Heli Hietasen Hullua hurskaammaksi etsii vaihtoehtoselityksiä kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi on karu tuomio, sillä se tarkoittaa, että lääkedosetti kulkee mukana lopun elämää. Lääkkeillä pyritään tasaamaan mielialan heittelyä.

Sairaus rajoittaa elämää muutenkin. Säännölliset, terveelliset elämäntavat ja etenkin unirytmi ehkäisevät vauhdin kiihtymistä maniaksi, jota seuraa romahdus masennukseen.

”Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivien elämän voi nähdä yhtenä menetysten jatkumona: menetettyjä ihmissuhteita, menetettyjä työpaikkoja, menetettyä varallisuutta, menetettyjä mahdollisuuksia, menetetty omanarvontunto ja traagisimmassa tapauksessa menetetty järki ja lopulta menetetty koko elämä”, Heli Hietanen kirjoittaa.

Hän yrittää hälventää sairauteen liittyvää häpeää: eivät hulluuskohtaukset ole niin vakavia, sillä maailmassa on suurempiakin huolenaiheita.

Hietanen pitää hypomaniaa jonkinlaisena luovana supervoimana. Tsemppiasenne ei välttämättä uppoa sairastuneisiin ja heidän omaisiinsa. Kokemusasiantuntija saattaa epäillä kirjoittajan diagnoosia. Hietanen myöntää itsekin, ettei ole kokenut lamaannuttavia masennuskausia, jotka ajavat itseinhoon, eikä sekamuotoisia jaksoja, joiden aikana mieliala heittelee nopeasti äärestä laitaan. Sekamuotoinen ja masennusjakso lisäävät itsemurhariskiä. Yli viidesosa sairastuneista yrittää riistää itseltään hengen.

Traumaattinen kokemus laukaisee sairauden

Perintötekijät altistavat kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle, mutta usein sairauden laukaisee traumaattinen kokemus. Sen ei tarvitse olla kirjan tapaan dramaattinen kolari. Jokainen kokee etenkin lapsuudessa tapahtumia ja niihin liittyviä tunteita, joiden käsittelyyn ei ole sanoja tai kykyä.

”Traumaattinen tapahtuma jää mieleen kaikkine tunnelatauksineen samanlaisena kuin se oli syntyhetkellään, eikä se muutu ajan mukana”, Heli Hietanen kirjoittaa.

Hän kannattaa ajatusta, jonka mukaan traumaattinen kokemus ei laukaise psykoosia, vaan psykoosi on pikemminkin selviytymisstrategia ajatuksille ja tunteille, joita ei osaa kohdata.

Mielensisäiset suojamekanismit varjelevat traumaan liittyviltä tunteilta. Ihminen ei välttämättä muista traumaattista kokemusta, mutta tiedostamattomanakin se vaikuttaa käytökseen, valintoihin ja ratkaisuihin. Pienet asiat voivat laukaista suuria tunteita.

Vaikka sisällä kytevää traumaa käsiteltäisiin terapiassa tieto- ja tunnetasolla, aivoissa tapahtuneet muutokset eivät korjaannu nopeasti. Ei ole pikaisia uudelleenkytkentöjä, jotta laukaiseva tekijä ei ajaisi aivoja ”vikatilaan”.

Hypomania on kuin hilpeä nousuhumala

”Koko maailma on jalkojen juuressa. Kaikki vain rullaa ihanasti, elämä on yhtä hymyä, kiehtovaa, satumaista, pulppuavaa. Inspiraatio on korkeimmillaan, elämä on luovaa ja harmonista, jopa maagista”, Heli Hietanen kuvaa hypomaniaa.

Hän vertaa vauhtivaihetta huumetrippiin. Olo on kertakaikkisen mainio, kuplivan iloinen ja kepeä. Taianomaisessa tilassa aistit ovat herkimmillään. Luovuuspuuskissa saa suurenmoisia ideoita, eikä niiden toteuttamiseen ole mitään esteitä. Kaikkivoivassa itsevarmuudessa saattaa kokea ylimaallista yhteyttä koko maailmankaikkeuteen.

Kukaan ei lähde lääkäriin valittamaan, että olo on niin mahtava. Pikemminkin hyvää oloa haluaisi vahvistaa esimerkiksi alkoholilla tai huumeilla.

Hypomaniassa ei ole sairaudentuntoa, mutta läheinen voi huomata vauhdin kiihtymisen energiaryöpystä, yöunien vähenemisestä, puhevirrasta, innostuksesta ja provosoivasta käytöksestä.

Mania yrittää estää masennusta

Heli Hietasen hypomaniakuvaus muistuttaa hilpeää nousuhumalaa. Sitä on mahdotonta ylläpitää ikuisesti ja vaikea lopettaa ajoissa. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on vaarana ajautua entistä vahvempaan ylivilkkaustilaan maniaan, jossa realiteetit hämärtyvät ja mopo lähtee keulimaan entistä vaarallisemmin.

”Maaninen on usein jatkuvassa liikkeessä, ja hänellä on suuri määrä paikasta toiseen liikkumista vaativia erilaisia toimintoja ja suunnitelmia. Ne kuitenkin yleensä jäävät toteutumatta, kun huomio on kiinnittynyt jo seuraavaan kiinnostavaan asiaan. Kiihtynyt ja vilkas maaninen puhuu vuolaasti, taukoamatta ja nopeasti, ajatuksia tuntuu olevan enemmän kuin ehtii ääneen sanoa.”

Hietanen vertaa maanisen päätä radiovastaanottimeen, jossa on samaan aikaan päällä monta kanavaa. Manian estottomuudessa ajautuu katkaisemaan ihmissuhteita ja tekemään kalliita hankintoja.

Maniassa aivot pommittavat ideoilla ja suunnitelmilla estääkseen masennukseen vaipumista. Maanisuus voi olla psykoottista, jolloin mukana on harhaluuloja ja aistiharhoja.

”Psykoottisessa maniassa kaikki minän määritteet ovat menettäneet merkityksensä. Olo on rajaton. On vain tässä ja nyt. Kuin kiristävä haarniska olisi yhtäkkiä riisuttu päältä. Rajattomassa olotilassa jotakin hyvin henkistä, pyhää ja patoja murtavaa. Siksi siihen usein liittyykin uskonnollisia elementtejä.”

Hietasen mielestä psykoosiin liittyvä pelko syntyy egon kontrollin menetyksestä. Hän pitää psykoottista kokemusta kuin henkisenä heräämisenä, koska se vapauttaa rajoista, joita pelot ja täydellisyyden tavoittelu asettavat.

Hämärillä vaihtoehtopoluilla

”Hulluuden kokemuksia” ylistävä kirjoittaja saattaa ihmetyttää sairauden kanssa kamppailevia ja heidän omaisiaan. Siitä huolimatta omakohtaiset hypomania- ja maniakuvaukset ovat kirjan parasta antia. Tutkimus- ja vaihtoehtotietoa esitellessään Hietanen etäännyttää itsensä ja lukijansa.

Sairauden vaihtoehtotulkinnat johtavat kyseenalaisille sivupoluille. Kosmisista energia-aalloista, energia- ja värähtelytasoista, sielunvaelluksesta ja 5g-verkkojen vaaroista on totuttu kuulemaan enkelihoitajilta tai salaliittoteoreetikoilta.

Hietanen siteeraa muun muassa ajatusta, jonka mukaan mielen epätasapaino ja sekavuus johtuu siitä, että ihminen heittelehtii eri värähtelytasojen välillä hallitsemattomasti. Hän esittelee amerikkalaistulkinnan, jonka mukaan ”maanisen mielen myllerryksessä voisi hyvinkin olla kyse yhtäkkisestä kvanttihypystä korkeammalle tietoisuuden tasolle, jossa henkilö pääsee kosketuksiin aivan uudenlaisten mielen ulottuvuuksien kanssa. Puhutaan myös eri tiheyksisistä tai hienojakoisemmasta värähtelystä.”

Ihminen on muutakin kuin aivokemiaa

Maailmalla työskentelevä simultaanitulkki ei julistaudu guruksi, jonka itsehoito-opas kertoo, miten kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä parannutaan. Heli Hietasen ydinviesti on, ettei ihminen ole kone, vaan sosiaalinen, psykologinen, biologinen ja yhteiskunnallinen olio. Siksi mielen sairauden hoidon tulisi olla muutakin kuin aivokemiaa ja biolääketiedettä.

Hän arvostelee länsimaista kulttuuria ja tiedettä, jotka lääkitsevät oireita. Kokonaisvaltainen hoito pureutuu myös tasapainoa järkyttäneisiin syihin, ympäristön vaikutuksiin ja psykoosin taustalla vaikuttaviin traumoihin.

Hietanen toivoo, että maailmalla kiinnostusta herättänyt Keroputaan Avoimen dialogin hoitomalli otettaisiin laajemmin käyttöön. Sen pohjana on ajatus, että mielenterveysongelmat johtuvat ihmisten välisistä sosiaalisista vuorovaikutusongelmista. Siksi hoidossa keskitytään vuorovaikutukseen, ja mukaan otetaan myös läheiset.

Hoitoja lobotomiasta litiumiin

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistaminen ja diagnoosin hyväksyminen voi viedä aikaa, eikä sairauteen löydy lääkettä, joka sopisi kaikille. Lihottavat ja tunne-elämää latistavat lääkekokeilut voivat aiheuttaa hoitovastaisuutta. Heli Hietanen luopui lääkevastaisuudestaan, kun muutakaan ei ollut tarjolla.

”Antakaa minulle mitä vain hoitoa, kunhan se auttaa minua elämään ihan normaalisti niin kuin kaikki muutkin. Tehkää hittovie vaikka lobotomia, etten enää ajattelisi liikaa maailmanmenoa, katkaiskaa nämä rönsyilevät piuhat päästäni. Turruttakaa lääkkeillä tunnemaailmani tasaiseksi viivaksi, vesittäkää villit viettini olemattomiin.”

Kirjoittaja kaipaa kuitenkin aivoja lääkitsevien ”aivosairaaloiden” rinnalle täydentäviä hoitoja: läsnäoloa, rakkautta ja turvan tunnetta.

Ihminen on muutakin kuin sairautensa

Karusti kärjistäen kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi on vain oireiden perusteella tehty arvaus. Sairautta ei voi mitata.

Se on yksi 365 psykologisesta häiriöstä. 70 vuotta sitten häiriöitä oli luokittelu reilut sata. Luokittelu on sidoksissa aikaan, paikkaan ja kulttuuriin. Esimerkiksi homoutta pidettiin aiemmin häiriönä.

Heli Hietanen syyttää mielenterveysongelmien lisääntymisestä tehoyhteiskuntaa, joka ei anna tilaa henkisyydelle. Hänen mielestään pitäisi korjata mieltä sairastuttavia oloja, sillä voi hyvin olla niin, että ihmismieli puolustautuu ympäröivän maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Henkimaailman ja vaihtoehtotiedon sivupoluistaan huolimatta Hullua hurskaammaksi – merkintöjä maanisen matkapäiväkirjasta (Basam, 2022) tarjoaa tärkeän muistutuksen: ihminen on muutakin kuin sairautensa. Toisaalta sairaudelle ei voi ulkoistaa valintojaan ja virheitään. Ne tekee ihminen eikä sairaus.

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua