KIRJAT | Jyrkin viimeisestä suorasta lähetyksestä on tullut kuluneeksi 20 vuotta. Ohjelmalla oli valtava merkitys suomalaiseen musiikkibisnekseen, mutta muistelokirjasta päällimmäiseksi jää mieleen kummallinen työkulttuuri.
”Jyrkin työyhteisössä omaksuttiin kielenkäyttö, jollainen aiheuttaisi nykypäivänä skandaalin.”
ARVOSTELU
Juuso Määttänen & Joonas Hytönen: Jyrki 1995–2001
- Johnny Kniga, 2021.
- 422 sivua.
Kuluneena syksynä olin menossa leikkaukseen, ja edeltävänä iltana koin olevani aivan liian hermostunut tekemään mitään järkevää. Keskittymiskykyni oli nollassa ja ahdisti. Puolisoni ehdotti katsoisimmeko ajankuluksi vanhoja Jyrkin Lost tapes -dvd-levyjä (kyllä, niitäkin on jossain vielä tallessa!), mikä tuntui sangen erikoiselta ehdotukselta lokakuisena tiistai-iltana Länsi-Tampereella vuonna 2021.
Heiluva kamera ja kummalliset kuvakulmat toivat mieleeni oman nuoruuden, jolloin Jyrki oli tärkein kuluttamani musiikkimedia. Suoraa lähetystä kommentoitiin ystävien kanssa ellei vielä samana iltana, niin vähintään seuraavana päivänä koulussa. Jyrki teki vaikutuksen ja sen kautta koin tulleeni myös itse vaikuttaneeksi.
Lämpimin muisto lienee se, kun äitini faksasi puolestani Jyrkissa vieraana olleelle Rasmukselle (ilman The-etuliitettä) terveisiä ja sain silloiselta bändin managerilta kotiin vastaterveisinä bändin tarroja ja C-kasetin. Se oli ensimmäinen kerta, kun tunsin olevani osa nuorisokulttuuria.
Juuso Määttäsen ja Jyrkin entisen juontajan Joonas Hytösen koostamaan kirjaan Jyrki 1995–2001 (Johnny Kniga, 2021) on koottu kansien väliin kymmeniä tarinoita, sattumuksia ja aiemmin julkaisematonta tietoa aikoinaan Suomen suosituimmasta nuorten mediasta.
Jyrki sai alkunsa tamperelaisherrojen Jarmo Porolan ja Kalervo Kummolan sekä MTV3:a edustaneen Tauno Äijälän ideoista, joilla haluttiin tavoittaa nuoria katsojia television ääreen. Jyrkin ensilähetys nähtiin 1.9.1995.
Kirja on jaettu kolmeen osaan kolmen eri juontajan näkökulman kautta. Alkuvuosien näkyvimpänä hahmona oli Katja Ståhl, josta sittemmin tuli Suosikin päätoimittajuuden ja Apulanta Oy:n toimitusjohtajuuden myötä yksi Suomen pidetyimmistä tv-kasvoista.
Kirjan toinen kirjoittaja, Hytönen, edustaa Jyrkin rajuimpia vuosia ja Jyrkin viimeisiä vuosia puolestaan Olli Oikarinen.
Viinanhuuruista työpaikkakiusaamista?
Ilmestyessään lokakuussa herätti kirja paljon keskustelua tv-ohjelman kulissien tapahtumista. Kirjassa avataankin tarkasti Helsingissä, Lasipalatsissa ja Kalevankadulla, kuvatun ohjelman sisäisiä ristiriitoja.
Töitä Jyrkissä ja sen tuottaneessa tuotantoyhtiössä tehtiin melkein kellon ympäri. Jos joku joskus muistutti työehtosopimuksista, sai siitä palkaksi huutamista. Kirjan mukaan huutaminen olikin pääasiallisin tapa kommunikoida epämiellyttävissä tilanteissa, joita ei edes pyritty ratkomaan.
Juuso Määttänen ja Joonas Hytönen. Kuva: Juha Metso
Ristiriitaisia tuulahduksia 90-luvulta
Jyrki 1995–2001 -kirjaa varten on haastateltu yli 100 ohjelmatekijää, ohjelmassa vieraillutta tai muuten ohjelmasta vaikuttunutta henkilöä. Välillä lukijan onkin vaikea tietää, kuka onkaan mitäkin mieltä ennen kuin pääsee kappaleen loppuun saakka. Minun teki mieli selata sivu läpi aina ennen lukemista, jotta olisin paremmin päässyt sisälle siihen, keitä kappaleessa haastatellaan.
Kymmenistä haastateltavista johtuu myös se, että usein sama asia kerrotaan monen ihmisen näkökulmasta ja usein samalla tavalla.
Mielenkiintoiseksi kirjan tarinat tekee se, kuinka monella eri tavalla työyhteisöä ja sen tapahtumia onkaan tulkittu. Kaikki eivät suinkaan allekirjoita ryypänneensä työajalla, kokeneensa tulleensa työpaikkakiusatuksi tai tehneensä väärin. Seksuaalinen häirintäkin on ollut rikos vasta vuodesta 2014.
Monet haastateltavat vetoavat kirjassa siihen, että ennen vanhaan asioista ajateltiin toisin ja tavat olivat erilaiset. Moni haastateltava kuitenkin myöntää käyttäytyneensä rumasti ja väittää, ettei enää puhuisi samalla lailla.
Lost tapes -dvd-levyjen pikselöitynyt ja epätarkka kuva toi mieleeni lämpimiä muistoja 1990-luvulta, toisin kuin kirja. Nuori katsoja imi Jyrkiä ja eli Jyrkin mukana, mutta ohjelman taustalla kuohui eikä kaikki ollutkaan niin hauskaa kuin tv-ohjelma antoi ymmärtää. Muistoni pysyvät kultaisina, eikä Jyrki 1995–2001 ei jää mieleen kirjallisena mestariteoksena, vaan kirjana, joka kokosi 1990-luvun yksiin kansiin. Toivottavasti Jyrkin kootuista tapahtumista on opittu jotain.
Petra Stolt
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kaj Korkea-ahon Äitiä etsimässä on rento ja intensiivinen kuvaus miesparin matkasta vanhemmiksi
KIRJAT | Todellisiin tapahtumiin perustuva teos imaisee lukijan yhteiselle matkalle miesten kanssa. Finlandia-ehdokkaan kirjalliset ansiot ovat ilmeiset, ja Korkea-aho taitaa tarinankerronnan.
Miika Nousiainen osaa tehdä urheilukentän ympäri juoksemisestakin mielenkiintoista – arviossa Ratakierros
KIRJAT | Ratakierros on erittäin hauska kirja amatööriurheilijasta, joka kirjan lopussa on mahdollisesti jo melkein ammattilainen.
Nainen haluaa kuolla puuna – arviossa Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitun Han Kangin Vegetaristi
KIRJAT | Han Kangin Booker-palkinnolla vuonna 2016 palkittu romaani kertoo naisesta, jonka kauheat unet pakottavat lopettamaan lihansyönnin.
Solidaarisuutta Ukrainalle – arvioitavana Aino Sutisen Ajattelen Ukrainaa koko ajan
SARJAKUVA | Dokumentaariseen sarjakuvaan erikoistunut Aino Sutinen on kirjannut ylös päiväkirjamaista pohdintaa Ukrainasta ja keskusteluja ystävien ja asiantuntijoiden kanssa.
