Esikoisrunoteos käsittelee hienosti transitiota ja pelimaailmoja – arviossa Aura Siltalan Kyborgikesä

Kuvat: Aura Siltala / Poesia

”Devonikautisilla esivanhemmillasi oli kovat kalsiitti- ja kitiinikuoret, mutta sinussa ei mikään enää fossiloidu.” Aura Siltalan esikoisrunoteoksessa Kyborgikesä (Poesia, 2025) kehot ovat muutoksessa, joka yritetään pysäyttää ja määrittää staattiseksi.

Vahvan omaääniset proosarunot käsittelevät transitiota ja pelimaailmaa kyborgiuden, teknologisesti muokattujen ihmisten, kautta. Kyborgikesässä muokkaus ottaa hormonikorvaushoitojen muodon.

Siltala avasi tätä Ylen Kulttuuricocktailin haastattelussa: ”Transihmisiä usein syytetään keinotekoisuudesta ja luonnottomuudesta tai luonnonvastaisuudesta jopa. Kyborgihahmoon samaistuminen on ikään kuin keino ottaa omakseen syytös ja syleillä sitä.”

Ajatus ottaa runoissa jatkuvasti uusia muotoja ja kasvattaa taidokkaita viittausverkostoja niin kielessä kuin sen ulkopuoliseen yhteiskuntaan: ”Aurora Unit 313, päivityksiä on saatavilla: lihasmuisti istua metrossa polvet yhdessä, sipaista eyeliner yhdellä vedolla.”

Kyborgius vertautuu myös narratiiveihin koneiden vallankumouksista ja yrityksistä tukahduttaa ne, kuin Will Smith I, Robot -elokuvassa konsanaan. Kyborgikesä on vahvasti yhteiskuntakriittinen teos, joka ottaa terävästi kantaa julkisen terveydenhuoltojärjestelmän tarjoamille – tai ei-tarjoamille – transitiomahdollisuuksille. Scifikuvasto tavoittaa tehokkaasti kamppailun oikeudesta omaan kehoon ja identiteettiin: siinä livahdetaan ”pummilla avaruushissiin” ja termosfääriin, jossa kyse ei ole ”niinkään paikoista kuin kiihtyvyyksistä ja suunnista, ei niinkään identiteeteistä kuin halun vektoreista.” Perillä ”squattaatte kylmää, staattisesti putoavaa romua, valtaatte kehonne laittomasti takaisin ja valmistaudutte häätöyrityksiin.”

Kaiken taustalla punoutuu yksittäisistä paloista kasaan kursittu, lääketieteellisen transition mahdollistava verkosto kuin vastarinnan muoto. Siinä murrosikä saapuu ”Irlannista romanialaisen lääkärin reseptillä” ja ”kotikemistin kylpyammeessa jossain päin Ukrainaa syntetisoitu steroidi sumentaa ja laajentaa erogeenisiä alueitasi”. Scifikuvaston ja tämän maailman rinnastuminen korostaa niiden ratkaisujen absurdiutta, joihin ihmisten on turvauduttava voidakseen elää oman sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti.

* *

Teoksessa on kaiken aikaa läsnä yhteiskunnan vaatimus mukautumisesta binäärisesti sukupuolitettuihin normeihin. Sen toteutuminen ottaa erittäin synkkiä muotoja, välillä lakonisen mustan huumorin keinoin: ”Perseestä puristelun odottamaton paluu, sen lämmin limainen nostalgia. [–] He eivät enää näe koodia vaan punapään, brunetin, blondin… Minä olen koodista pääsemättömissä. Jokaisen eleen taustalla välkkyvä vihreiden merkkien sade.”

Vapaus tästä korostuu hienosti kohdassa, jossa tiivistyy muutos ja sen herkkyys: ”Hänen ohueksi valssatun läpikuultavan poikuutensa höytäleet ja filamentit hajaantuvat ja kokoontuvat; en ole tavannut häntä kauniimpaa naista.”

Vapautta ja muokattavuutta tarjoaviksi ympäristöiksi nousevat Kyborgikesässä pelimaailmat, vaikka niidenkin machokuvasto nostetaankin kriittisesti esiin. Viime vuosien kirjallisuudessa pelejä on hyödynnetty muun muassa Kristian Blombergin Sukupolvialuksessa ja Gabrielle Zevinin hittiromaanissa Huomenna, huomenna ja huomenna, mutta Siltalan käsittely onnistuu välttämään tunteen siitä, että ollaan jonkinlaisen kirjallisen muoti-ilmiön äärellä.

Pelit kutoutuvat orgaaniseksi osaksi ilmaisua, ja kielen käyttötavaraa ovat Metroid Prime, wave beam, plasma beam ja “gammasäteilystä, gluoniplasmasta, pimeästä energiasta, fraktaalituhkasta” tehdyt pienet tytöt. Sanasto luo täysin oman kuvamaailmansa, jossa virtuaalinen todellisuus ei ole toissijainen ei-virtuaaliselle vaan asettuu sen rinnalle ja päälle: ”Olenko ensimmäistä sukupolvea, joka kokee yhtä voimakasta tai voimakkaampaa nostalgista kiintymystä virtuaalisiin kuin konkreettisiin tiloihin? [–] Laajasalon ostari on purettu mutta Halo: Combat Evolved on ennallaan.”

Kyborgikesä luo oman kielensä ja todellisuutensa ammentamalla teknologiasta ja scifistä, ja ottamalla askeleen taaksepäin totutusta todellisuudesta se onnistuu osoittamaan terävästi eri vallan muotojen väärinkäyttöä.

Anna Hollingsworth

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua