Jane Austen vaatii nykylukijaa hidastamaan mutta palkitsee – arviossa Viisasteleva sydän

Jane Austen (1775–1817). Kuvat: WSOY / Wiki Commons

Olin aikeissa aloittaa tämän arvion kirjoittamalla, että aika on ajanut Jane Austenin ohi. Viisasteleva sydän (suom. Kristiina Kivivuori; WSOY, 2024) tuntui kuolettavan tylsältä, ja silmät selasivat rivejä jaksamatta keskittyä. Kun olin kahlannut 150 sivua Anne Elliotin miettiessä, muistaako entinen sulhanen häntä tai mitkä hänen tunteensa ovat, päätin antaa kirjalle toisen mahdollisuuden ja aloitin alusta. Ja se kannatti.

Toisella lukukerralla Austen vei aivoni kuin lomalle, rauhalliseen tilaan, jossa malttoi nauttia joutilaisuudesta. Opin pitämään siitä, että kerronta on hidasta. Tunsin kelluvani uimapatjalla suuressa altaassa kirja kädessä, vailla kiirettä.

Jane Austen on mestari kuvailemaan 1800-luvun säätyläisnaisten päänsisäistä maailmaa. Ulospäin ei näytä tapahtuvan mitään, mutta ajatuksissa tapahtuu paljonkin. Austen käyttää muutaman rivin sen kritisoimiseen, että naiselle annettu liikkumatila on kapea. Ei saa tehdä aloitetta, ei sovi olla liian suorasukainen vaan pitää antaa miehen tehdä aloite.

Austen kuvaa hyvin sitä brittiläisen kohteliasta tanssia, jossa päähenkilöt haluaisivat sanoa toisilleen hyvinkin paljon, mutta joutuvat tyytymään kohteliaaseen käytökseen ja toinen joutuu miettimään, oliko äskeinen pelkkää kohteliaisuutta vai oliko taustalla lämpimiä tunteita.

Viisastelevan sydämen päähenkilö on Anne Elliot, jota hänen perheensä ei arvosta. Anne on liian tavanomaisen näköinen viehättääkseen rikkaita kosijoita, joten hänen odotetaan jäävän ikäneidoksi. Isä ja sisaret arvostavat säätyä ja syntyperää ja laskeskelevat kenen kanssa kannattaa olla tekemisissä. Anne sen sijaan järkevänä naisena nauttii enemmän henkevistä keskusteluista ja vain harvoin saa kohdata samanhenkisiä kanssakulkijoita. Yksi näistä on onneksi hänen hyvä ystävänsä lady Russell. Ilman hänen seuraansa Anne olisi hyvin yksin maailmassaan.

Austenin hahmot antavat tilaa pohdiskeluille siitä, millaisia anneellioteja keskuudessamme tänä päivänä on. Vaatimattomia, järkeviä ihmisiä, jotka muut sivuuttavat siksi, että heillä ei ole huomattavaa asemaa tässä maailmassa.

Elina Talvio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua