Ehkä elämä voittaa – Heimo Hatakka kirjoitti muusikko Jaakko Löytyn ja runoilija Kaija Pispan taiteilijaelämäkerran

Kuvat: Uzi Varon / Kirjapaja

Taiteilijaelämäkerta Jaakko Löytystä ja Kaija Pispasta ilmestyi heinäkuussa hieman varkain ja ilman suurta mediahuomiota. Kustantajalla oli varmasti kiire saada opus Herättäjäjuhlien myyntipöydälle. Oletettu lukijayleisö kun lienee luterilaisen kirkon liepeillä haahuileva matalakirkollinen väki.

Kuitenkin on aivan turha kategorisoida Löyttyä ja Pispaa kirkon marginaaliin. Luomiskertomus (Kirjapaja, 2025) niittaa heidät runoilijaksi ja lauluntekijäksi, joiden elämä on täynnä jopa kliseistä selviytymistä kahden symbioottisen taiteilijan ura- ja perhe-elämässä. Tänä vuonna 70 vuotta täyttäneet taiteilijat ovat olleet rakastavaisia, kollegoja ja taistelutovereita aina 17-vuotiaista asti.

Jaakko Löytyn laulut Kaija Pispa -sanoituksineen ovat olleet elämäkerran kirjoittaja Heimo Hatakalle sukupolvikokemus. Samaa voin sanoa itsestäni, jolle monet Jaakon alkuaikojen levyt olivat vimmaista nuoruuden karikkojen ja maailmantuskan terapiaa. Emme siis ole Hatakan kanssa kumpikaan puolueettomia.

Kaksoiselämäkerta rakentuu kronologisesti. Tausta yhteiselle polulle on Kaijalla juureva maatalousyhteisö Ylöjärvellä, Jaakolla kasvaminen juurettomaksi lähetystyöntekijöiden lapseksi Namibiassa ja shokkipaluu Suomeen varhaisteininä.

Elämän tapahtumien kuvaus pysähtyy aina välillä taiteilijoiden teosten syntyprosessien läpikäyntiin. Hatakka on nähnyt vaivaa kuljettaessaan molempien tarinaa rinnakkain ja limittäin. Jaakon tarina on alussa etualalla, mutta Kaija murtautuu tarinan edetessä yhä enemmän vahvaksi päähenkilöksi.

Koulunsa kesken jättäneestä Jaakko Löytystä tulee ensimmäisen levynsä, Asioita joista vaietaan (1974), jälkeen seurakuntia kiertävä freelancer-muusikko. Esiintyjä, jota esiintyminen jännittää. Kaija Löytty opiskelee yliopistossa, hoitaa kotia ja esikoista ja julkaisee ensimmäiset sanataiteen tuotoksensa kokoelmassa Kukurikuu (1979). Kaija on tosin usein myös Jaakon laulujen sanoittaja, stilisoija ja ateljeekriitikko.

Pariskunta elää etsivää elämää; muuttoja maalle, toimeentulohuolia, remontteja, haaveiden todeksi elämistä. Hipeiksikin heitä kutsutaan. Jaakko on keikoilla tai levyäänityksissä, Kaija valvoo kotona toisen lapsen kanssa ja yrittää pitää taloa lämpimänä. Hänelle ”oma kirjoittaminen oli etäinen unelma jossain toisessa todellisuudessa, jossa kotityöt voisi jakaa ja yöt nukkua”. Terveisiä vaan kaikille keikkamuusikoiden muijille!

Kaijan runoteos Prinssi Pipariksi ilmestyy syksyllä 1985. Vastaanotto oli hyvä; Kaija Löytty asteli modernissa suomalaisessa lastenlyriikassa varmoin askelin Kirsi Kunnaksen perässä. Mutta valinnoillaan sekä Jaakko että Kaija asemoivat itsensä syrjäteille: Jaakon gospel oli marginaalia suomalaisessa rockissa ja Kaija ei ollut kirjailija, vaan hän oli lastenkirjailija.

* *

Molemmat kaipasivat muutosta elämäntilanteeseensa. Niinpä 1980-luvun lopussa Löytyt lähtevät lähetystyöhön Senegaliin. Siis gospel-muusikko ja runoilija sekä heidän kaksi tytärtään. Molemmat työskentelivät Senegalin luterilaisen kirkon palveluksessa. Jaakko oli tekemässä virsikirjaa yhdelle Senegalin vähemmistökielelle, sereerille. Kaija työskenteli sereerinkielen parissa kooten muun muassa sereeriheimon sananlaskuja kirjaksi.

Senegalista palataan Suomeen, jossa elämä muuttuu lyijynharmaaksi. Kiikoisista hankittu vanha koulu osoittautui hometaloksi. Kaijalla ei ole omaa työhuonetta, lapsille paluu oli karmea kulttuurishokki, Jaakko huomasi, että hänen nuorisomuusikon uransa oli ohi. Lisäksi maisema oli vieras; Suomi oli käpertynyt materialismin kouraan.

Vuonna 1995 Kaija muuttaa sukunimensä jälleen Pispaksi ja taistelee masennuksen kanssa, hän saa myös ADHD-diagnoosin. Avain uuteen on Meiramiina ja metsän prinssi -romaanin kirjoittaminen. Romaani ilmestyi vuonna 2003, jolloin Jaakko vietti Tampere-talossa 30-vuotistaiteilijajuhlaansa. Hän ylisti Helsingin Sanomien haastattelussa yhteistyötä puolisonsa kanssa: ”Minulla on ehtymätön musiikkikorva, Kaijalla sanojen, ja yhdessä me olemme täydellisiä”.

Seuraava ura Jaakolla on Herättäjä-yhdistyksessä. Tilaustyö Wähäväkisten juhlaveisuu ja Herran pyhä ehtoollinen puutteenalaisille oli Jaakon yritys uudistaa jumalanpalvelusta. Se oli myös kritiikki tunteisiin vetoavaa uskonnollista musiikkia kohtaan. Jaakko Löytystä tuli myös Herättäjä-yhdistyksen aluesihteeri, jossa hän oppi nauttimaan veisaamisesta ilman säestystä. Puhuakin hänen piti, mutta ei onneksi pitkään. Jaakko ja Kaija olivat olennaisia tekijöitä myös Siionin virsien uudistamistyössä.

Jaakko Löytyn luonne oli sulkeutunut, äkkipikainen ja aggressiivinenkin etenkin vääryyttä kohdatessa. Työstäessään masennustaan terapiassa hän muuttui ja rauhoittui. Hän kertoo alkaneensa kiinnittää huomiota iloiseen asiaan, joka on surullisen vieressä, ja tehneensä siitä laulun.

Kaija Pispa on kypsässä iässä opiskellut myös kuvataidetta ja osallistunut näyttelyihin.

* *

Kaija Pispa ja Jaakko Löytty asuvat nykyään Tampereella. Kaijasta on tullut Pispalan Moreeni -yhdistyksen aktiivi. Näsijärven rannalle on noussut kesämökki Käpälämäki. Molemmat ovat saaneet työstään tunnustuksia. Kirkon ja kristillisyyden kriitikko Jaakko sai jo vuonna 1987 Kirkon musiikkipalkinnon, Kirkon kulttuuripalkinnon hän sai vuonna 2015. Kaijalle myönnettiin vuonna 2004 Arvid Lydecken palkinto teoksesta Titulein taikasanat. Molemmat ovat saaneet valtion taiteilijaeläkkeen.

Paraikaa on meneillään Jaakko Löytyn 70-vuotisjuhlakiertue, sanojensa mukaan viimeinen kiertue. Siellä niitä sitten kuullaan, toivottavasti myös Kala-Pekka, Ehkä elämä voittaa, John Muafangeyo, Tilkkutäkki, Sateenkaariunet, Helsinki-Dakar, Marraskuun suudelma, Kahden maan kansalainen, Sydämeni murhehuone…

* *

Heimo Hatakka on onnistunut tavoittamaan kaksoiselämäkerran sivuille erinomaisesti kahden taiteilijan yhdessä ja erikseen kulkevat polut. Teksti on sujuvaa ja avaa näkymän elämään, johon myös kirkollisen maailman ulkopuolella eläjän kannattaa tutustua.

Kirjan otsakkeen olisin muuttanut. Luomiskertomus on yksinkertaistava ja lässähtänyt.

Marja Mustakallio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua