Kuva: Viktor Fremling / Gummerus
KIRJAT | Ruotsalaisen jännityskirjailijan uuden romaanin hyvyyttä on sen painottuminen perhetragedian vaikutuksiin eikä nokkelaan selvittelytyöhön.
”Grebe osaa jälleen taitavasti tuoda lisää langanpäitä seurattavaksi eri ihmisten näkökulmien kautta. Kirjan mysteeri kestää hienosti ihan loppuun asti.”
ARVOSTELU
Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva
- Suomentanut Sari Kumpulainen.
- Gummerus, 2021.
- 415 sivua.
Ruotsalainen jännityskirjailija Camilla Grebe on asettanut rimansa korkealle. Hänen kolmesta edellisestä suomennetusta kirjastaan kaksi on voittanut Pohjoismaiden parhaalle rikosromaanille jaettavan Lasiavain-palkinnon, niin vuonna 2018 Suomessa julkaistu Lemmikki kuin vuonna 2020 suomalaiset lukijat hurmannut sukupolvihistoriallinen Varjokuvat.
Soolokirjoittajana Camilla Greben tarinoiden juonenkuljetus ja tyyli ovat loksahtaneet kohdilleen. Greben läpimurtona pidetään vuonna 2016 julkaistua Kun jää pettää alta, joka aloitti menestysputken. Hän oli julkaissut lukuisia teoksia jo ennen näitä, siskonsa Åsa Träffin kanssa viisiosaisen Sini Bergman -sarjan ja Paul Leander-Engströmin kanssa kirjoitetun Moskova Noir -trilogian, joka on myös suomennettu vuosina 2014–17 nimillä Pietarin kapellimestari, Omskin kauppias ja Moskovan mies.
Kun jää pettää alta -sooloesikoisen aloittamassa tuotannossa rikosromaanit liittyvät vähintään löyhästi toisiinsa samojen poliisihahmojen kautta, vaikka päähenkilö harvoin on sama. Greben tapana on ollut taustoittaa hahmojaan historian kautta, mikä korostui entisestään Varjokuvissa, jossa samaa rikosketjua selvitteli monta eri sukupolvea naisia. Naiset ovat pääosassa myös Veteen piirretyssä viivassa (Gummerus, 2021), vaikka aiempien kirjojen keskeisistä poliisi- ja tutkijahahmoista esimerkiksi Malin Brundin vain vilahtaa tarinassa lyhykäisesti ja profiloija Hanne Lagerlind-Schöniä muistellaan ohimennen.
Yllättäen ja tavallaan oikein piristävästi tarinan keskiössä eivät olekaan tällä kertaa poliisin tutkijat vaan perhe, jota tragedia koskee. Vaikka syyllisen ottaa kiinni lopulta poliisi, tapahtumat käydään läpi perheenjäsenten kautta. Näin valokeilassa on se, mitä tragedia voi perheelle aiheuttaa. Uhri ei ole koskaan vain se, joka kuolee tai katoaa, vaan vaikutukset läheisiin, perheeseen ja koko yhteisöön voivat olla maanjäristyksen kaltaisia.
Grebe taustoittaa mainiosti tarinan valokeilassa olevan uusperheen henkilöt, vaikka perheen arjen hajottavalla käänteentekevällä tapahtumalla lähdetäänkin liikkeelle. Vuosituhannen vaihteessa Marian, hänen kymmenvuotiaan poikansa Vincentin, Marian uuden miehen Samirin ja tämän parikymppisen tyttären Yasminin perhettä kohtaa katastrofi. Yasmin katoaa. Vaikka hänen jäljiltään löytyy itsemurhasta viestivä kirje, kääntyvät poliisin tutkijoiden katseet kohti isä Samiria. Onko Yasmin kadonnut vai kuollut? Mitä tapahtui ja miksi? Löytyykö syyllinen perheestä?
Ja löytyypä tai ei, perhe ei tule tapahtumasta toipumaan. Epäluulot ja vastaamatta jäävät kysymykset synnyttävät korvaamattomia vahinkoja ihmisten välillä.
Grebe osaa jälleen taitavasti tuoda lisää langanpäitä seurattavaksi eri ihmisten näkökulmien kautta. Kirjan mysteeri kestää hienosti ihan loppuun asti. Tutkijoiden pitäminen sivuroolissa on toimiva ratkaisu, joka tuo jälleen jotain uutta dekkarimaailmaan, jota Grebe on onnistunut tuulettamaan jo edellisillä teoksillaan.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
