Kuva: Otava
KIRJAT | Näyttelijä Charlie Sheen kertoo muistelmissaan omista mokistaan ja juoruilee myös muista julkisuuden henkilöistä.
”Kirjasta ei käy ilmi miksi ja mihin Charlie Sheen tarvitsi kaikenlaisia päänsekoittajia.”
ARVOSTELU

Charlie Sheen: Sheenin kirja
- Suomentanut Ilkka Rekiaro.
- Otava, 2026.
- 377 sivua.
Näyttelijä Charlie Sheen kuuluu perheeseen, jossa jokainen on näyttelijä. Nuorin poika Ramon Estevez on näyttelemisen lisäksi myös ohjannut elokuvia. Perheen pojista Charlie, Emilio ja isä Martin ovat ne kuuluisimmat.
Isä keksi sukunimekseen Sheen ja sen sai myös Charlie. Vanhin pojista Emilio velvoitettiin pitämään suvun oikea nimi Estevez. Myös sisko Renee piti Estevez-nimen.
Äiti Janet Templeton on hänkin näyttelijä. Harvinaista amerikkalaisessa elokuvamaailmassa on, että Martin ja Janet ovat olleet naimisissa lähes koko aikuisikänsä, jo vuodesta 1961. Estevezit ovat kotoisin Espanjasta ja äidin suku Irlannista.
Sheenin kirjan (suom. Ilkka Rekiaro; Otava, 2026) pääosanesittäjä Charlie ei pidä koulusta. Hän menee, kun pakotetaan, mutta enimmäkseen tekee kaikkea muuta – myös päänsisäisessä maailmassaan. Isä Martin aloittaa nuorena näyttelemisen, jonka seurauksena perhe seuraa häntä pitkin maailmaa töiden perässä.
Charlie teki jo nuorena veljensä Emilion, naapurin pojan Chris Pennin ja muutaman muun kanssa Super 8 -kameralla elokuvia. Se oli ainoa harrastus, joka nuorta Charlieta kiinnosti.
Charlie Sheen on perheen ongelmatapaus. Ongelmia aiheuttavat alkoholi, huumeet, lukemattomat parisuhteet ja avioliitot. Ongelmista selvittyään hän päättää kirjoittaa 60-vuotiaana elämäkerran. Kirja on avomielinen kertomus melkein kaikesta, lapsuudesta, nuoruudesta, elämästä elokuva-alalla ja parisuhteissa.
* *
Sheenin ura elokuvanäyttelijänä alkaa vuonna 1986 Oliver Stonen elokuvassa Platoon. Sheen osaa näytellä ja hänellä on näkemyksiä siitä miten jokin kohtaus pitäisi tehdä. Mielipiteet hän pitää vielä tuolloin omana tietonaan. Wall Street (1987) oli Sheenille ongelmallinen elokuva, koska hän ei ymmärtänyt rahamarkkinoista mitään.
Charlie Sheenin roolit ovat olleet enimmäkseen miehisiä: sotilaita, rahamiehiä, hauskuuttajia. 2000-luvulla Sheen esitti televisiosarjoissa humoristisia rooleja, kuten Spin Cityssä (2000–2002) ja Miehen puolikkaissa (2003–2011). Jälkimmäinen teki Sheenistä parhaiten palkatun tv-tähden. Lopulta hän sai sarjasta kuitenkin potkut.
Sheen on tehnyt paljon rooleja, vaikka ongelmia on ollut niin elokuvantekijöiden kuin oman itse kanssa. Omasta mielestään Sheen on tehnyt enimmäkseen huonoja elokuvia.
Avioliitossa Charlie Sheen on ollut kolme kertaa ja niistä lapsia on neljä. Viidennen lapsen, sen ensimmäisen, synnytti jo kouluaikojen tyttöystävä.
Omien mokiensa lisäksi Sheen juoruilee muiden julkisuuden henkilöiden tekemisistä. Osansa saavat niin O. J. Simpson, Bill Clinton kuin Marlon Brando.
* *
Vihdoinkin 2010-luvulla Charlie Sheen älysi lopettaa huumeiden käytön. Aiemmat katkaisuhoidot ja AA-kerhokokemukset olivat perheen ja suvun yrityksiä auttaa. Jokaisen Charlie onnistui tyrimään karkaamalla ryyppy- tai kamareissuilleen. Mukaan tuli myös oikeudessa puituja huume- ja naistapauksia.
On helppo uskoa, että tarinoiden kertominen auttaa Sheeniä itseään ainakin hetkittäin ymmärtämään tekemisiään. Jos hän onkin mokannut ihmissuhteissa, hän myöntää tekonsa ja typeryytensä.
Kirja on sairauskertomus elämästä erilaisten ja samanlaisten ihmisten keskellä. Huumeiden käyttö on järkyttävää ja tuo kuoleman usein lähelle. Kirjasta ei käy ilmi miksi ja mihin Charlie Sheen tarvitsi kaikenlaisia päänsekoittajia. Ainakaan hän ei voi syyttää vanhempiaan tai muita perheen jäseniä. Tarinassa onkin onnellinen loppu, ainakin melkein.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mihin tarvitaan kirjallisuutta, kysyy Mihail Šiškin esseekokoelmassaan – arviossa Viha ja kauneus
KIRJAT | Mihail Šiškin etsii kysymykseen vastausta venäläisten klassikkojen kirjoista, joita hän analysoi poikkeuksellisen oivaltavasti.
Taitavia runoja kipeästä aiheesta – arviossa Karla Löfgrenin Seitsemän vuoden tulva
KIRJAT | Tamperelaisen Karla Löfgrenin esikoisrunokokoelma käsittelee traumasidosta ja kaltoinkohtelua. Löfgrenin aiemmat teokset ovat uskonnonfilosofisia tietokirjoja.
Kuvitettua historiaa Suomen pohjoisimmasta linnasta – arviossa Ilpo Koskelan Oulun linna
KIRJAT | Sarjakuvamainen kerronta yhdistyy lastenkirjallisuudesta tuttuihin näyttäviin kuviin ja tietoteksteihin Ilpo Koskelan teoksessa.
Kaunis romaani pohjoisen murteella – arviossa Mattias Timanderin Metsä ei sinusta lähde
KIRJAT | Hieno romaani kodin ja oman itsensä etsimisestä ja rohkeudesta tehdä sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu.






