Kuvat: WSOY / Björgvin Hilmarsson
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
”Hildur ei haluaisi elämältä lisää vauhtia, kokemuksia tai elämyksiä, vaan vain olla rauhassa.”
ARVOSTELU
Satu Rämö: Rakel
- WSOY, 2024.
- 352 sivua.
Jos Satu Rämön Islantiin keskittyvän Hildur-dekkarisarjan avausosa esitteli pääosan esittäjän, sukelsi kakkososa hänen sisartensa mysteeriin ja kolmososan valokeilan sai suomalainen työpari Jakob Johanson haastavine huoltajuuskuvioineen. Neljäs osa Rakel (WSOY, 2024) keskittyy Hildurin äidin tarinaan. Samalla Rämö onnistuu nerokkaasti yhdistämään menneisyyden mysteerien avautumisen osaksi Hildurin ja Jakobin arkista poliisityötä, johon Islannin karuus ja kauneus tuo oman eksotiikkansa.
Menneisyyden käänteiden nivominen osaksi nykypäivän tapahtumia on vahvojen henkilöhahmojen, Islannin pitkien etäisyyksien ja karujen olosuhteiden ohella Hildur-sarjan vahvuuksia. Rämö osaa taitavasti rakentaa jatkumoa selviteltäville rikoksille, jotka tuntuvat välillä yllättävästikin liittyvän toisiinsa. Osa langanpätkistä jää toki irrallisiksi.
Hildurin pahaa ennustava vaisto on ollut kevään hiljaa, mutta sitten alkaa tapahtua. Mökkimurtoja raportoidaan epätavallisen paljon. Lapsuudenkodin takapihalta löytyy Rósa-siskon teettämän remontin myötä ihmisen jäänteitä. Lapsensa Matiaksen luokseen saaneelle Jakobille tulee viestejä, jotka saavat hänet tolaltaan. Vanhainkotiin muuttanut perheystävä Helga on alkanut kärsiä yhä enemmän muistihäiriöistä ja kertoo kauan sitten kuolleeksi julistetun Rakelin käyvän hänen luonaan. Risteilyalukselta kasvot viilleltyinä maihin karannut mysteerinen mies makaa kylän sairaalassa. Kätkytkuolemalta vaikuttanut tapauskin herättää kysymyksiä.
Hildur ei haluaisi elämältä lisää vauhtia, kokemuksia tai elämyksiä, vaan vain olla rauhassa, mutta asiat alkavat jälleen huolestuttavasti kasaantua. Traaginen perhehistoria ei vain vieläkään tunnu selkiintyvän ja omatkin suhdekuviot vaativat ratkaisuja. Onneksi Ísafjörðurin kylän poliisi remmiin palanneen Beta-pomon, rauhallisen Jakobin ja surffauksesta mielenrauhaa hakevan Hildurin toimivalla työnjaolla osaa hommansa.
Onko Rakel-äiti sittenkin elossa? Miten risteilyalukset, viillelty mies ja mökkimurrot liittyvät toisiinsa? Keitä ovat haudatut ruumiit kotitilan pihalla? Ovatko selviteltäväksi tulevat kuolemantapaukset luonnollisia vai jonkun aiheuttamia? Miksi Björk-sisko edelleen vaikenee ja istuu vankilassa, vaikka hänen myöntämäänsä rikokseen löytyy muualle viittaavia todisteita?
* *
Satu Rämö rakentaa jälleen mainiosti mukanaan pitävän tarinakokonaisuuden, joka toimii hyvin itsenäisenä teoksena mutta vie myös Hildurin sukusaagaa eteenpäin. Moni asia selviää mutta paljon jää edelleen selvitettävää.
Menneisyyden traumoista kasvetaan pikkuhiljaa eroon ja yhteyksiä löydetään uudestaan. Rauhan Hildur taitaa kuitenkin saada vasta sitten kun kohtalot, syyt ja seuraukset ovat selvillä.
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Emeritusprofessori paljastaa elämän tarkoitukset, ne ikävätkin – arviossa Timo Airaksisen Millaista oli
KIRJAT | Timo Airaksisen omaelämäkerta katsoo lukijaa suoraan silmiin ja kertoo yhtään häpeämättä ja kaunistelematta, millaista yliopistolla oli.
Ranskalainen bestseller-kirjailija osaa huiputtaa lukijaansa – arviossa Guillaume Musson Joku toinen
KIRJAT | Ranskalaisen Guillaume Musson uusimmassa romaanissa kertomus kulkee neljän ihmisen kautta.
Uuden rikossarjan alku – arviossa Harri Virtasen Valaistunut tappaja
KIRJAT | Valaistunut tappaja asettuu nykyaikaan; Suomi on jo Naton jäsen ja itänaapuri pelottaa, Henri Joen erityisala on kansainvälinen terrorismi.
Diktaattorit, totalitarismi, etupiirit, populismi, ääriliikkeet – 1930-luvun kylmäävät kaiut Jussi Pekkarisen kirjassa
KIRJAT | Jussi Pekkarinen jatkaa Kävin ja kuulin 2 -kirjassaan ulkoasiainhallinnon poliittisen raportoinnin kuvaamista ja analysointia terävällä ja elävällä otteella.