Julisteet Venäjän lähetystön edessä Tallinnassa kertovat, kuka tätä sotaa halusi. Kuva: Kari Pitkänen
KIRJAT | Vladimir Putiniin voisi suhtautua kuin yhteen historian suurimmista piloista, ellei hän klikkeineen olisi tappavan vaarallinen sotarikollinen omalle maalleen ja muille kansoille.
”Yrittäkää nauraa mukana – edes hetken.”
ARVOSTELU
Jukka Mallinen & Ville Hytönen: Valloittava Putin
- Enostone kustannus, 2022.
- 184 sivua.
Venäjällä kaikki tapahtuu nyt niin vauhdikkaasti, että Putin-aiheisia vitsejä syntyy nopeammin kuin ne ehditään painaa kirjoiksi. Usein niiden takana on kohdehenkilö itse. Vai mitä sanotte tästä?
”Teemme kaikkemme päättääksemme tämän (Ukrainan sodan) niin pian kuin mahdollista”, Putin vakuutteli tapaamalleen Intian pääministerille Narendra Modille.
Sen jälkeen hän on julistanut ”osittaisen” liikekannallepanon, heitättänyt tuhansia oman maan kansalaisia tyrmään, karkottanut satoja tuhansia nuoria venäläismiehiä vapaaehtoiseen maanpakoon ja uhkaillut muuta maailmaa ydinaseilla.
Ellei tuo kaikki sitten ole juuri sitä laskelmoutua sodan pikaista lopettamista.
Venäläistä psykoanalyysia
Putin on niin tappavan vaarallinen ihmisyksilö, että hänestä kerrottujen vitsien synnyttämä naurukin tuntuu nyt kuivahtavan kurkkuun. Koskaan maailmanhistoriassa ei ole ollut johtajaa, jolla olisi samaan aikaan sekä ilmeinen tahto että kyky hajottaa vastustajansa atomeiksi.
Jukka Mallinen ja Ville Hytönen sentään yrittävät nauraa kyynelten läpi. Suurelta osin Tallinnassa toimiva kirjailijakaksikko on julkaissut jo kolmannen Putin-aiheisen vitsi- ja anekdoottikirjansa. Jo edellisen, vuonna 2015 ilmestyneen opuksen nimi kuvasi aikaansa: Putin tulee kylään.
Kohteensa kommenttia mukaillen kirjoittajat toteavat, kuinka Neuvostoliiton hajoaminen merkitsi viime vuosisadan suurinta huumoripoliittista katastrofia.
Venäläisille vitsit ja anekdootit ovat henkinen tuuletusikkuna, kansallinen varaventtiili ja osa omaehtoista psykoanalyysia. Jo neuvostoajalta muistamme Radio Jerevanin.
Pimeyden ytimessä
”Nyt historian ruletti on nostanut venäläisen naurumaailman huipulle vähäisen KGB:n majurin Leningradista”, Mallinen muistuttaa kirjan esipuheessa.
Sitä en tiennyt, että Putinin houkutteli vakoojaksi Suomessakin aikoinaan esitetty Kevään seitsemäntoista hetkeä -niminen tv-sarja. Se oli entisen neuvostojohtajan ja KGB-pomo Juri Andropovin tilausteos venäläisen patriotismin vahvistamiseksi. Aiheena oli neuvostovakoilija, joka toimi Kolmannen valtakunnan ytimessä.
Historian ironiaa. Jälleen kerran neuvostovakooja toimii natsivaltion pimeimmässä sydämessä.
Teoksen vahva sodanvastainen kuvitus on valittu ukrainalaisten kuvittajien hyväntekeväisyysjärjestö Pictoricin katalogista. Kuvittajien palkkio ja osuus teoksen tuotosta ohjataan Pictoricin osoittamaan tukeen Ukrainalle, mikä onkin tässä kirjassa se hienoin juttu!
Mutta annetaan huumorin puhua. Yrittäkää nauraa mukana – edes hetken.
Korruption kuningas
Opettajien delegaatio saapuu Putinin luo:
”Vladimir Vladimirovitš, meillä ei ole yhtään rahaa!”
”Ei se mitään, tulkaa nyt tämän kerran ilmaiseksi.”
Venäjä on ainutlaatuinen maa: korruptiota vastaan taistelevat ulkomaiset agentit, kun taas patriootit ryöväävät kansan varat, joita kuitenkin säilytetään vihollisten pankeissa.
