Jevhenija Kuznjetsovan Kysykää Mialta on kepeä kuvaus kesästä, jolloin asiat muuttuvat

Kuvat: Aula & Co

Keski-Ukrainasta kotoisin oleva kirjailija Jevhenija Kuznjetsova on myös kääntäjä ja tutkijatohtori. Hänen esikoisromaaniaan ei ole suomennettu, mutta Kuznjetsovan toisen teoksen Kysykää Mialta (suom. Eero Balk; Aula & Co, 2022) myötä hänestä on kiinnostuttu Suomessakin .

Romaania on kiitelty laajasti, ja se on ollut ehdolla sekä BBC News Ukraine Books of the Year -palkinnon että Euroopan Unionin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Pikasoitto Tampereen pääkirjastoon selvitti, että heillä on kaksikymmentä kappaletta Kysykää Mialta -kirjaa ja yli seitsemänkymmentä lainanjonottajaa. Maan muidenkin kirjastojen lainatuimpien listoilta teos löytyy. Onkin mukavaa – ja osittain myös sattumaa – että Kuopion kaupunginkirjasto sai maaliskuun alussa Kuznjetsovan kirjailijavieraakseen etäyhteydellä.

Kuznjetsova asuu tällä hetkellä miehensä ja pienten lastensa kanssa Espanjassa Ukrainan tilanteen vuoksi. Tuossa Kuopion kirjaston tilaisuudessa Kuznjetsova korosti erityisesti oman kielen tärkeyttä itsenäisyyden tukipilarina.

Jevhenija Kuznjetsova kirjoittaa eloisasti ja ehkä hiukan huvittuneenakin teoksensa henkilöistä. Vain silloin tällöin pinnan alla häivähtää varjoja.

Romaanin tunnelma on hetkittäin verkkainen ja viipyilevä, mikä johtuu kirjan tapahtumaympäristöstä: isoäidin puutarhasta. Mettiäisten surinan melkein kuulee, lämmön ja kukkien tuoksun miltei aistii. Mieleen nousevat Tšehovin näytelmät ja Tšaikovskin sävelet, vaikkei heidän syntysijoillaan ollakaan.

On kesän alku. Sisarukset Mia ja Lilia ovat matkalla maalle isoäitinsä luo. Isoäiti on vanha, samoin hänen huvilansa. Luonto on ottamassa vähitellen tilan valtaansa. Kaikkialla on ryteikköä ja pusikkoa, marjapensaat rehottavat ja hedelmätarha on hoitamaton. Muratti kietoutuu talon ympärille ja terassi on lahoamaisillaan.

Tämä paikka on ollut turvan tyyssija jo monelle sukupolvelle. Lapsina isoäidin luo on tultu pienten murheiden kera, mutta vuosikymmenten myötä surut ovat suurentuneet.

Nyt Mia ja Lilia ovat jo aikuisia. Lilialla on omia lapsia ja purkautuneita liittoja takanaan, Mia etsii yhä sitä oikeaa biologisen kellon tikittäessä häiritsevästi.

Isoäiti on aina ottanut huvilalleen tulijat ilolla vastaan ja talosta on löytynyt tilaa jokaiselle. Monesti huolet ovatkin haihtuneet luonnon helmassa rauhoittumalla. Mia ja Lilia ovat päättäneet antaa itselleen tämän kesän aikaa ratkaista ongelmansa.

Kesän mittaan isoäidin huvilalle saapuu muitakin. Siskosten serkku Marta lentää Intiasta asti tukalasti raskaana. Tuloillaan on kaksospojat, joiden japanilaisesta isästä Marta ei halua puhua. Myös Mian ja Lilian äiti Maria tulee huvilalle omaa äitiään ja tyttäriään tapaamaan. Suurin yllätys on kuitenkin se, että Lilian entinen aviomies Ivan ilmaantuu paikalle uudesta liitostaan olevan parivuotiaan pikkutytön, Ljusjan, kanssa. Ivan poistuu, lapsi jää naisjoukon huomaan. Myös Lilian nykyinen mies, irlantilaisespanjalainen Greg, on tulossa huvilalle mukanaan äitinsä eli Lilian anoppi Nati sekä Lilian eri-isäiset pojat, joista ensimmäinen on Ivanin ja toinen Gregin. Vieraita riittää, mutta isoäidin talo levittää seiniään ja toivottaa kaikki tervetulleiksi.

