Kuvat: Sanna Pudas / Docendo
KIRJAT | Kaikki ei politiikassa ole aina niin kuin lööpeistä ja somesta voisi päätellä. Taksiseteleille ja torkkupeitoillekin voi löytyä inhimilliset syynsä.
”Kasvin pohdinnoista jää elämään päällimmäisenä tunteena toivo.”
ARVOSTELU
Jyrki J.J. Kasvi: Jyrki Kasvin kolme elämää
- Docendo, 2022.
- 288 sivua.
Jo avatessa tämän kirjan tietää, että tarina päättyy ikävästi.
Ja että se loppuu kesken.
Sillä elämä loppuu aina – useimmiten kesken.
Jyrki J.J. Kasvi sairasti pirullisen hankalaa syöpää vuosikaudet. Taudin loppuvaiheissa hän kirjoitti muistelmiaan kuin Seitsemännen sinetin Antonius Block pelasi sakkia; kilpaa Kuoleman kanssa.
Vastustajaa voi yrittää hidastaa ja huijatakin, mutta voittaa ei voi. Kuolema huijaa taitavammin ja vie siksi aina voiton.
Kuolema ei armahtanut edes sen vertaa, että Kasvin teokseensa sivulle 219 kirjaama toive olisi toteutunut: ”Toivottavasti olen itse vielä väestörekisterissä, kun tämä elämänkerta (sic) julkaistaan.”
* *
Voin paljastaa, että jo tuossa kohdassa tuli pala kurkkuun. Lopussa valui kyynel silmästä.
Mutta sitä ennen ennätin hymähdellä ja hyristä hyvää mieltä useampaan otteeseen. Koskettavia loppuvaiheita ennen Jyrki Kasvi nimittäin kuvailee ja analysoi etenkin poliittisen elämänvaiheensa käänteitä niin sympaattisella ja samalla selkeällä tavalla, että teosta lukeva toimittaja alkaa katua niitä monia kertoja, joina on tullut piikitelleeksi kansanedustajia ottamatta aina selvää uutiskohujen taustoista.
Viime joulun alla kuollut Kasvi jaotteli taipaleensa kolmeksi elämäksi. Niistä viimeinen oli poliitikon, keskimmäinen tutkijan ja ensimmäinen tietokonepeleistä kirjoittavan toimittajan elämä.
Vihreiden omaperäisellä edustajalla oli kirjoittajan lahja. Siihen kuuluu ymmärrys siitä, ettei jokainen lukija tunne kaikkia tietotekniikan, politiikan tai lääketieteen käsitteitä. Siksi pitää välillä selittää ja suomentaa.
Ainoa moite kirjasta kohdistuukin kustannustoimittamiseen. Joissain kohdissa käsikirjoituksen viimeisteleminen on tökkinyt.
* *
Toimittajan töitä tehneenä Jyrkillä onkin ollut edellytykset arvioida suomalaisten, etenkin politiikasta kirjoittavien, toimittajien aikaansaannoksia.
Mediassa näet tuodaan auliisti esille se, miten paljon kukin kansanedustaja käyttää eduskunnan taksiseteleitä tai mihin kauas valiokunnat tekevät opintomatkoja. Ja miten kalliita ovat edustajien työhuoneiden torkkupeitot.
Se jää sitten kertomatta, että taksilla kulkemisen syynä on voinut olla se, ettei työmatkoja tekevällä kansanedustajalla ole munuaisia – kuten tilanne Kasvin kohdalla oli silloin, kun hän päätyi iltapäivälehden ”taksitörsäilylistauksen” kärkinimeksi.
Jonkun toisen kohdalla on voinut olla taksimatkailun syynä se, että eduskunnan turvaviranomaiset ovat opastaneet uhkauksia saanutta kansanedustajaa välttämään julkista liikennettä.
* *
Politiikan journalismin saavutukset asettuvat uuteen valoon myös Kasvin kerratessa vuonna 2008 alkunsa saanutta suurta vaalirahakohua.
Jupakan alkukohtana pidetään keskustan silloisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin haastattelua A-studiossa. Siinä Kalli myönsi rikkoneensa lakia vaalirahoituksen julkisuudesta ja selitti toimintansa sillä, ettei kyseisestä rikkomuksesta ole säädetty rangaistusta.
Media ei kuitenkaan reagoinut tuoreeltaan Kallin uskomattomaan möläytykseen. Vasta viisi päivää myöhemmin alkoi tapahtua, kun Kasvi ja vihreiden puoluesihteeri ihmettelivät blogeissaan hiljaisuutta, joka seurasi A-studion haastattelua.
* *
Jyrki Kasvin kirjassa on toki kriittisiä huomioita muistakin kuin journalisteista. Kansanedustajakollegatkin saavat osansa, Espoon kaupunginvaltuutetuista puhumattakaan.
Muistelija on kuitenkin tehnyt muistelmansa lyömättä ketään henkilökohtaisesti. Kummallisimmissakin anekdooteissa jätetään lähes aina kohteena olevien nimet mainitsematta.
Tekstistä paistaa se, ettei Kasvi kirjaa kirjoittaessaan halunnut, että hänen kertomansa tarinat ryöstöviljellään tyhjiin lööpeissä ja sosiaalisessa mediassa. Siitä jälkijättöinen hatunnosto edesmenneelle kirjantekijälle.
Näin kirja toimiikin erinomaisena sukelluksena eduskunnan kulisseihin ja poliitikon työnteon inhimilliseen puoleen – ilman että ketään asetetaan naurunalaiseksi.
Korkeintaan Kasvi on kirjoittaessaan huvitellut omalla kustannuksellaan ja reflektoinut lähinnä ex-kansanedustaja Jyrki J.J. Kasvin saavutuksia, unohtamatta erehdyksiä ja takinkääntöjä.
* *
Toivo petti Jyrki Kasvin. Hänen pohdinnoistaan jää kuitenkin elämään päällimmäisenä tunteena juuri toivo: poliittinen inhimillisyys on mahdollista myös tietotekniikan mullistamassa maailmassamme, jossa tohtori Kasvi on kiistämättä ollut yksi edelläkävijä ja tiennäyttäjä.
Matti Mörttinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
Sankaritarina vie kotimaisen elokuvan naistekijät voittoon vaikeuksien kautta – arviossa Neitoperhot ja pahanhautojat
KIRJAT | Jaana Semeri ja Leena Virtanen muistuttavat asiallisessa tietokirjassaan, että naiset eivät suinkaan ole olleet historiallisesti kummajaisia elokuvantekijöinä.
Novellikokoelmassa menneisyys palaa takaisin aaveiden muodossa – arviossa Mariana Enríquezin Sängyssä tupakoimisen vaarat
KIRJAT | Kolmas Mariana Enríquezilta suomennettu teos käsittelee niin nuorten naisten ahdistusta kuin yhteiskunnan haluttomuutta käsitellä menneisyyttään.