”Ivan Ivanovitš, tuntuuko teistä, että unelmanne ovat toteutumassa?”
”Kyllä, olen onnellinen! Uranäkymät, terveydenhoito – kaikki hyvin.”
”Mihin teillä on niin kiire?”
”Pakkaamaan – sain viisumin Suomeen!”
Kilpailijat kovilla
Putin suuttui, kun Navalnyin oikeudenkäyntiin saapui suurlähettiläistä monesta maasta. Suurlähettiläät vastasivat, että hänellä ei ole syytä loukkaantua – he tulevat kyllä hänenkin oikeudenkäyntiinsä.
”Kreml ei tutki Navalnyin myrkytystä.”
”Ei pidä paikkaansa, etsimme syyllistä.”
”Syyllistä mihin?”
”Siihen, että hän jäi henkiin.”
Hodorkovski Putinille: ”Vladimir Vladimirovitš, miksi te vihaatte minua?”
Putin: ”Joskus vihaan itseänikin, Miša-hyvä.”
”Teidän tapauksessanne se on aivan ymmärrettävää, mutta miksi minua?”
Sota ja sen sankarit
”Haloo, Vladimir Vladimirovitš! Olen yksinhuoltajaäiti, minulla on kaksi pientä poikaa. Mitä voin odottaa valtiolta?”
”Ainakin määräystä kutsuntoihin.”
Putin näytti lumikurkiauran johdossa oikean tien Venäjän nuorisolle – on aika ottaa pitkät!
Lauseen merkitys riippuu tunnetusti aina merkitysyhteydestä. Voiko 19-vuotiaan nuorukaisen korvissa olla suloisempaa lausetta kuin se, joka karjaistaan hänelle sotilaspiirissä: ”Painu vittuun täältä!”
Eräs ukrainalainen maanviljelijä aikoo hakea NATO:n jäseneksi.
”Olen varastanut niin paljon venäläisiä panssarivaunuja, että minulla on niitä enemmän kuin Baltian mailla yhteensä.”
”Tiedätkö mikä on Putinin suurin saavutus?”
”En, mikä?”
”Hän on onnistunut tekemään maailman toiseksi parhaasta armeijasta Ukrainan toiseksi parhaan armeijan.”
Venäjän armeija toimii erikoisoperaatiossa kuin kello.
Kun kello etenee, kuuluu ”tiktak”.
Kun Venäjän armeija vetäytyy, se sanoo ”taktik”.
Valta turmelee
”Onko teillä kutsukortti Putinin virkaanastujaisiin.”
”Minulla on sarjalippu.”
Putinin merestä löytämät muinaiskreikkalaiset ruukut osoittautuivat täysiksi äänestysuurniksi.
”Vladimir Vladimirovitš, minkä takia pidätte Aljaksandr Lukašenkasta niin kovasti?”
”Viiksien takia. Ne kutittavat pyllyä niin kivasti.”
Donald Trump, Boris Johnson ja Vladimir Putin tapasivat G8-maiden kokouksessa.
Voi hyvä jumala, tämähän ei ole vitsi, vaan se todella tapahtui!
Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Aleksi Hupli kirjoittaa tajuttavasti tajusteista – arviossa Älyä lääkkeistä ja päihteistä
KIRJAT | Helppolukuinen ja kansantajuinen tietokirja käsittelee jos nyt ei tulenarkaa niin ainakin mielipiteitä rajusti jakavaa aihetta. Teos perustuu Aleksi Huplin englanninkieliseen väitöskirjaan.
Ihanan tavallinen Kaarina Riikonen ratkoo seurapiirimurhaa – arviossa Marja Aarnipuron Kuolema catwalklla
KIRJAT | Marja Aarnipuron luoma Kaarina Riikonen tuo eräällä tavalla mieleen Agatha Christien Jane Marplen. Kumpikin on herttainen ja terävä, ja heidän ympärillään nyt vain sattuu murhia.
Veera Sylviuksen romaanissa kadotaan monin tavoin – arviossa Katoaminen
KIRJAT | Veera Sylviuksen Katoaminen on kelpo romaani. Sen kieli on sujuvaa ja ulkoasu kevyt, vaikka aiheet ovat raskaita.
Claire Keeganin pienoisromaani on kuin lämmin, surureunainen satu – arviossa Kasvatti
KIRJAT | Claire Keeganin Kasvatti soljuu pinnaltaan notkeana antaen kuitenkin lukijalle aavistuksen sanojen alla piilevästä täyteläisestä ytimestä.