Kuvat: Aviador
KIRJAT | 40 vuotta Yhdysvalloissa asunut Outi Papamarcos uskaltautui epämukavuusalueelleen, kun Donald Trump valittiin USA:n presidentiksi. Introvertti insinööri alkoi kampanjoida näkyvästi estääkseen uudelleenvalinnan.
”Propagandaa ei voi kumota keskustelemalla sen ideoista, sillä ajatuskehitykset vahvistuvat aina, kun idea tai iskusana mainitaan.”
ARVOSTELU
Outi Papamarcos: Ja sitten tuli Trump
- Aviador, 2022.
- 242 sivua.
Yhdysvaltojen presidentinvaalien alla Helsingin Sanomat julkaisi haastattelun Pennsylvanian vaa’ankieliosavaltiossa Joe Bidenin puolesta kampanjoineesta Outi Papamarcosista. Neljäkymmentä vuotta USA:ssa asunut amerikansuomalainen oli pystyttänyt pihaansa vaalimainokset ja sonnustautunut Make Lies Wrong Again -huppariin.
”Hän kiertää jakamassa lehtisiä, joissa pyydetään äänestämään demokraattiehdokas Joe Bidenia, minkä lisäksi hän kirjoittaa käsin kirjeitä harvoin äänestäville demokraateille. Hän soittaa ja tekstailee ihmisille, jotta nämä varmasti äänestäisivät. Ja hän on kouluttautunut vaalitarkkailijaksi”, Pekka Mykkänen esittelee Papamarcosin vaalityötä.
Ulkomaantoimittaja oli törmännyt Papamarcosin Raportteja Trumppilasta -blogiin, jossa valotetaan amerikkalaisten ajattelun- ja elämäntapaa sekä syitä, jotka johtivat Donald Trumpin valintaan. Tammikuun puolivälissä Papamarcos kirjoitti viimeisen blogitekstin ja ohjasi lukijoita uutuuskirjansa Ja sitten tuli Trump (Aviador, 2022) pariin.
Rinnakkaistodellisuus pohjustettiin jo 1980-luvulla
Donald Trump oli parasta mitä kustantajat saattoivat toivoa. Hänen möläytyksensä ja tempauksensa ovat tuoneet lehdille lukijoita ja myyneet kirjoja.
Outi Papamarcos sivuuttaa Trumpin teot ja hullun presidenttikauden huipentaneen hyökkäyksen kongressiin vain maininnalla. Kirjoittaja keskittyy kuvaamaan Yhdysvaltojen muutosta, joka nosti presidentiksi narsistisen valehtelijan.
Papamarcos tunnistaa taustalta kahtiajakautuneen kansan, joka elää kahdessa eri todellisuudessa. Kupla syntyi jo paljon ennen sosiaalisen median aikakautta ja algoritmeja, jotka suosivat tunnekuohuja ja tarjoavat lisää sitä, mistä lukija on kiinnostunut.
Papamarcosin mukaan totuuksista piittaamaton rinnakkaistodellisuus syntyi 1980-luvun lopulla, kun yhteiskunnallista säätelyä purkanut presidentti Ronald Reagan kumosi median vastuullisuutta koskevan lain. Maahan syntyi räyhäkkäitä oikeistolaisia radiokanavia, kun niiltä ei enää edellytetty oikeaa ja tasapuolista tietoa. Fox Newsin kaltaiset televisiokanavat alkoivat murentaa asiantuntijoiden asemaa ja arvovaltaa vaihtoehtoisilla faktoilla.
Vallan vahtikoirasta tuli vallan väline. Omien kanaviensa todellisuudessa eläneet torjuivat suoralta kädeltä vastapuolen levittämän tiedon. Yhdysvaltojen viholliset hieroivat käsiään: Neuvostoliitossa oli ollut yksi totuus, USA:ssa kaksi täysin vastakkaista totuutta, jotka ajoivat ihmiset toisiaan vastaan.
Kansanäänestys Trumpista presidenttinä ja ihmisenä
Outi Papamarcos odotti monien amerikkalaisten tapaan, että Valkoisessa talossa Trumpin käytös muuttuu presidentilliseksi. Toive osoittautui turhaksi. Tyrmistyksen jälkeen hän aktivoitui toimimaan, sillä toisella kaudella Trumpin hulluus olisi vielä pidäkkeettömämpää, kun hänen ei tarvitsisi piitata kannatuksestaan. Vielä vaarallisemmilta kuulostivat puheet, joissa presidentti pohti kahden kauden rajoituksesta luopumista. Yhdysvallat olisi matkalla kohti totalitarismia, jossa media ja oikeuslaitos olisivat yksinvaltiaan käsissä.
Papamarcos ajautui osaksi kahtiajakautuneen kansan vaalikamppailua. Monien muiden amerikkalaisten tapaan hän ei ollut Bidenin kannattaja, vaan Trumpin vastustaja. Voimat kerättiin Bidenin taakse, koska amerikkalaisessa kahden puolueen vaalijärjestelmässä tämä oli ainoa, joka saattoi voittaa Trumpin.
Introvertin suomalaisen ei ole helppo ottaa näkyvästi kantaa ja löytää paikkaansa vaalityössä. Vaalikylttien pystyttäminen tuntuu vieraalta ja tuntemattomille soittelu puhelinmarkkinoinnilta. Papamarcos ilmoittautuu kenttäkoordinaattoriksi äänestysneuvontaan ja löytää itsensä suostuttelemasta ennakkoäänestysjonosta poimittuja ihmisiä. Se tuntuu luonnottomalta painostukselta.
Paikalliset demokraatit kampanjoivat vain omien ehdokkaiden puolesta ja Bidenin kampanjan lähestymisyritykset poikivat ainoastaan roskapostivyöryn. Sähköposteissa ja tekstiviesteissä kerjätään vaalilahjoituksia ja jaetaan linkkejä etävaalitilaisuuksiin. Papamarcos tarjoutuu tekemään ja toimimaan, mutta koneisto keskittyy pelottelemaan Trumpilla. Suomalaislukijasta vaalikamppailu vaikuttaa absurdilta touhuilulta.
Papamarcos ei kuittaa Trumpin tappiota koronakatastrofilla. Hänen mielestään vaalit olivat kansanäänestys Trumpista presidenttinä ja ihmisenä. Trumpin taakse kerääntyneet republikaanit tekevät muun muassa äänestämistä vaikeuttamalla kaikkensa, jottei vahinko pääsisi toistumaan. Papamarcos kehottaakin varautumaan pahimpaan, kun kahdesti virkarikossyytteestä vapautettu 78-vuotias Trump haastaa 82-vuotiaan Bidenin.
Republikaanit pyrkivät vaikeuttamaan äänestystä
Megatrendit syövät republikaanien kannatusta. Maahanmuutto ja kaupungistuminen lisäävät demokraattien suosiota. Siksi republikaanit pyrkivät vaikeuttamaan etenkin demokraattien suosimaa ennakko- ja postiäänestystä. Vähemmistöalueiden äänestyspaikkoja vähennetään, vaalipiirien rajoja muutellaan, äänestyslipun saamista mutkistetaan ja äänestyslakeja uudistetaan, jotta vaalivilppiin vedoten voidaan sivuuttaa äänestystulos.
Trump on lähtenyt kaikkiin vaaleihin syyttämällä vastapuolta jo ennalta vaalivilpistä. Väitteet vaalien varastamisesta oikeuttavat äänestäjiä pelottelevat liivijengit, oikeustoimet ja hyökkäyksen kongressiin.
Korona-aikaan käydyt vaalit hankaloittivat äänestämistä. Siksi Outi Papamarcos ilmoittautui ja kouluttautui vaaliavustajaksi ja vaalivalvojaksi. Äänestyspaikalla jonotti tavallisia amerikkalaisia, joista suuri osa äänesti Trumpia.
Vaalien jälkeen Papamarcos liittyi ryhmään, jossa yritetään päästä vastapuolen demonisoinnista. Tehtävä ei ole helppo, sillä monilla pihoilla jököttävät edelleen vaalivilpistä kertovat Trump-kyltit.
Propagandaa vastustetaan tiedon avulla
Outi Papamarcos ei peittele Trump-kammoaan. Hän ei yritäkään olla poliittisesti korrekti asiantuntija, vaan vertaa Trumpia Hitleriin tai mafiosoon. Hänen mielestään Trump on Lordi Voldemort, Darth Vader ja antikristus yhdessä paketissa.
Papamarcos avaa Trumpin propagandaa tietokirjojen, antiikin klassikoiden ja Nalle Puhin viisauksien avulla. Kirjoittajan mielestä psykologisen manipuloinnin hyödyntämiä keinoja ei ole avattu, eikä sen sokeuttavaa vaikutusta ole tehty tunnetuksi. Lääkkeeksi hän tarjoaa yleissivistystä, historian tuntemusta ja kriittistä medialukutaitoa.
Propagandaa ei voi kumota keskustelemalla sen ideoista, sillä ajatuskehitykset vahvistuvat aina, kun idea tai iskusana mainitaan. Sen sijaan omien arvojen pohjalta on luotava omia avainsanoja ja käsitteitä, joita toistetaan määrätietoisesti.
Papamarcosin mielestä Trumpin luoma rinnakkaistodellisuus tekee hänestä vaarallisen. Lähes puolet kansasta uskoo valheet ja torjuu muun tiedon. Rinnakkaistodellisuuden on mahdollistanut auktoriteetti- ja valtatyhjiö, joka on syntynyt, kun asiantuntijat ja auktoriteetit ovat menettäneet merkitystään.
Demokratia murenee, kun kukaan ei luota kehenkään. Toimiakseen se vaatii yhden, yhteisen todellisuuden. Yhteiskuntaa ei voi korjata ja kehittää, jos faktoista ei olla yhtä mieltä. Rinnakkaistodellisuus on diktatuurin tunnusmerkki: ihmiset eivät edes tajua olevansa osa fiktiivistä todellisuutta. He ovat totalitarismin ihannekansalaisia, joilla ei ole olemassa oikean ja väärän välistä eroa.
Demokratiassa diktaattori, kirkko tai muu instituutio ei määrittele totuutta, vaan sananvapaus takaa, että jokainen voi esittää tietonsa. Kilpailu tuottaa luotettavaa, enemmistön kunnioittamaa tietoa ja pohjan yhteiselle todellisuudelle.
Demokratia ei ole itsestäänselvyys
Outi Papamarcos auttaa näkemään demokratian kriisin. Muun muassa korona on osoittanut demokratian hitauden ja voimattomuuden totalitarismiin verrattuna. Yhä useampi nuori ei enää pidä demokratiaa itsestäänselvyytenä. Amerikassa ei osata pelätä yksinvaltiutta, koska diktaattorista ei ole kokemuksia.
USA:ssa demokratian kriisiä syventää kahtiajakautuneen maan kaksipuoluejärjestelmä. Puolueet keskittyvät vastustamaan toisiaan, eikä kehitystä tapahdu.
Konservatiivien ja liberaalien vastakkainasettelu leviää muualle maailmaan. Se on nähtävissä myös Suomessa, jossa asiantuntijoille ja medioille nousee konservatiivisia vaihtoehtoja.
Outi Papamarcos on lähtöisin Imatralta. Kuusi laudaturia kirjoittanut kympin tyttö koki 1970-luvun Suomen sulkeutuneena ja synkän toivottomana. Suomettuneessa maassa pääsi etenemään lähinnä puoluekirjan avulla. Papamarcos oppi inhoamaan politiikkaa ja etenkin kommunismia, sillä hyväosaisen perheen lapsi joutui tehdaspaikkakunnalla vasemmistolaisten vihan kohteeksi. Yhdysvallat tuntui tarjoavan vapautta ja etenemismahdollisuuksia. Kuusikymppinen eläkeläisinsinööri teki elämäntyönsä IBM:llä.
40 vuodessa Suomi on avautunut ja vapautunut, mutta Yhdysvalloista kehittynyt varoittava esimerkki muille länsimaille. Vaikka rotu- ja kulttuurikonfliktit ovat jo rantautuneet Suomeen, Papamarcos toivoo, ettei yhteiskunnan eriytymistä, tuloeroja ja eriarvoisuutta päästettäisi kasvamaan.
Papamarcos uskaltautui vahvasti epämukavuusalueelleen ottaessaan julkisesti kantaa blogissa, kirjassa ja vaalityössä. Kirjoittajan kannattaisi jatkaa valitsemallaan tiellä ja etsiä kirjalle englanninkielinen kustantaja.
Tommi Liljedahl
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.