Kuvat: WSOY / Björgvin Hilmarsson
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
”Hildur ei haluaisi elämältä lisää vauhtia, kokemuksia tai elämyksiä, vaan vain olla rauhassa.”
ARVOSTELU
Satu Rämö: Rakel
- WSOY, 2024.
- 352 sivua.
Jos Satu Rämön Islantiin keskittyvän Hildur-dekkarisarjan avausosa esitteli pääosan esittäjän, sukelsi kakkososa hänen sisartensa mysteeriin ja kolmososan valokeilan sai suomalainen työpari Jakob Johanson haastavine huoltajuuskuvioineen. Neljäs osa Rakel (WSOY, 2024) keskittyy Hildurin äidin tarinaan. Samalla Rämö onnistuu nerokkaasti yhdistämään menneisyyden mysteerien avautumisen osaksi Hildurin ja Jakobin arkista poliisityötä, johon Islannin karuus ja kauneus tuo oman eksotiikkansa.
Menneisyyden käänteiden nivominen osaksi nykypäivän tapahtumia on vahvojen henkilöhahmojen, Islannin pitkien etäisyyksien ja karujen olosuhteiden ohella Hildur-sarjan vahvuuksia. Rämö osaa taitavasti rakentaa jatkumoa selviteltäville rikoksille, jotka tuntuvat välillä yllättävästikin liittyvän toisiinsa. Osa langanpätkistä jää toki irrallisiksi.
Hildurin pahaa ennustava vaisto on ollut kevään hiljaa, mutta sitten alkaa tapahtua. Mökkimurtoja raportoidaan epätavallisen paljon. Lapsuudenkodin takapihalta löytyy Rósa-siskon teettämän remontin myötä ihmisen jäänteitä. Lapsensa Matiaksen luokseen saaneelle Jakobille tulee viestejä, jotka saavat hänet tolaltaan. Vanhainkotiin muuttanut perheystävä Helga on alkanut kärsiä yhä enemmän muistihäiriöistä ja kertoo kauan sitten kuolleeksi julistetun Rakelin käyvän hänen luonaan. Risteilyalukselta kasvot viilleltyinä maihin karannut mysteerinen mies makaa kylän sairaalassa. Kätkytkuolemalta vaikuttanut tapauskin herättää kysymyksiä.
Hildur ei haluaisi elämältä lisää vauhtia, kokemuksia tai elämyksiä, vaan vain olla rauhassa, mutta asiat alkavat jälleen huolestuttavasti kasaantua. Traaginen perhehistoria ei vain vieläkään tunnu selkiintyvän ja omatkin suhdekuviot vaativat ratkaisuja. Onneksi Ísafjörðurin kylän poliisi remmiin palanneen Beta-pomon, rauhallisen Jakobin ja surffauksesta mielenrauhaa hakevan Hildurin toimivalla työnjaolla osaa hommansa.
Onko Rakel-äiti sittenkin elossa? Miten risteilyalukset, viillelty mies ja mökkimurrot liittyvät toisiinsa? Keitä ovat haudatut ruumiit kotitilan pihalla? Ovatko selviteltäväksi tulevat kuolemantapaukset luonnollisia vai jonkun aiheuttamia? Miksi Björk-sisko edelleen vaikenee ja istuu vankilassa, vaikka hänen myöntämäänsä rikokseen löytyy muualle viittaavia todisteita?
* *
Satu Rämö rakentaa jälleen mainiosti mukanaan pitävän tarinakokonaisuuden, joka toimii hyvin itsenäisenä teoksena mutta vie myös Hildurin sukusaagaa eteenpäin. Moni asia selviää mutta paljon jää edelleen selvitettävää.
Menneisyyden traumoista kasvetaan pikkuhiljaa eroon ja yhteyksiä löydetään uudestaan. Rauhan Hildur taitaa kuitenkin saada vasta sitten kun kohtalot, syyt ja seuraukset ovat selvillä.
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Patsaat puhuvat muinaisia kieliä – arviossa Emi Yagin Venus ja minä
KIRJAT | Emi Yagi kirjoittaa maagista realismia japanilaiseen tapaan. Suomi on mainittu, ja on lähetetty piiloterveiset Ylelle. Olisiko latinankieliset uutiset kannattanut säästää?
Elli Tompuri eli elämää ja teki teatteria intohimolla – arviossa Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta
KIRJAT | Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta näyttelijä Elli Tompurista on ansiokas, suorastaan täydellinen elämäkerta.
Täydellinen suomennos aistikkaasta renessanssiklassikosta ilmestyy jälleen – arviossa Giovanni Boccaccion Decamerone
KIRJAT | Suuri novellitaiteen luoja Giovanni Boccaccio kirjoitti Decameronen jo verrattain kypsällä iällä, jolloin hänen näkemyksensä rakkaudesta oli kiteytynyt.
Harry Salmenniemen Valohammas kertoo kiireettömästi arjesta, jonka tuoksut ja äänet pystyy aistimaan
KIRJAT | Harry Salmenniemi käyttää suomen kieltä omalaatuisella ja monipuolisella tavalla. Miksei kukaan ole koskaan aiemmin kirjoittanut näitä lauseita näillä sanoilla?