Joukkosurmia ei voi peittää – arviossa Nobel-kirjailija Han Kangin Älä jätä hyvästejä

Kuvat: Park Jaehong / Gummerus

Olennainen osa Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen Han Kangin uusinta teosta Älä jätä hyvästejä (Gummerus, 2024) on lumi. Lumi myrskyää, sataa hiljalleen, muodostaa nietoksia ja kinoksia, sulaa, jäätyy – mutta oleellista on, että tiheinkään pyry ei pysty peittämään kymmeniä vuosia sitten tehtyä siviilien poliittista joukkosurmaa.

Gyeongha ja Inseon ovat vanhat ystävät, joiden yhteydenpito ja yhteiset työt ovat olleet pätkittäisiä. Nyt Inseon on loukkaantunut puutyöverstaassaan Jejun saarella ja joutunut sairaalahoitoon Souliin. Hän vetoaa Gyeonghaan, jotta tämä pikimmiten matkustaisi saarelle, koska muuten lemmikkilintu Ama jää ilman ravintoa ja kuolee.

Gyeongha lähtee hämmentyneenä matkaan, joutuu keskelle raivokasta lumimyrskyä, mutta pääsee perille. Kirjan toisessa osassa hän löytää ystävänsä kodissa mittavat asiakirja-arkistot liittyen Jejun saaren ja Etelä-Korean menneisyyteen ja julmiin tekoihin, joista lukeminen tekee edelleen pahaa.

Muistiinpanot vievät 1940-luvun lopulle aikaan, jolloin Jejun saarella surmattiin vasemmistosympatioista epäiltynä 30 000 saaren asukkaista, satoja kyliä tuhottiin ja ihmiset joutuivat joukoittain jättämään kotinsa. Romaani kertoo hienosti ja hienovaraisesti sodan traumasta ja hiljaisuudesta, johon liian näkeminen ja kokeminen ihmisiä sulkee.

Han Kang kirjoittaa hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi ja siksi teksti sattuu niin. Lukijana ymmärrän toisen lukijan, Gyeonghan, tuskaa, kun tämä käy läpi ystävänsä keräämää arkistoa. En minäkään haluaisi lukea, mutta pakotan itseni. En ymmärrä kaikkea, koska en tiedä asiasta tarpeeksi enkä pysy perillä sukutarinoissa, mutta tuskan voin tuntea siltikin. Samoin sen, että ihminen pystyy paljoon halutessaan ottaa selville rakkaidensa kohtalon.

Suomentaja Taru Salmisen kieli on kaunista ja sujuvaa. Jos työ on ollut vaikeaa, se ei lopputuloksessa tunnu.

* *

Han Kangin sanotaan kuuluvan Etelä-Korean kirjallisuuspiirien perinteisiä, patriarkaalisia arvoja haastavaan nuorten naisten kirjailijajoukkoon. Tiettävästi hän oli hallinnon epävirallisella mustalla listalla vuonna 2013–2017 kirjoittamiena tekstien vuoksi; myös aiemmissa teoksissa Han Kang on kertonut kotimaansa poliittisesta väkivallasta.

Nyt Etelä-Koreassa on juhlittu Han Kangia ja Nobelin palkinnon tuomaa kunniaa, mutta ehdokasarvailuissa nuori nainen ei kotimaassaankaan ollut mukana ollenkaan.

Sen sijaan toimittajat ja kuvaajat päivystävät vuosittain nyt 91-vuotiaan runoilijan Ko Unin kodin edustalla, josko Nobelin kirjallisuuspalkinto lopulta tulisi tälle. Tosin Ko Unin naissotkut ja epäilyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä olivat jo aiemmin himmentäneet tämän suosiota.

Noin 30 000 siviiliä saatettiin aikoinaan tappaa kenenkään siihen puuttumatta Jejun saarella. Älä jätä hyvästejä romaanin opetus on, että tulee aika, jolloin tällaisia joukkosurmia kyseenalaistetaan. Toisessa ajassa aina joku ottaa selville asioita, haastaa vallitsevan totuuden ja kysyy: oliko pakko? Kysymys on tänäänkin hyvä.

Leena Reikko

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua