Hurmaava mies pitää lujasti otteessaan – arviossa Eeva Maria al-Khazaalin romaani The Male God

Kuvat: Isabel Andersson / Rosetta Versos

Joskus todellakin käy niin, että satunnaisessa kahvilassa tai ravintolassa näkee erittäin kiinnostavan tyypin, johon haluaisi ehdottomasti tutustua. Läheskään aina todellisen kontaktin luominen ei kuitenkaan onnistu ja suhde jää etäiseksi tapaamiseksi. Joskus toinen ei edes huomaa mitään.

Jostakin tällaisesta on kyse runoilijana tunnetun Eeva Maria al-Khazaalin esikoisromaanissa The Male God (Rosetta Versos, 2026). Päähenkilö on kirjailija, joka istuu läppärinsä kanssa kirjoittamassa kahvilassa. Hän asettuu aina samaan pöytään ja tuijottaa komeaa adonista, jonka ottaa muusakseen.

Ilman ihailun kohdetta uutta teosta ei todennäköisesti edes syntyisi. Koko tekeillä oleva kirja kertoo suhteesta, jota ei itse asiassa ole edes olemassa. Kirjoittaja kertoo käyneensä vakipaikassaan 78 kertaa, ja liki aina myös hänen muusansa on paikalla. Kirjoittamista edistää myös se, jos ihastus on joskus poissa.

Kirjailija on nimennyt kohteensa vain yhdellä kirjaimella, joka on Y. Parin suhde on platoninen, mutta ei täysin kontaktiton. Ainakin kirjailija tekee kaikkensa, jotta tulisi huomatuksi. Välillä hän tuleekin, vaikka vastapuoli jättää yleensä tylysti vastaamatta tai vastaa tylysti.

Kirjoittaja luonnehtii ihastustaan monin tavoin, seuraa Y:n tekemisiä ja pui sekä Y:n että oman elämänsä tunteita, tilanteita ja tapahtumia. Välillä menee useita päiviäkin, jolloin kaksikko ei kohtaa. Yhteys jatkuu silti koko ajan monitasoisten pohdintojen syövereissä.

Teksti tarjoaa paljon kiinnostavia näkökulmia. Yksi keskeisistä on, että kertoja tunnustaa peräti rakastuneensa Y:ksi nimeämäänsä henkilöön. Toisaalta hän kuitenkin vannoo ikuista uskollisuutta aviopuolisolleen. Lukija voi kysyä itseltään: onko mahdollista olla samaan aikaan rakastunut toiseen ja rakastaa puolisoaan.

*.*

The Male God -romaanin on julkaissut monikieliseen kirjallisuuteen erikoistunut kustantamo Rosetta Versos. Miksi ei, sillä teos on englanninkielinen. Kieli on napakkaa ja varsin helppolukuista. Vaikea on kuitenkin uskoa, etteikö samaa olisi voinut aivan hyvin kertoa suomeksi.

Teoksen tyyli on kieltämättä kokeellista, mutta oliko sittenkään viisasta jättää pois perinteinen lukuihin ja osiin jaottelu. Erilaisia tiloja tai tilanteita erottavat ainoastaan muutamat tyhjät rivit. On toki totta, että koko sisältö on yhtä ja samaa jatkumoa ajatuksellisesti. Ajallisesti tarinan aikaa kuluu päiviä, viikkoja ja kuukausiakin.

Sisäisen monologin edetessä ja kaksikon suhteen junnatessa paikoillaan alkaa väistämättä esiin hiipiä odotus loppuratkaisusta. Lähentyykö pari koskaan, vai miten heille käy? Onko mitään suhdetta todellisuudessa olemassakaan? Onko kaikki vain kuvitelmaa?

* *

Unikuvat ovat olleet kaunokirjallisuuden käyttämiä tehokeinoja antiikin ajoista lähtien. Ne ovat vahva kerronnallinen keino, jonka avulla voi syventää hahmojen ja tapahtumien psykologiaa. Unikuvat luovat tunnelmaa, joka ei muulla tavoin synny yhtä helposti.

Ensimmäisenä mieleen tulee Lewis Carrollin Alice’s Adventures in Wonderland (1865) eli Liisan seikkailut ihmemaassa, josta on tehty viisi eri suomennosta vuosina 1906–2023. Tutkijat ovat todenneet, että Carrollin tarinat peilaavat hämmästyttävän tarkasti unen kokemusmaailmaa. Satu kuvaa putoamisen tunnetta, taikaeläimiä, muistin vääristymiä ja moraalista epäselvyyttä, jotka ovat tyypillisiä REM-unelle.

Eeva Maria al-Khazaali ei vie mielikuvitusnäkymiään Carrollin Liisan seikkailujen tapaan yhtä pitkälle epätodelliseen maailmaan. Ennemminkin todellisuus tallaa paikoillaan ikuisissa kahvilakäynneissä, kuten joskus painajaisunissa. Tilanteesta ei tunnu pääsevän mitenkään eroon. Sama toistuu aina uudelleen ja uudelleen.

Romaanin kirjailija huomaa tehneensä 50 000 merkin pakomatkan, eikä tiedä itsekään, mitä pakenee. Hän on pahoillaan ja pettynyt. Hän toteaa, että kaikki ihmiset haluavat tulla huomatuiksi. Silti joskus on paras päästää irti ja keskittyä johonkin muuhun.

The Male God on lukijaa koukuttava siten, että se pakottaa katsomaan jokaisen sanan. Kaikesta piinasta huolimatta on edettävä hamaan loppuratkaisuun asti. Mielenkiintoisesti al-Khazaali kertoo heti alkulehdillä, että kaikki nimet, hahmot, paikat ja tapahtumat ovat kuvitelmaa ja kaikki todellisuuteen viittaava on pelkkää sattumaa.

Aila-Liisa Laurila

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua