Kuvat: Jouni Porsanger / Tammi
KIRJAT | Elokuvaohjaaja Joonas Berghäll todistaa osaavansa rakentaa draamaa myös kirjallisessa muodossa. Sama koskettavuus, joka leimaa miehen dokumenttielokuvia, löytää tiensä myös Vaaleanpunaisen kirjeen sivuille.
ARVOSTELU
Joonas Berghäll: Vaaleanpunainen kirje
- Tammi, 2022.
- 296 sivua.
Elokuvatuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja Joonas Berghäll (s. 1977) tunnetaan parhaiten vuoden 2010 menestysdokumentistaan Miesten vuoro, jossa suomalainen miehisyys ja saunan lauteilla tapahtuva tunteista puhuminen avataan tunteita herättävällä tavalla. Tuotantoyhtiönsä Oktoberin kanssa Berghäll on pureutunut dokumenteillaan moninaisiin teemoihin ja joutunut samalla taistelemaan suomalaisen elokuvakentän sisäpiirejä ja epäoikeudenmukaista toimintakulttuuria vastaan. Omaelämäkerrallinen teos Vaaleanpunainen kirje (Tammi, 2022) pureutuukin Berghällin äitisuhteen lisäksi elokuvauralla vastaan tulleisiin epäkohtiin sekä selviytymistaisteluun vakavasta borrelioosisairaudesta.
Joonas Berghällin elämän käänteentekevin hetki on hänen äitinsä aivokasvainleikkaus, josta selviytyminen on hiuskarvan varassa. Kahdeksanvuotias Joonas joutuu miettimään, miten hänelle käy, jos äiti ei selviä, ja oppii, että ikinä ei saa antaa periksi. Pelko äidin menettämisestä leimaa siitä lähtien pojan elämää. Äidin Joonakselle pahimman varalta kirjoittama vaaleanpunainen kirje jää tuolloin avaamatta, kun äiti lopulta selviää.
Terveyskeskuslääkärinä toiminut Raija Berghäll on tottunut toimimaan yksin ja itsenäisesti, ja vaikka ystäviä ja tuttuja on paljon, ovat äiti ja poika toisilleen korvaamattomat ja toimivat tiiviinä perheenä. Äidin merkitys ja häneltä opitut elämänarvot ja sitkeys ovat pohja, jonka päälle poika rakentaa unelmansa ja uransa elokuvamaailmassa.
Vaikka taistelu elokuvamaailman tuulimyllyjä vastaan on Berghällin uraa leimaava tekijä, alkaa alan epäkohtien järjestelmällinen läpikäyminen kerta toisensa jälkeen toistaa pidemmän päälle itseään. Vaaleanpunaisen kirjeen keskiössä oleva äidin ja pojan yhteinen selviytymistarina on välillä jäädä melkein sivurooliin, kun tuotantoyhtiön kohtaama syrjintä valtaa kirjasta tilaa. Elokuvamaailman epäterveellisistä toimintamalleista olisi voinut rakentaa ihan itsenäisenkin teoksen.
Kirjallisen draamankaaren osalta äidin ja pojan kasvukertomus onnistuu parhaiten. Berghällin elämän tasapainon etsiminen työpaineiden ja jo kaksitoistavuotiaana alkaneen borrelioosi-sairaskertomuksen paineessa jää hiukan poukkoilevaksi, vaikka asiat limittyvätkin yhteen.
Tunteita Berghäll osaa herättää myös tekstimuodossa. Tarinat äidistä ja lapsuudesta, surusta ja luopumisesta, elokuvien tekoprosesseista ja taustoista sekä kirjan aloittavasta ja päättävästä onnettomuudesta ovat tunteellisia, värikkäitä ja mukaansatempaavia. Sama koskettavuus, joka leimaa miehen dokumenttielokuvia, löytää tiensä myös kirjan sivuille.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.