Kuvat: Li Yibo / Aula & Co.
KIRJAT | Vakavien scifikirjojen tekijän Liu Cixinin allegorinen ja satiirinen hupailu kuvittelee, millainen sivilisaatio dinosaurusten ja muurahaisten symbioosista olisi voinut rakentua.
”Tässä tarinassa ei turhaan pysähdytä miettimään, mikä on mahdollista. En suosittele sitä lukijallekaan.”
ARVOSTELU
Liu Cixin: Muurahaisia ja dinosauruksia
- Suomentanut Rauno Sainio.
- Aula & Co, 2023.
- 170 sivua.
Isoista, vakavasti scifikirjoistaan tunnetulta Liu Cixiniltä on nyt julkaistu parikymmentä vuotta sitten pitkänä novellina ilmestynyt, sittemmin romaanimittaan laajennettu lyhyt, kepeä satiirinen vaihtoehtoesihistoria. Se esittää liitukautisen maailman, jossa asiat menivät hieman toisin. Liu Cixin esittää, että kun aikaa on paljon, kaikenlaista voi tapahtua. Älyn liekki lienee leimahtanut useampaankin kertaan maapallolla sen historian saatossa, mutta niin moni asia voi sammuttaa liekin välittömästi.
Liu Cixinin kuvitelmissa dinosaurukset olivatkin älykkäitä: ne oppivat käyttämään työkaluja, rakentamaan puunrungoista ja kivistä vasaroita, lapioita ja keihäitä, kesyttämään tulen ja jopa alkeellisen kirjoituksen perusteet. Ennen kaikkea dinosauruksilla oli yksinkertainen puhuttu kieli!
Samaan aikaan äly kehittyi myös muurahaisille. Niillä oli kehittyneempi feromonipohjainen kieli ja paljon näppäryyttä, jota dinosauruksilta puuttui. Muurahaisilla ei sen sijaan ollut rikasta ajattelua, vaan ne olivat mekaanisia ja täsmällisiä. Muurahaisyhteiskunnassa ei voinut olla Newtonia tai Einsteinia, nerokasta yksilöä, joka veisi ajattelua eteenpäin.
Liu Cixin kuvittelee näiden kahden älykkyyden kohdanneen. Kaikki alkoi hammashoidosta! Tyrannosaurus syö ja sen hampaankoloon jää kipeästi lihanpala, josta se ei tietenkään itse pääse eroon pienillä käsillään.
Muurahaiset auttavat nakertamaan lihan pois hampaankolosta. Tyrannosaurus pääsee kivuistaan, muurahaiset saavat ruokaa, ja tästä alkaa kahden älyllisen lajin välinen yhteistyö, joka lopulta saavuttaa hurjat mittasuhteet.
Muurahaisia ja dinosauruksia -tarinassa (suom. Rauno Sainio; Aula & Co, 2023) ei turhaan pysähdytä miettimään, mikä on mahdollista. En suosittele sitä lukijallekaan. Dinosaurukset ja muurahaiset oppivat viestimään keskenään ja rakentavat yhteiskunnan, jossa dinosaurukset rakentavat suuria asioita ja muurahaiset huolehtivat hienomekaniikasta ja muun muassa lääketieteestä: pienenpienet muurahaiset pääsevät dinosaurusten sisälle suorittamaan pikkutarkkaa kirurgiaa.
Dinosaurukset rakentavat höyryvoimalla toimivia junia ja laivoja ja pystyttävät jopa kymmenen kilometrin korkuisia tornitaloja. Kuten sanoin – älä suotta pysähdy miettimään, miten tämä kaikki oikeastaan on mahdollista, etenkin kun kirjan dinosaurukset ovat tunnetusti töppökätisiä tyrannosauruksia ja ilmeisesti vielä pienikätisempiä tarbosauruksia. Älä ajattele, vaan anna mennä.
* *
Muurahaisten ja dinosaurusten yhteiselo ei ole aivan mutkatonta. Lajien välille syntyy lopulta konflikti, perinteisen merkityksettömistä syistä. Kun muurahaiset ja dinosaurukset käyvät sotaan keskenään, kumpi voittaa? Kun kaksi tahoa on symbioottisessa suhteessa keskenään, voiko kumpikaan lopulta selviytyä voittajana ilman toista?
Allegorisessa tarinassa päädytään lopulta maailman tuhoutumisen äärelle. Kun isokokoiset, ahneet eläimet riistävät luonnonvaroja, maailmaa uhkaa totaalinen ympäristökatastrofi. Dinosaurusten keksiessä ydinaseet päästään sitten kylmän sodan aikaisten maailmanlopun skenaarioiden äärelle.
* *
Aikamoinen kirja, eipä tässä muuta voi sanoa. Liu Cixin on epäilemättä pitänyt hauskaa kehitellessään muurahaisten keinoja sotia itseään valtavasti suurempia dinosauruksia vastaan ja parodioidessaan tieteen ja teknologian kehitystä. Minä luin kirjaa hölmistyneen hihittelyn saattelemana, sen verran pöhköä meno vauhdikkaimmillaan on. Poliittisena allegoriana Muurahaisia ja dinosauruksia ei ole kovin monimutkainen; melko ilmeinen tulkinta on nähdä kaksi kilpailevaa dinosaurusvaltakuntaa Yhdysvaltoina ja Neuvostoliittona ja muurahaisten kollektivistinen yhteiskunta Kiinana.
Muurahaisia ja dinosauruksia ei ole kovin tosikkomainen kirja, vaikka siinä oma opettavaisuutensa ja sormenheristelynsä on. Vanhanaikaisena satiirisena allegoriana se oli kaikessa pöhköydessään huvittavaa luettavaa; voisin kuvitella, että vähän nuoremmille lukijoille kirja toimisi myös.
Jos kylmän sodan aikakausi on vieras, Muurahaisia ja dinosauruksia tarjoaa vaihtoehtoesihistoriallisen kurkistuksen siihen, miten tällainen molemminpuolisen tuhon asetelma voi rakentua. Kelpo viihdettä siis!
Mikko Saari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elly Griffithsin uusi dekkarisarja tuo pakettiin tieteiselementin – arviossa Kuolema ei katso aikaa
KIRJAT | Elly Griffiths haastaa itseään aikakonepoliisien tekniikan parissa, mutta kerronta ja hahmot ovat taattua laatua.
Lupaava ensiromaani – arviossa Evelin Kaskin Hurmos
KIRJAT | Evelin Kask kirjoitti hauskan, mustan ja lakonisen huumorin sävyttämän kollaasin vallasta, yhteiskunnasta ja selviytymisestä.
Ester, teurastaja tihkuu sian ja ihmisen lihaa – arviossa Mariia Niskavaaran esikoisromaani
KIRJAT | Mariia Niskavaaran omaäänisessä teoksessa ihminen on eläin muiden joukossa. Kirja hengittää lihaa, lihaisuutta ja ruumiillisuutta.
Viestejä antiikin Rooman ytimestä – arviossa Vuodet valtiomiehenä ja Alaviitteitä Ciceron kirjeisiin
KIRJAT | Ciceron kirjeet ovat kuin onnettomuuteen osallisen todistajanlausunnot: värittyneitä mutta tapahtumien kokonaiskuvan rakentamisessa tärkeitä.