Kuvat: Veikko Somerpuro / Tammi
KIRJAT | Anna Kortelainen on ollut nuoresta pitäen ollut ihastunut Walter Benjaminiin ja lukenut viimeistään Kulkijaa varten kaiken, mitä filosofista on löytänyt.
”Walter B. on Hitlerin vastakohta eikä halua nostaa omia visioitaan kaikkien nähtäväksi.”
ARVOSTELU
Anna Kortelainen: Kulkija
- Tammi, 2023.
- 389 sivua.
Aikansa vihaiset nuoret
Walter Benjamin kuului enemmän tai vähemmän löyhästi saksalaiseen tutkimuslaitokseen Institut für Sozialforschung, joka myöhemmin tunnetaan Frankfurtin koulukuntana. Se oli lähtökohdiltaan marxilainen, yhteiskuntakriittinen ryhmittymä, jonka keskushahmoja olivat Max Horkheimer, Theodor W. Adorno, Herbert Marcuse ja Erich Fromm. Kaikkien kirjoja on suomennettu useita, myös Benjaminin, joka oli joukosta ehkä kriittisin. Hän kirjoitti kapitalismin olevan selvää ihmisten huijaamista ja piti katastrofina, että se jatkui 1900-luvun puolella.
Se mitä myytiin, oli ylellisyyden tunne. Turhalla tavaralla peitettiin luokkaerojen todellisuus ja jäljet, jotka johtavat rikkauden lähteille. Benjaminin tekstien perusteella voisi kuvitella, että tässä ajassa hän olisi täysin suunniltaan, koska piti markkinatalouden ilmiöitä pöyristyttävinä jo 1920- ja 1930-luvulla. Hän kirjoitti:
”Kapitalismi on uskonnollinen liike, jonka olemukseen kuuluu kärsimys loppuun saakka. Epätoivon maailman saavuttamiseen saakka. Mitä nimenomaan vielä toivotaan.”
Visionäärisessä ajattelussaan Benjamin näki markkinatalouden pitävän teknologista kehitystä ja rikastumista pääasiana eikä välittävän lainkaan siitä, miten ihmisille käy.
Tällaisen keski-ikäisenä kuolleen intellektuellin matkasta on Anna Kortelainen kirjoittanut romaanin. Hän on nuoresta pitäen ollut ihastunut henkilöhahmoon ja lukenut viimeistään Kulkija-teosta (Tammi, 2023) varten kaiken, mitä filosofista on löytänyt.
Reissaamisesta on kirjailija saanut tietoja Benjaminin Kootuista teoksista, esseestä Nordische See ja lisäksi kirjeenvaihdosta sekä Norjasta lähetetystä postikortista. Kokonaiskuvasta tulee tragikoominen: kirjoituksiaan sisältävää salkkua tiukasti puristava, sivullinen älykkö kiertämässä Norjaa ja Suomea kesällä 1930.
Nautinnollinen matkakirja
Anna Kortelainen kirjoittaa jälleen hyvin. Hän vie lukijaa herkullisten matkakokemusten ja näköalojen mukana laivalla pitkin Norjan rannikkoa. Päähenkilö on jonkinlainen epäturisti, hieman vastahakoinen ja avuton, epämaskuliininen henkilö, hajamielinenkin.
Jos lukija ei tiedä mitään Behjaminista, tapahtumat ovat komediaa, mutta jos tietää kohtalaisestikin, joutuu ihmettelemään, missä ovat yhteiskuntafilosofin kriittiset silmät.
Suhtautumista porvareihin on tekstissä kuvattu vain hieman, mutta enimmäkseen Anna Kortelainen on halunnut luoda sivukuvaa ja sitä kautta korostaa Walter Benjaminin pidättyväistä ja analyyttistä luonnetta. Hän ei ole missään tilanteessa tajukkuuksineen ottamassa tilaa tai edes yrittämässä ojentaa moukkamaisia käytöksiä ympärillään. Hän ei edes asetu mielessään ympäristönsä yläpuolelle, yrittää vain selviytyä salkkuineen. Se sisältää hänen ”kapitaalinsa”.
Rakastettavan demokraattista
Walter B:llä, kuten Kortelainen päähenkilöään nimittää, on samanlaisia tarpeita kuin muillakin ihmisillä. Kirjailija riisuu hänet neron roolista ja kuljettaa poikkeavuuksineen samalle viivalle muiden ihmisten kanssa. Ratkaisu on demokraattinen, ja sitä tekee mieli kuvata sosiaalipsykologiseksi realismiksi ja paljolti nykyajan hengen mukaiseksi.
Tätä kirjoittaessani radion YLE ykkösestä kuuluu Ruben Stillerin ääni Hän haastattelee Jörn Donner -asiantuntijoita: ”Ovatko kirjailijat menettäneet statuksensa kansakunnan tulkkina”, hän kysyy.
Ajatus resonoi Kulkijaan. Kirjailija on meille pääasiallisesti tavallinen ihminen, vaikka olisi erilainen. Hänen perustarpeensa ovat yhtä arvokkaita kuin muidenkin ihmisten. Hän ei ole ylä- eikä alapuolella, vaan tasa-arvoinen muitten kansalainen kanssa.
Vaatimattomat intellektuellit
Keskenkatkenneita miehiä kuvatessaan Anna Kortelainen edellisessä teoksessaan Tulirinta oli jo kliininen, eikä kauhistellut kovin tunteellisesti lahjakkaan Erik Edelfeltin kohtaloa, vaan kuvasi sitä. Nyt Walter Benjaminin kohdalla hän jatkaa samaa linjaa, mutta onnistuu paremmin tuomaan kansainvälisyyden lisäksi komediallisuutta kuvaukseensa. Walter B. on tavallaan narri, koska muut eivät tajua, mitä hän tajuaa. Eikä hän itsekään kärsi tilanteesta vaan yksinomaisesti haluaa pelastaa kirjoituksensa ja viedä sisäisen kutsumustyönsä maaliin. Hän on Hitlerin vastakohta eikä halua nostaa omia visioitaan kaikkien nähtäväksi, saatikka käännyttää kaikkia niiden kunnioittajiksi ja noudattajiksi.
Niinpä Kulkija on myös traaginen kuvaus viisaasta ihmisestä, jota muut eivät ymmärrä, tai vain harvat ystävät kaukana Berliinissä.
Kommunismia ja rasismia
Sivuhenkilöistä kiinnostavin on Asja, Walterin ex-rakastajatar, jota hän muistelee, tuntee pitävän lähellään ja jonka toivoo saavuttavansa uudelleen. Muistikuvat miehen mielessä synnyttävät hänen arvostuksensa mukaisen vallankumoustyön pioneerin, joka ei turhia varonut tai haihatellut vaan toimi uudistuksia kohti. Tärkeä ihmissuhde on syntynyt Caprin saarella, jossa tapahtuvien hetkien äkillisinä mukaan ponnahtelevat kuvaukset tuovat lämpöä kuvaukseen.
Toisaalla Suomi-osiossa on hersyvää dialogia junassa Lapuanliikkeen kannattajien kesken. Mukaan on otettu oikeita henkilöitä ja lähteet paikantunevat Samuli ja Jenny Paulaharjun kenttäpäiväkirjoihin heinä-elokuun vaihteesta 1930. Luova lukija voi nähdä yhtymäkohtia mediatapahtumiin Suomessa heinä-elokuulla 2023.
Erkki Kiviniemi
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.