahosta tuli jopa Helsingin Sanomien Seppo Heikinheimon lellikki. Soraääni kuului vain presidentti Kekkoselta, jonka mukaan Ahon ensimmäinen sinfonia oli ”hallittua melua”. Sen sijaan Erik Tawastsjerna oli innostunut: ”Kalevi Ahossa on luovaa intohimoa. Hän näkee sinfonisia näkyjä ja toteuttaa ne. Hän on kyky.”

Eurooppalaisen nykymusiikin mekka, Darmstadt oli Aholle pettymys. Korvat auki -yhdistyksen maailmaan hän koki jotenkin kuuluvansa, mutta yhdistyksen konserteissa ei soitettu Ahon sävellyksiä. Hengen yhteyttä Aho koki Kaustiselle asettuneen Pehr Henrik Nordgrenin kanssa.

Kalevi Aho alkoi saada sävellystilauksia ja saattoi vuonna 1993 heittäytyä 15-vuotisen taiteilija-apurahan turvin vapaaksi säveltäjäksi. Tärkeä posti oli myös Lahti Sinfonian nimikkosäveltäjyys. Lahdessa käynnistyi myös laaja levytysprojekti, johon saatiin kumppaniksi ruotsalaisen Robert von Bahrin BIS-levy-yhtiö. Toinen Ahon teosten merkittävä levyttäjä on ollut John Storgårdsin luotsaama Lapin kamariorkesteri.

Jottei sävelletty suomalainen musiikki jäisi vain pölyttymään säveltäjän pöytälaatikkoon, oli Kalevi Aho Jeremy Parsonsin, Mikko Heiniön ja Pekka Hakon kanssa perustamassa Suomalaisen musiikin julkistamisseuraa ja kustannusliike Edition Pania. Aho on toiminut pitkään vaikuttajana myös muun muassa Suomen Säveltäjien johtokunnassa, Helsingin juhlaviikkojen taiteellisessa toimikunnassa, Suomen sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtajana ja Suomen kulttuurirahaston hallituksessa.

* *

Lahtonen piirtää hyvin esille suhdeverkostojen tärkeän merkityksen. Yksi seuraus niistä oli musiikkifestivaalin syntyminen Luostolle. Forssalainen kouluaikojen kaveri hänkin, Martti Pura, toimi kunnanjohtajana Sodankylässä. Olli Alhon ja Puran keskustelujen tuloksena Yleisradio tilasi Kalevi Aholta Luosto-sinfonian. Ukko-Luoston rinteillä kuullun ja koetun tilamusiikin esittivät elokuussa 2003 Storgårdsin johdolla Radion sinfoniaorkesteri ja Lapin kamariorkesteri laulusolisteineen. Pohjoinen kesäfestivaali Luosto Classic alkoi näin lupaavasti.

Pohjoinen myös lumosi säveltäjä Ahon. Hän on kulkenut säännöllisesti Ruijan rannoille ja noussut pohjoisen yöjuniin vain säveltääkseen. Matkalla on hyvä olla.

Hannu Lahtonen kuvaa läheltä myös Berliinin vaikutusta Kalevi Ahoon, yhteistyötä kansainvälisten soitinsolistien ja Antwerpenin orkesterin kanssa, ystävyyttä Elke Albrechtiin, joka ennen menehtymistään sai melkein valmiiksi väitöskirjansa Kalevi Ahon konsertoista ja konsertoivista sinfonioista.

Yksityiskohtaiset tarinat Lahtosella on myös Ahon oopperoiden – Avain (1977–1978), Hyönteiselämää (1985–1987), Salaisuuksien kirja (1998), Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet (1995/1999) ja Frida y Diego (2012–2013) – synnystä ja esityksistä. Kaikki ei ole yksinkertaista ja taustalla vaikuttavat monenlaiset tahtojen taistelut.

Hannu Lahtosen teos Kalevi Ahosta on jouhevasti kirjoitettu kirja merkittävästä suomalaisesta säveltäjästä ja musiikkivaikuttajasta. Se on myös teosluetteloineen ja -esittelyineen hyvä käsikirja Ahon musiikista kiinnostuneille.

Marja Mustakallio

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua