Englantilaisen kirjailijan käännöstyö vaikutteena – Lukija ”synnytti” Marcel Proustin tyylin

Kuva: Basam Books

Lukeminen on ilmiönä hyvin ajankohtainen asia. Nyt uusintapainoksena ilmestynyt Marcel Proustin (1871–1922) Lukija (2025) ranskaksi Sur la lecture, muistuttaa, miten nykypäivän teknologian käyttö ja hektinen elämäntyyli ovat jättäneet lukemisen varjoon. Proustin teksti tarjoaa mahdollisuuden tutustua erilaisiin kulttuureihin, näkökulmiin ja ihmisiin.

Lukija ei ole kirjailijan tunnetuimpia teoksia, eikä se ole laajasti tunnettu suomalaisessa kulttuurissa. Basam Booksin julkaisu koostuu Sampsa Laurisen suomentamasta Proustin alkuperäistekstistä, joka julkaistiin lehdessä La Rennaissance latine vuonna 1905, sekä Laurisen tieteellisestä esseestä Proust Ruskinin poluilla.

Sampsa Laurisen Proust Ruskinin poluilla -essee avaa Lukijan kulttuurihistoriallista ja tekstuaalista taustaa. Essee kysyy, mikä teki tästä Proustin ensimmäisestä julkaistusta esseestä hänen merkittävän tuotantonsa ensisykäyksen, mikä tekee Lukijasta erityisen ja mitkä ovat kirjailijan löytämän tyylin erityispiirteet.

Laurinen korostaa, miten Ruskinin tuotannon ranskannos merkitsi sykäystä kohti omaa tyyliä. Laurisen essee kät läpi kirjan intertekstuaalista keskustelua Lukijan kanssa. Laurisen tieteellistä esseetä lähestyvä teksti avaa viittein muun muassa mistä Proustin ajatukset ovat saaneet vaikutteita ja valottaa näin muuten suomalaiselle kulttuuripiirille vieraita termejä ja Proustin vaikuttimia.

Essee sisältää paljon ranskalaiseen, etenkin vuosisadan vaihteeseen sijoittuvaan kulttuuriin liittyviä monelle tuntemattomia termejä, henkilöitä ja teoksia ja valottaa niitä tarkemmin. Myös Marcel Proustin essee sisältää kirjailijan lähdeviitteitä; Proust rakasti tehdä teksteihinsä sivuhuomautuksia. Esseet toimivat suomalaisille etäisen ranskalaisen vuosisadan vaihteen kulttuurin tulkkina.

Sampsa Laurinen avaa esseessään Proustin merkitystä John Ruskinin ranskantajana ja Proustin kirjoitustyylin muodostumista sekä maun kehittymistä ja tekstien kehitystä kohti suurta romaanisarjaa.

Esseen mukaan Proustiin vetosi ”kyky kuvailla aiheitaan, taideteoksia ja luonnonmaisemia, joille tekstit antoivat ikään kuin uuden elämän, etenkin, mikäli kuvausten aiheilla oli konkreettiset vastineensa todellisuudessa”.

* *

Proustin essee on ikään kuin kaksiosainen teksti. Tekstin alussa Proust esittää lapsuudenmuistojensa pohjalta, yhden päivän mittaisella duraatiolla, miten päivän tapahtumat, jotka hän vietti kirjan parissa, ovat iskostuneet hänen mieleensä paremmin kuin itse kirjan teksti. Proust ajattelee henkilökohtaisten lapsuudenmuistojensa pohjalta lukemisen muistojen kytkeytymistä paikkoihin, jossa lukija on kahlannut tekstiä. Proust esittää, miten lapsuudenkodin huoneen tai miljöön kuvaus jää muistiin lukijalle.

Kun Lukijassa edetään, Proust esittää lukemisen filosofian, jossa hän avaa ensin, miten lukeminen merkitsee dialogia kirjailijan kanssa. Kirjat ovat keinoja keskustella älykkäiden ihmisten kanssa. Näin Proust siirtyy lukemisen ilmiöihin. Proust esittää, miten lukeminen synnyttää suhteita kirjoihin, kirjallisuuteen ja fiktiivisiin hahmoihin. Proust etsii näistä psykologisia ulottuvuuksia ymmärtää ihmismieltä ja kulttuurin moninaisia ilmiöitä. Proust esittää, miten kirjat ovat ajattelun välineitä, ja ne saattavat antaa lukijalle kannustimia tai yllykkeitä.

* *

Kielellisesti Proust kuvailee useiden sivujen verran miljöötä. Teksi on täynnä häkellyttävän kauniita ja elegantteja kirjallisuuden kuvauksia niin että mukana on teräviä kielikuvia, jotka vangitsevat lukijan ja pitävät otteessaan.

Proust avaa lapsuusmuistojaan eri aistein. Nämä sivuluonnokset ennakoivat jo tulevaa kirjoitustapaa. Tämä ilmenee erilaisten taiteellisten ilmaisujen, kuten maalaustaiteen, arkkitehtuurin, musiikin tai koristetaiteen kohtaamisena. Proust marssittaa esiin lapsuudenmuistoja kuvatessaan niin erilaisia aistihavaintoja kuin tunteita.

Proustin Lukija-esseessä korostuu lukemisen subjektiivinen ja muistoja herättävä luonne, samoin keskeistä Lukijalle on tekstiin syventymisen monikerroksisuus sekä lukijan aktiivinen rooli, kun rakennetaan tekstin merkityksiä.

* *

Proustin tyylille ominaista oli ranskan kielen korkeamman rekisterin käyttö. Proust käyttää Lukijassa ranskan kielen aikamuotoja monipuolisesti. Hänen tyylinsä sisältää usein imperfektin ja passé composén yhdistelmää, mikä luo rikkaan ja moniulotteisen ajallisen kerroksen tekstiin. Proust nautti kielen vivahteista ja sävyeroista.

Ruskinin käännösten kautta Proust löysi oman tyylinsä. Proust kirjoitti mielellään pitkiä virkkeitä jo nuorena, mutta Ruskiniin tutustuminen rohkaisi häntä rakentamaan niistä entistä polveilevempia mutta silti jämptejä. Proust ihailikin Ruskinin taitoa punoa virkkeisiinsä runsaita yksityiskohtaisia kuvauksia.

Kokonaisvaltaisesti Lukija on vaikeasti ymmärrettävä mutta palkitseva teksti, jonka yhteenkuuluvuus ei ole ilmeistä. Vaikutelma on peräisin kirjoitustavasta ja sommittelusta. Lukija heijastelee tyyliltään suurta romaanisarjaa Kadonnutta aikaa etsimässä.

Mari Loponen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua