Case closed: Punapäällikön veljenpojanpoika ryhtyi oikeuslääkäriksi ja ratkaisi Hugo Salmelan kuolemaan liittyneet mysteerit

16.10.2021
Teku sisäkuva

Tykistökranaatti teki täystuhon Tampereen Teknillisellä opistolla kiirastorstaina 1918. Kuva: Kansallisarkisto/Hämeenlinna

KIRJAT | Kimmo Lehtimäki kokosi isosetänsä vaiheet kirjaksi vuonna 2005. Nyt on toisen punapäällikön vuoro, ja tässä roolissa eläkkeellä oleva leukakirurgi heittäytyy oikeuslääkärin ja rikostutkijan rooleihin.

”Miten Salmela olisi ollut mitenkään pätevä henkilö johtamaan Tampereen puolustusta valkoisten hyökätessä kaupunkiin ammattiupseerien johdolla?”

ARVOSTELU

5 out of 5 stars

Kimmo Lehtimäki: Punaisen ylipäällikön kuolema

  • Warelia, 2021.
  • 333 sivua.

Tapaus oli oikeastaan ilmiselvä heti alusta lähtien.

Punaisten ylipäällikkö Hugo Salmela ei voinut kuolla oman alipäällikkönsä Kustaa Salmisen aiheuttamaan käsikranaatin räjähdykseen Tampereen Teknillisessä opistossa 28. maaliskuuta 1918. Sen todistaa jo ensimmäisen paikalle rientäneen silminnäkijän kertomus:

”Opistolle tullessamme loimusi tuli erään ensi kerroksen ikkunasta korkealle ulos ja ankaraa pauketta kuului palavasta huoneesta…Pommi oli tullut ikkunasta sisään mainittuun huoneeseen, räjähtänyt, tappanut kolme henkilöä, joista yksi jälkeenpäin saadun tiedon mukaan oli ylipäällikkö Salmela, tunkeutunut lattiasta kellarikerrokseen ja sytyttänyt tulen kummassakin paikassa”, kertoi Tampereen palomestari Urho Aaltonen palopaikan tapahtumista.

Samana kiirastorstaina punaisten konekiväärit niittivät Kalevankankaan hankiin kymmenittäin kaupunkiin hyökkääviä valkoisen puolen sotilaita ja ruotsalaisia vapaaehtoisia. Tampereen verinen valtaus oli alkanut.

Palomestari Aaltonen raportoi Teknillisen opiston tapahtumista viranomaisena, ei punaisena tai valkoisena. Hugo Salmela oli kuollut valkoisten tykistötulituksessa.

Seuraavana vuonna Aaltonen menehtyi espanjantautiin. Hänen mukanaan kuoli totuuskin. Legendat Hugo Salmelan elämästä ja kuolemasta jäivät elämään.

Isosetä teloitettiin Neuvostoliitossa

Jo 103-vuotiaaseen kuolemantapaukseen on nyt tarttunut tamperelainen Kimmo Lehtimäki. Juuri hänellä on tehtävään harvinaisen hyvät edellytykset.

Lehtimäen isosetä Verner Lehtimäki oli sisällissodassa punaisten 2. korkein johtaja Tampereella – sekä Hugo Salmelan seuraaja tämän kuoleman jälkeen. Myöhemmin Lehtimäen tie vei Neuvostoliittoon, jossa hänet teloitettiin Stalinin puhdistuksissa huhtikuussa 1938.

Vähällä oli, ettei Lehtimäen Konrad-isäkin päätynyt teloituskomppanian eteen sisällissodan jälkimelskeissä. Tuolloisen kansanedustajan pelasti kirjailija Juhani Ahon lähettämä sähkösanoma.

Kimmo Lehtimäki kokosi isosedän vaiheet kirjaksi vuonna 2005. Nyt on toisen punapäällikön vuoro, ja tässä roolissa eläkkeellä oleva leukakirurgi Lehtimäki heittäytyy suorastaan oikeuslääkärin ja rikostutkijan rooleihin.

Lehtimäki

Kimmo Lehtimäelle kertyi mappikaupalla materiaalia hänen tutkiessaan Hugo Salmelan kuolemaan liittyviä tapahtumia. Kuvat: Marko Vesterbacka / Warelia

Tinkimätön ja perusteellinen kirja

Punaisen ylipäällikön kuolema (Warelia, 2021) lähtee rikostapauksesta, käy läpi Tampereella tuolloin asuneet todistajat ja heidän kertomuksensa, etenee sisällissotaa käsittelevään kirjallisuuteen, arkistolähteisiin ja sanomalehtikirjoituksiin, tutkii valkoisten tykistön toiminnan, pohtii legendan syntyä ja sen syitä ja etenee vääjäämättömään lopputulokseen: tykistökranaatti se oli.

Sen jälkeen Lehtimäki murskaa Tampereen ylipäällikön sankarimyytin. ”Mitkään Salmelan yritykset ja käskyt eivät johtaneet toivottuihin tuloksiin, vaan ne kaikki päätyivät katastrofiin.”

Lopuksi esitellään draaman keskeiset henkilöt elämäkertatietoineen sekä arkisto- ja muut lähteet. Kirjan päättää täydellinen henkilöhakemisto.

Tätä paremmin ei historioitsija tai kirjailija voi työtään tehdä.

Totuuden puolestapuhuja

Aamulehden haastattelussa Kimmo Lehtimäki korosti olevansa totuuden, ei sisällissodan punaisen tai valkoisen kansanosan puolella.

Hugo Salmelan tapauksessa totuus jäi heti häviölle. Valkoisille oli tärkeää osoittaa punaisten holtittomuus ja vähätellä oman tulituksensa vaikutuksia Tampereen raunioitumiseen. Siksi tarina käsikranaatista jäi elämään.

Salmelan ihannointi taas sai tuulta alleen jatkosodan jälkeen, kun poliittiset suhdanteet alkoivat suosia vasemmistolaisia sankaritarinoita.

Totuus oli tietenkin paljon ilmeisempi.

Valkoiset nimenomaan keskittivät tykkitulensa Teknillisen opiston lähiympäristöön, olihan opistossa sentään vastustajan päämaja.

Miten Hugo Salmela – entinen lautatarhan työntekijä ja myöhempi Kymin teatterijohtaja – olisi ollut mitenkään pätevä henkilö johtamaan Tampereen puolustusta valkoisten hyökätessä kaupunkiin ammattiupseerien johdolla?

Vaikka tekee kipeää, ei haittaa

Toimittajana ymmärrän Kimmo Lehtimäen motiiveja hyvin. Totuus on jokaisen kirjoittajan ja tutkijan elinehto ja keskeinen motivaattori.

Totuus voi tehdä kipeää, mutta kun se paljastuu, kipukin vähitellen hälvenee.

Siksi en myöskään hyväksy ajatusta siitä, ettei ”vanhoja saisi penkoa” tai että kirjoittaja itse väistämättä asettuisi jonkun kannan puolestapuhujaksi.

Ei, koska emme ole vastuussa isoisiemme tai isiemme tekemistä virheistä ja valinnoista.

Voimme vain oppia niistä ja yrittää varmistaa, että itse laitamme virheiden ketjun poikki.

Kari Pitkänen
kari.pitkanen (at) kulttuuritoimitus.fi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua