Hyvinvointia ukulelen soittamisesta – uusi soittokirja kokoaa mielilauluja aikuisille ja senioreille

29.08.2020

Skotlantilainen The Biggar Ukulele Ensemble on yksi monista aktiivisista ukuleleyhtyeistä. Kuva: Wiki Commons

KIRJAT | Hyvää oloa Ukulelella -kirja toimii seniorien soittoharrastuksen tukena, mutta se ei täytä kaikkia odotuksia. Kirjaan valikoidut kappaleet ja niiden esittämistapa voivat myös aiheuttaa väärälle kohderyhmälle (lisää) harmaita hiuksia.

ARVOSTELU

2 out of 5 stars

Ritva Pulkkinen & Arto Julkunen: Hyvää oloa ukulelella

  • Aviador, 2020.
  • 153 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Ukulelen soittamisesta on tullut valtavan suosittua viimeisten vuosikymmenien aikana. Se ei ole mikään ihme, sillä kohtuullisen hyvä soitin on mahdollista hankkia huokeasti ja soittamisen aloittaminen ei ole kovin vaikeaa. Ukulele soveltuu erinomaisesti säestyssoittimeksi.

Myös ukuleleaiheisia kirjoja on julkaistu lukuisia. Hyvää oloa ukulelella -teoksen (Aviador, 2020) nimi lupaa paljon. Alussa molemmat tekijät esittävät yhteiset ja erilliset, lyhyet alkusanat. Arto Julkusen teksti käsittelee musiikkiharrastuksen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia, kun taas Ritva Pulkkisen aikuisia ja senioreita harrastajina.

Tämän lisäksi alussa esitellään laulujen taustoja. Kustakin laulusta kerrottu lyhyesti jotakin yleistä, kuka ja missä sitä on esittänyt tai tehnyt kuuluisaksi, tai jotakin laulun historiasta. Kirjan pääasiallinen sisältö koostuu kuitenkin varsinaisista kappaleista, vaikkakaan minkäänlaista soitto-opastusta tämä kirja ei sisällä.

Toivoin, että kirjassa olisi ollut enemmän tietoa musiikin ja ukulelen harrastamiseen liittyvistä hyvinvointivaikutuksista, mutta nämä lupaukset jäävät lunastamatta. Alkuteksteistä käy ilmi, että kirja on tarkoitettu aikuisten ja senioreiden ryhmätapaamisiin ja -harjoitteluun. Tämä selittää kappalevalinnat, suuri osa sadasta kuudestatoista kappaleesta on minulle, keski-ikäiselle musiikinharrastajalle tuntemattomia. Tätä puutetta ei helpota se, että lauluissa ei ole nuotteja, tekstejä ei ole useimmiten rivitetty säepareittain, eikä melodian rytmitys tai edes sointurytmi käy kappaleista ilmi. Kappaleet pitäisi tuntea hyvin, että niitä voisi soittaa ja laulaa.

Plussaksi laskettakoon, että jokaisen kappaleen kohdalla on esitetty sointujen otemerkit samalla sivulla, vaikkakin osa niitäkin on puutteellisia. Soinnutukset ovat helppoja. Äänialat ovat naisäänelle aivan liian matalia tai korkeita, vaikka alussa todetaankin, että on pyritty hakemaan mukavia sävellajeja ”madaltuneille äänialoille”. Helpohkot soinnut taitavat ovat ehkä kuitenkin olleet vahvempi ohjaava tekijä äänialan valinnassa.

Arto Julkunen ja Ritva Pulkkinen ovat molemmat varsinaisia ukulelekonkareita. Kirja on kuitenkin harmillinen pettymys. Se on huonosti toimitettu. Epäselvä ulkoasu ja tapa esittää kappaleet olisi ollut suotavaa miettiä toisin. Lisäksi teoksen kohderyhmä kannattaisi tuoda esiin jo teoksen nimessä tai edes alaotsikossa, kirja kun on selvästi suunnattu keski-ikäisiä vanhemmille sukupolville.

Ehdotonta plussaa kuitenkin siitä, että heidät on harrastajina otettu huomioon. Kohdeyleisö voi kiitellä myös riittävän suuresta ja selkeästä fonttikoosta, sekä kierreselästä, joka on soittokirjassa varsin toimiva ratkaisu.

Terhi Skaniakos

Ukulelelkirja

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua