Kuva: Otava / Marjo Tynkkynen
KIRJAT | Tarinan päähenkilö uskoo vahvasti Jumalaan, mutta kaipaa samalla maallisia nautintoja.
”Freskomaalari loihtii seinälle taivaan, kunnes seinä muuttuu itse taivaaksi.”
ARVOSTELU
Joel Haahtela: Talvikappeli
- Otava, 2026.
- 207 sivua.
Talvikappeli (Otava, 2026) on kirjailijapsykiatrin ja ortodoksisen kirkon diakoniksi vihityn Joel Haahtelan (s. 1972) jo seitsemästoista romaani.
Eletään Herran vuotta 1348, kun freskomaalari saa mantovalaiselta ruhtinaalta kirjeen. Ruhtinas on rakennuttanut kappelin, jonka seinät täytyisi koristella. Kirjeessään ruhtinas kysyy myös, voisiko hän tällä tavalla saada syntinsä anteeksi. Minäkertojana toimiva maalari ottaa työn vastaan, vaikka Italiassa riehuu samaan aikaan rutto, jota kaikki pelkäävät.
”Jos rutto on paholaisesta, Jumala on jäänyt alakynteen. Jos rutto on ihmisestä, Jumala on vaipunut uneen. Jos rutto on Jumalasta, miksi vanhurskaat kuolevat?”
Pikku hiljaa kappelin seinille alkaa hahmottua muun muassa Jeesus Getsemanessa, hänen kavaltamisensa ja vangitsemisensa, ristin kantaminen Golgatalle sekä itse ristiinnaulitseminen. Työn edistymistä haahuilee seuraamassa myös talon hiljainen emäntä Signora Marghareta, joka on menettänyt lapsensa.
”Hän on yhtä aikaa läsnä ja poissa. Uskon, että hän näkee kaiken, vaikka on silti jossain muualla, kulkee talvipäivien läpi kuin unessa. Ruumis liikkuu hänen mukanaan, mutta mieli on kaukana, ehkä se on siirtynyt ylhäällä kujertaviin lintuihin.”
* *
Tarina freskomaalarista tuo vahvasti mieleen Anneli Kannon Rottien pyhimyksen (Gummerus, 2021; lue Marja-Liisa Torniaisen Kanto-haastattelu täältä), jossa puolestaan loihditaan pyhimysten ja Raamatun kertomusten kuvia Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon 1500-luvulla. Myös Kannon teoksessa kuvataan värien valmistamista, maalaustekniikoita sekä työn eri vaiheita aivan kuten Talvikappelissakin, jossa freskomaalari loihtii seinälle taivaan, kunnes seinä muuttuu itse taivaaksi.
”Maalaan aina kotia itselleni, maalaan ympärilleni seiniä, rakennan niistä taloa. Uusi seinä on kuin toive, joka ei voi koskaan toteutua, vaikka tuleekin valmiiksi.”
Hän uskoo Jumalaan, mutta kaipaa samalla maallisia nautintoja naisen kanssa. Uskonnollisuus on tekstissä vahvasti läsnä. Ehkä jopa hieman liian vahvasti? Vaikka Haahtela käsitteleekin aihetta runollisen kauniisti heti teoksen alusta lähtien:
”Talvella valo jää kauemmaksi, mutta Jumala tulee lähemmäksi. Ihminen lähestyy Luojaansa aina pimeässä, oman sydämensä talvihämärässä.”
Talvikappeli keskittyy maalaustyön edistymiseen ja työpäivien kuvaamiseen. Juonta tärkeämpää on tunnelma, jota luodaan pienin siveltimen vedoin esimerkiksi lintujen kautta. Mukana kulkevat kertojan ajatukset ja muistot etenkin hänen opettajastaan mestari Filipposta.
”Talvella maailma ohenee ja muuttuu samalla syvemmäksi. Tulee ajatuksia, joita kesällä ei ajattele, mieli liikkuu huoneissa, jotka on ajat sitten suljettu.”
Haahtela sivuaa myös juutalaisvainoja maalarimestarin oppipoikien Matteon ja Giovannin kautta. Heidän vanhempansa on surmattu, ja pojat ovat sen myötä oppineet, että huomaamattomuus on hengissä pysymisen ehto. Teema tuntuu kuitenkin unohtuvan loppua kohti mentäessä, ja sen olisi suonut pysyvän vahvemmin mukana läpi tarinan.
* *
Talvikappeli on pienoisromaani, joka koostuu Haahtelan tuotannolle tyypillisistä lyhyistä, jopa fragmentaarisista luvuista. Ne päättyvät usein eräänlaiseen loppukaneettiin tai kysymykseen, joka tiivistää luvun ydinajatusta. Tekstistä tunnistaa myös Haahtelan äänen, kertojan melankolisen taustavireen.
Taitava ja kokenut kirjoittaja Haahtela on, sitä ei käy kieltäminen, mutta Talvikappeli ei silti aivan yllä edellisen, Sielunpiirtäjän illan (Otava, 2025; lue arvio) tasolle. Lukijana itselleni tulee tunne, että Haahtela toistaa itseään. Olihan esimerkiksi Sielunpiirtäjänkin kertoja ammatiltaan entisaikojen taidemaalari. Ajankuva toimii kuitenkin uskottavasti eikä vanhahtavalla kielellä ole lähdetty brassailemaan liikaa. Lisäksi lyhyt muoto pitää tekstin napakkana ja helposti lähestyttävänä.
Kati-Annika Ansas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Harry Salmenniemen dialogi kätkee enemmän merkityksiä kuin sanamäärällä voi mitata – arviossa Tulikristalli ja muita novelleja
KIRJAT | Harry Salmenniemen kerronta on tarkkaa, hiottua ja hyvärytmistä. Tulikristalli täydentää hienosti viiden teoksen novellisarjan.
Charlie Sheen on tehnyt paljon elokuvia, omasta mielestään enimmäkseen huonoja – arviossa Sheenin kirja
KIRJAT | Näyttelijä Charlie Sheen kertoo muistelmissaan omista mokistaan ja juoruilee myös muista julkisuuden henkilöistä.
Mihin tarvitaan kirjallisuutta, kysyy Mihail Šiškin esseekokoelmassaan – arviossa Viha ja kauneus
KIRJAT | Mihail Šiškin etsii kysymykseen vastausta venäläisten klassikkojen kirjoista, joita hän analysoi poikkeuksellisen oivaltavasti.
Taitavia runoja kipeästä aiheesta – arviossa Karla Löfgrenin Seitsemän vuoden tulva
KIRJAT | Tamperelaisen Karla Löfgrenin esikoisrunokokoelma käsittelee traumasidosta ja kaltoinkohtelua. Löfgrenin aiemmat teokset ovat uskonnonfilosofisia tietokirjoja.