Väkeä on välillä paljon, silti arki sujuu. Erilaisista näkemyksistä huolimatta taloa ja tilaa onnistutaan kohentamaan yhdessä. Jokainen löytää myös sopivan sopen miettiä omiaan niin halutessaan. Mia ja Lilia ovat tottuneet avautumaan toisilleen koko ikänsä, mutta vaiettaviakin asioita on. Marta ja tätinsä Maria viihtyvät hyvin keskenään, koska kumpikin on epävarma tulevasta. Nati-anoppi puhuu muut pyörryksiin ja kaikki tahtovat hoitaa pientä Ljusja-tyttöstä. Hentoinen ja hauras 96-vuotias isoäiti myhäilee tyytyväisenä, eikä ole huolissaan mistään, sillä apukäsiä on riittämiin.

* *

Lukija haluaisi tietenkin löytää romaanista jotakin erityisen ukrainalaista. Mitä se sitten olisi ja miten se ilmenisi? Kirjassa eletään nykyaikaa kännyköineen ja tietokoneineen, muotivaatteista ja kampauksista puhutaan ihmeteltävänkin paljon, ja jopa silmäripsistä! Onko se yleismaailmallista naisellisuutta slaavilaisin vivahtein vai aivan tavanomaista turhamaisuutta? Ei aavistustakaan.

Mielessä myös vilahtaa ohimennen, onko kirjaan sujautettu monikansallinen henkilövalikoima tarkoitushakuista vai ihan vain tätä päivää. (Ainoastaan yksi venäläinen, öykkärimäinen tyyppi, mainitaan.)

Kysykää Mialta -teokseen on koottu melkoinen kirjo isoäidin huvilavieraitten mieliä askarruttavia rakkaus-, parisuhde- ja perhepulmia. Villiintyneeseen puutarhaan saadaan kyllä järjestystä ja sitkeä muratti onnistutaan nujertamaan sekä omenasato korjaamaan. Jopa kurpitsanviljely organisoidaan siemenestä vientituotteeksi asti, vuotava katto korjautetaan sekä hankitaan rakennusmiehet terassia varten. Tämän lisäksi koko väki ruokitaan monta kertaa päivässä ja hoivan tarpeessa olevia hoivataan.

Huolimatta kaikesta ahkeruudesta ja monenlaisesta ideoinnista isoäidin talon ja tanhuan hyväksi sisarusten ja serkun yksityiselämän solmut eivät aukea. Pikku Ljusjan tulevaisuutta yritetään ratkoa jopa pitkää tikkua vetämällä! Mutta vaikka isoäidin puutarhan lintuset eivät liverrä valmiita vastauksia ongelmiin, miljöö on alitajunnalle otollista maaperää. Päätökset on vain lopulta rohjettava tehdä itse. Sillä Mialta ei kannata kysyä! Hän on yhtä neuvoton kuin muutkin.

Kesän kypsyessä ja kääntyessä syksyä kohti, isoäidin talossa majailijat ymmärtävät lopulta paikkansa ja tehtävänsä niin sukuketjussa kuin omassa elämässään.

* *

Jevhenija Kuznjetsovan Kysykää Mialta on kepeällä kynällä kirjoitettu kirja, joskin sen henkilöillä on tulevaisuuteensa liittyvää ratkottavaa. Soutamista ja huopaamista sekä vaikeiden asioiden syrjään siirtämistä riittää, koska ympärillä on kukkea kesä ja isoäidin huvilalla paljon puuhaa ja mukavaa seuraa. Syitä ja tekosyitä.

Vaikka isoäidin talo henkii mennyttä aikaa, siellä oleilevien kesävieraiden juttelu on arkista vuoropuhelua tavanomaisista, pinnallisistakin asioista. Kunkin sisimmät mietteet pysyvät pitkään piilossa. Kesän loputtua siskosten itselleen antama pohtimisaika päättyy, ja he ovatkin valmiita katsomaan eteenpäin. Huvila ympäristöineen on säilyttävä lumonsa salaisena puutarhana, sekä isoäidin lempeä olemus rakkaana muistona. Kesän tärkein oivallus on, että ihminen voi löytää turvan myös itsestään ja ilon siitä, että lähellä on niitä, joille sydän sykkii. Sukupolvesta toiseen.

Ritva Alpola

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua