Demokraattista realismia sivullisälykön matkoilta – arviossa Anna Kortelaisen Kulkija

Kuvat: Veikko Somerpuro / Tammi

Aikansa vihaiset nuoret

Walter Benjamin kuului enemmän tai vähemmän löyhästi saksalaiseen tutkimuslaitokseen Institut für Sozialforschung, joka myöhemmin tunnetaan Frankfurtin koulukuntana. Se oli lähtökohdiltaan marxilainen, yhteiskuntakriittinen ryhmittymä, jonka keskushahmoja olivat Max Horkheimer, Theodor W. Adorno, Herbert Marcuse ja Erich Fromm. Kaikkien kirjoja on suomennettu useita, myös Benjaminin, joka oli joukosta ehkä kriittisin. Hän kirjoitti kapitalismin olevan selvää ihmisten huijaamista ja piti katastrofina, että se jatkui 1900-luvun puolella.

Se mitä myytiin, oli ylellisyyden tunne. Turhalla tavaralla peitettiin luokkaerojen todellisuus ja jäljet, jotka johtavat rikkauden lähteille. Benjaminin tekstien perusteella voisi kuvitella, että tässä ajassa hän olisi täysin suunniltaan, koska piti markkinatalouden ilmiöitä pöyristyttävinä jo 1920- ja 1930-luvulla. Hän kirjoitti:

”Kapitalismi on uskonnollinen liike, jonka olemukseen kuuluu kärsimys loppuun saakka. Epätoivon maailman saavuttamiseen saakka. Mitä nimenomaan vielä toivotaan.”

Visionäärisessä ajattelussaan Benjamin näki markkinatalouden pitävän teknologista kehitystä ja rikastumista pääasiana eikä välittävän lainkaan siitä, miten ihmisille käy.

Tällaisen keski-ikäisenä kuolleen intellektuellin matkasta on Anna Kortelainen kirjoittanut romaanin. Hän on nuoresta pitäen ollut ihastunut henkilöhahmoon ja lukenut viimeistään Kulkija-teosta (Tammi, 2023) varten kaiken, mitä filosofista on löytänyt.

Reissaamisesta on kirjailija saanut tietoja Benjaminin Kootuista teoksista, esseestä Nordische See ja lisäksi kirjeenvaihdosta sekä Norjasta lähetetystä postikortista. Kokonaiskuvasta tulee tragikoominen: kirjoituksiaan sisältävää salkkua tiukasti puristava, sivullinen älykkö kiertämässä Norjaa ja Suomea kesällä 1930.

Nautinnollinen matkakirja

Anna Kortelainen kirjoittaa jälleen hyvin. Hän vie lukijaa herkullisten matkakokemusten ja näköalojen mukana laivalla pitkin Norjan rannikkoa. Päähenkilö on jonkinlainen epäturisti, hieman vastahakoinen ja avuton, epämaskuliininen henkilö, hajamielinenkin.

Jos lukija ei tiedä mitään Behjaminista, tapahtumat ovat komediaa, mutta jos tietää kohtalaisestikin, joutuu ihmettelemään, missä ovat yhteiskuntafilosofin kriittiset silmät.

Suhtautumista porvareihin on tekstissä kuvattu vain hieman, mutta enimmäkseen Anna Kortelainen on halunnut luoda sivukuvaa ja sitä kautta korostaa Walter Benjaminin pidättyväistä ja analyyttistä luonnetta. Hän ei ole missään tilanteessa tajukkuuksineen ottamassa tilaa tai edes yrittämässä ojentaa moukkamaisia käytöksiä ympärillään. Hän ei edes asetu mielessään ympäristönsä yläpuolelle, yrittää vain selviytyä salkkuineen. Se sisältää hänen ”kapitaalinsa”.

Rakastettavan demokraattista

Walter B:llä, kuten Kortelainen päähenkilöään nimittää, on samanlaisia tarpeita kuin muillakin ihmisillä. Kirjailija riisuu hänet neron roolista ja kuljettaa poikkeavuuksineen samalle viivalle muiden ihmisten kanssa. Ratkaisu on demokraattinen, ja sitä tekee mieli kuvata sosiaalipsykologiseksi realismiksi ja paljolti nykyajan hengen mukaiseksi.

Tätä kirjoittaessani radion YLE ykkösestä kuuluu Ruben Stillerin ääni Hän haastattelee Jörn Donner -asiantuntijoita: ”Ovatko kirjailijat menettäneet statuksensa kansakunnan tulkkina”, hän kysyy.

Ajatus resonoi Kulkijaan. Kirjailija on meille pääasiallisesti tavallinen ihminen, vaikka olisi erilainen. Hänen perustarpeensa ovat yhtä arvokkaita kuin muidenkin ihmisten. Hän ei ole ylä- eikä alapuolella, vaan tasa-arvoinen muitten kansalainen kanssa.

Vaatimattomat intellektuellit

Keskenkatkenneita miehiä kuvatessaan Anna Kortelainen edellisessä teoksessaan Tulirinta oli jo kliininen, eikä kauhistellut kovin tunteellisesti lahjakkaan Erik Edelfeltin kohtaloa, vaan kuvasi sitä. Nyt Walter Benjaminin kohdalla hän jatkaa samaa linjaa, mutta onnistuu paremmin tuomaan kansainvälisyyden lisäksi komediallisuutta kuvaukseensa. Walter B. on tavallaan narri, koska muut eivät tajua, mitä hän tajuaa. Eikä hän itsekään kärsi tilanteesta vaan yksinomaisesti haluaa pelastaa kirjoituksensa ja viedä sisäisen kutsumustyönsä maaliin. Hän on Hitlerin vastakohta eikä halua nostaa omia visioitaan kaikkien nähtäväksi, saatikka käännyttää kaikkia niiden kunnioittajiksi ja noudattajiksi.

Niinpä Kulkija on myös traaginen kuvaus viisaasta ihmisestä, jota muut eivät ymmärrä, tai vain harvat ystävät kaukana Berliinissä.

Kommunismia ja rasismia

Sivuhenkilöistä kiinnostavin on Asja, Walterin ex-rakastajatar, jota hän muistelee, tuntee pitävän lähellään ja jonka toivoo saavuttavansa uudelleen. Muistikuvat miehen mielessä synnyttävät hänen arvostuksensa mukaisen vallankumoustyön pioneerin, joka ei turhia varonut tai haihatellut vaan toimi uudistuksia kohti. Tärkeä ihmissuhde on syntynyt Caprin saarella, jossa tapahtuvien hetkien äkillisinä mukaan ponnahtelevat kuvaukset tuovat lämpöä kuvaukseen.

Toisaalla Suomi-osiossa on hersyvää dialogia junassa Lapuanliikkeen kannattajien kesken. Mukaan on otettu oikeita henkilöitä ja lähteet paikantunevat Samuli ja Jenny Paulaharjun kenttäpäiväkirjoihin heinä-elokuun vaihteesta 1930. Luova lukija voi nähdä yhtymäkohtia mediatapahtumiin Suomessa heinä-elokuulla 2023.

Erkki Kiviniemi

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua