KIRJAT | Keigo Higashinon Uskollinen naapuri avaa Punainen silakka -kustantamon japanilaisdekkareiden käännössarjan. Nokkelasti kirjoitettu teos ei tarjoa kovin syvällistä ihmiskuvausta.
ARVOSTELU
Keigo Higashino: Uskollinen naapuri
- Punainen silakka, 2020.
- Alkuteos: Yogisha X no kenshin, 2005.
- Käännös: Raisa Porrasmaa.
Ishigami on tylsä ja omissa oloissaan matematiikan arvoituksia ratkova lukion matematiikanopettaja. Matematiikka jää kuitenkin syrjään, kun Ishigamille tarjoutuu tilaisuus ratkaista seinänaapurien ongelma. Yksinhuoltajaäiti Yasuko ja hänen teinityttärensä Misato ovat pulassa ruumiin kanssa. Ruumis on Togashi, Yasukon kelvoton ex-mies, joka on jäljittänyt tiensä ex-vaimonsa asunnolle.
Poliisietsiväpari Kusanagi ja Kishitani saavat työkseen ratkoa, mitä juuri löydetylle, kasvottomalle ja sormenjäljettömälle ruumiille on tapahtunut. Kun ruumis löytyy, alkaa köysi Yasukon ympärillä kiristyä: olihan hänellä motiivi tappaa väkivaltainen ja riesaksi tullut exänsä.
Yasukolla näyttää kuitenkin olevan täydellinen motiivi. Avuksi hommataan toinen matemaatikko, poliisia avustava yliopiston professori Yukawa, joka sattumoisin on Ishigamin entinen opiskelutoveri.
Paikallisesti ei liikuta laajalla alueella. Dekkarissa mainitaan usein Shin-Ohashin asema ja Sumida-joen ranta, joten Tokion perinteisemmällä länsipuolella liikutaan. Tapahtumia kerrataan: äidin ja tyttären alibia koetellaan heidän illallisensa, katsotun elokuvan ja karaokepaikan tiimoilta. Kannen valokuva on Tokiossa asuvan suomalaisvalokuvaaja Petri Artturi Asikaisen kamerasta, ja edustaa juuri sellaista geneeristä lähiötä, johon tämän tarinan voi sijoittaa.
Keigo Higashino on suosittu japanilainen dekkaristi ja Uskollinen naapuri on hänen läpimurtoteoksensa vuodelta 2005. Hänen kirjansa on näppärä, pienten yksityiskohtien kautta rakentuva mysteeri, jossa rikosta peitellään ja samaa peliä pelaa myös poliisi. Dekkarien klassisen brittikoulukunnan voi sanoa olevan tämänkin japanilaisdekkarin vaikutteina.
Tapahtumia seurataan välillä Yasukon, välillä Ishigamin, hänen tuttavansa Yukawan tai poliisien silmin. Juuri kun dekkari näyttää seilaavan vähän liiankin tutuilla raiteilla, heittää Higashino uuden kierteen, joka saattaa kaiken aiemmin kerrotun uuteen valoon.
Dekkari on nokkelasti kirjoitettu kissa- ja hiirileikki Ishigaman ja poliisien välillä, mutta kovin syvällistä ihmiskuvausta se ei tarjoa. Kaikki päähenkilöt jäävät muutamalla viivalla piirretyiksi. Henkilöhahmot eivät ole sellaisia, joista lukija todella alkaisi välittää.
* *
Äskettäin aloittanut kustantamo Punainen silakka erikoistuu japanilaisiin dekkareihin. Lisää samaa on siis luvassa. Dekkari- ja mysteerilajityypillä on laaja lukijakunta Japanissa ja dekkaristeja riittää – esimerkiksi klassisilta, jo edesmenneiltä Seicho Matsumotolta ja Seishi Yokomizolta riittäisi suomennettavaa. Myös japanilaisten naisdekkaristien rivi on pitkä.
Myös Japanin televisiossa kukoistaa mysteeri- ja poliisisarjojen perinne, ja YLEn esittämien brittiläisten, saksalaisten ja pohjoismaisten joukkoon mahtuisi vaikkapa Tiistain mysteeridraama, jo vuosikymmeniä jatkunut sarja, jossa joku nainen aina kompastuu murhatapaukseen ja alkaa ratkoa sitä amatöörihengessä.
Suomalaiselle yleisölle voisi toimia myös suosittu Aibo eli Partnerit, jossa aivotyöt hoitava älykköpoliisi ratkoo tapaukset yhdessä juoksu- ja tappeluhommat hoitavan parinsa kanssa. Ehkäpä japanilaisdekkarikirjojen käännökset rohkaisevat myös television sisäänostajia sukeltamaan japanilaiseen dekkarimaailmaan.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Taiteilija Martta Wendelin (1893–1986) loi meille ”ikuisen sunnuntain” – arviossa uusi elämäkertateos
KIRJAT | Päivi Ahdeoja-Määtän teos täydentää ja syventää lukijan tietämystä Martta Wendelinin taiteilijanlaadusta sekä siitä, millainen ihminen hän oli.
Varjoton armo – arviossa Tiina Lehikoisen Mutta armo on kukka joka laulaa
KIRJAT | Harvoin on saanut luettavakseen yhtä tiheästi kielikuvilla kuormitettua tekstiä kuin Tiina Lehikoisen uusi runoteos.
