Kuvat: Mikael Soininen / Bazar
KIRJAT | Pirkko Soininen maalaa lukijalle kuvan sitkeästä naisesta, joka taisteli tiensä miesten maailmassa kuvaajaksi ja jonka työn jälkeä edelleen ihaillaan.
”Mitä Signe itse sanoisi siitä naisesta ja valokuvaajasta, minkä Soininen hänestä piirtää?”
ARVOSTELU
Pirkko Soininen: Signe
- Bazar, 2024.
- 218 sivua.
Signe Brander (1869–1942) tunnetaan valokuvaajana, joka dokumentoi Helsingin kasvua ja muutosta 1900-luvun alussa. Hän kuvasi myös kartanoita ja sotatantereita, mutta valokuvaajasta itsestään tiedetään vain vähän.
Pirkko Soininen maalaa teoksessaan Signe (Bazar, 2024) lukijalle kuvan sitkeästä naisesta, joka taisteli tiensä miesten maailmassa kuvaajaksi ja jonka työn jälkeä edelleen ihaillaan.
Helsingin muinaismuistolautakunta palkkasi Signe Branderin ikuistamaan Helsinkiä vuonna 1906 silloin, kun matala puukaupunki vähitellen katosi kivirakennusten alta. Kiitos Branderin työn tiedämme, miltä vanha Helsinki näytti, mutta erityisesti huomio kiinnittyy ihmisiin sen aikaisissa puuhissaan ja ammateissaan. Myös eläimiä Brander kuvasi mielellään. Helsingin kaupunginmuseon valokuvista ensimmäiset tuhat numeroitua ovat Branderin ottamia ja ne ovat erottamaton osa Helsingin kuvattua historiaa.
Minä-muotoon kirjoitetussa romaanissa Brander kertoo matkastaan ammattiinsa kameran taakse, ja käsittelee myös suhdetta äitiinsä, muuhun perheeseensä ja ystäviinsä. Hän tarkastelee elämäänsä hetkellä, jolloin tietää tuskallisen hyvin sen kohta loppuvan. Brander kuoli Nikkilän sairaalan hätämajoituksessa luultavasti nälkään, kulkutauteihin tai viljakriisin ja jatkosodan aiheuttaman kurjuuden yhteisvaikutuksiin.
Kuva Signe Branderista on elävä ja todentuntuinen. Onkin ristiriitaista tietää, että isolta osalta se on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Romaanin viehätyksestä huolimatta mietin, mitä Signe itse sanoisi siitä naisesta ja valokuvaajasta, minkä Soininen hänestä piirtää. Samaa mietin kaikkien biofiktiivisten romaanien kanssa – siksi on vaikea päättää, pidänkö niistä vai en.
Kirjailija mainitsee tärkeimmiksi lähteikseen Branderin valokuvat, sillä niiden ottopaikoissa kuvaaja on eittämättä käynyt ja niissä esiintyvät ihmiset tavannut. Se ei ole paljon kokonaisen elämänkerran pohjaksi.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.