Ashley Kahnin vihdoin suomennettu A Love Supreme on seikkaperäinen analyysi John Coltranen klassikkoalbumista

John Coltrane Hollannissa vuonna 1963. Kuva: Wiki Commons

Saksofonisti John Coltranen vuonna 1965 ilmestynyt albumi A Love Supreme on yksi jazzin merkkiteoksista. Coltranen innoittajana oli uskonto, ja hän omisti jumalalle albuminsa musiikin. Tuon taivaallisen albumin kvartetissa soittivat myös pianisti McCoy Tyner, basisti Jimmy Garrison ja rumpali Elvin Jones, muusikot lajinsa jumalia kaikki tyynni.

Jazzmusiikin tuntija, kirjailija ja toimittaja Ashley Kahn kirjoitti vaikuttavan analyysin Coltranen albumista. Nyt tuo alkukielellä 20 vuotta sitten ilmestynyt kirja on vihdoin suomennettu. Kohtuullisen helposti luettavan käännöksen on tehnyt Petri Silas.

Kuva: Marita Nyrhinen

Kirja kurkistaa Coltranen elämään, hänen musiikkiinsa ja ennen kaikkea legendaarisen albumin syntyyn samaan tapaan kuin Kind of Blue: The Making of the Miles Davis Masterpiece (2009), jossa Kahn valotti Miles Davisin Kind of Blue -albumin syntyä.

Ashley Kahn käy läpi John Coltranen musiikillisen kehityksen ja tuotannollisen uran, joita ovat värittäneet henkilökohtaiset tapahtumat, uskonto ja huumeriippuvuus. A Love Supremen soittaneen legendaarisen kvartetin tarina on oma lukunsa.

Omana aikanaan Coltrane ällistytti musiikkipiirejä uudistamalla ilmaisuaan. Hänen musiikkinsa on vaikuttanut sittemmin myös monen kunnianhimoisempaa populaarimusiikkia esittävän artistin tekemisiin. Ennen kaikkea hän on monen improvisoivan soittajan esikuva.

Coltrane omisti sävellyksensä usein ystävilleen ja läheisilleen. Hän oli saarnaajasuvun kasvatti ja omisti A Love Supremen jumalalle.

John Coltranen merkintöjä on tallennettu Smithsonian-instituutin arkistoihin. Kuva: Wiki Commons.

Levyn materiaalia äänitettiin kahtena päivänä: joulukuun 9. ja 10. päivänä 1964. Noihin aikoihin musiikki tallennettiin suoraan ääninauhalle stereona. Näin ollen materiaalia ei miksattu jälkeenpäin. Omat kommervenkkinsa valmiin levyn tuottamisessa toki oli. Vastuussa olivat äänittäjä Rudy Van Gelder sekä tuottaja Bob Thiele, joiden panos albumin toteutuksessa nousee Kahnin mukaan merkittäväksi. Lopulta albumille valikoituivat 9. päivän äänitykset.

* *

A Love Supreme koostuu neljästä eri teoksesta, mutta albumi on ennen kaikkea kokonaistaideteos, jonka kappaleet nivoutuvat saumattomasti yhteen muodostaen draaman kaaren. Kappaleet on nimetty erillisinä osina, vaikka ne ovat saaneet myös verbaalin otsikon: ”Part 1 – Acknowledgement”, ”Part 2 – Resolution”, ”Part 3 – Pursuance” ja ”Part 4 – Psalm”. Tarina on kuin jumalanpalvelus synnintunnustuksesta ja -päästöstä kiitos- ja ylistysvirteen.

Instrumentaalikappaleista muodostuvan kokonaisuuden päättää neljäs osa, Psalm, joka poikkeaa kolmesta edellisestä, hyvinkin svengaavasta osasta. Psalm on virren kaltainen ja koskettava, noin 7-minuuttinen teos.

Luonteestaan huolimatta Psalmia ei pysty hyräilemään, kuten virsiä yleensä. Sen sijaan tähän tunteelliseen, vapaasti rytmejä käsittelevään ja rytmejä vaihtelevaan kappaleeseen Coltrane kirjoitti tekstin. Kauan sanat pysyivät salaisuutena, eivätkä edes soittokumppanit tienneet, että Coltrane soitti osuutensa tekstiin pohjautuen. Asia paljastui paljon myöhemmin, kun A Love Supreme niin sanotusti syväanalysoitiin.

Psalmin teksti on painettu levyn kanteen nimellä A Love Supreme. Coltranen käsin kirjoittaman version voi lukea myös kirjan sisäkansista. Alla olevassa Youtube-linkissä havainnollistetaan tekstin suhde Coltranen sooloon. Olisiko tämä jazzkaraokea?

Coltranen vakaumus oli avoin ja salliva; idän musiikit ja uskonnot kiehtoivat häntä. Musiikin ja vakaumuksen sallivampi kehittäminen olisi varmaan jatkunut, mutta tie katkesi varhaiseen kuolemaan. Mitä olisikaan tapahtunut, jos hän olisi saanut elää kauemmin?

* *

Coltranen voimakas julistus puhuttelee kaikenlaisia ihmisiä, olivatpa he uskovaisia tai ateisteja. A Love Supreme on kokonaisuuden taidonnäyte, joka nostaa ihokarvat pystyyn.

Ashley Kahn analysoi A Love Supremea juurta jaksain, niin hyvin kuin soittoa voi verbaalisti analysoida.

Kirjan parasta antia on se, kuinka Kahn purkaa jokaisen kappaleen osiin ja erittelee jokaisen soittajan osuudet tarkasti. Soolot hän analysoi tahti tahdilta, minuutti minuutilta, kunnes koko albumi on käyty tunnontarkasti läpi.

Ashley Kahn. Kuva: Aviador Kustannus

Analyysistä saa parhaiten irti kuuntelemalla albumin kappaleita samalla niistä lukiessaan. Siten haasteellisena pidetyn musiikinlajin salat aukeavat, vaikka ei musiikin teoriaa tuntisi.

LP:n kannen synty on kuin jännitystarina. Omaksi ilokseen kuvan ottanut tuottaja Bob Thiele ällistyi, kun Coltrane poimi pöydällä lojuneista kuvista yhden ja totesi sen olevan paras kuva, mikä hänestä oli koskaan otettu. Niinpä se päätyi albumin kanteen.

A Love Supreme on ajaton ja iätön albumi, jonka toivoisi tavoittajan jazzin kuuntelijoiden lisäksi muiden musiikinlajien harrastajat.

A Love Supreme konserteissa

John Coltranen yhtye esitti A Love Supremen Ranskan Antibesin jazzfestivaalilla heinäkuun 26. päivänä vuonna 1965. Ranskan yleisradion tekemä tallenne on aikaansa nähden laadukas. Kirjan loppupuolella Kahn kertoo tuon konserttiäänityksen tarinan kohtuullisen tarkasti kappaleessa Rakkautta rannalla.

Kauan luultiin, että Ranskan-konsertti oli A Love Supremen ainoa esitys. Kirjan eikä myöskään suomennoksen sisältöön ei ehtinyt tieto, että A Love Supreme esitettiin kokonaisuudessaan myös Seattlessa. Kahnin kirjan alkuteos, A Love Supreme: The Story of John Coltrane’s Classic Album, ilmestyi jo vuonna 2002 ja Seattlen-konsertin nauhat vasta vuonna 2008. Niiden pohjalta toteutettu albumi julkaistiin lokakuussa 2021.

Sattumalla oli osansa. Paikallinen saksofonisti ja pedagogi Joe Brazil tallensi konsertin kelanauhurillaan Seattlen Penthouse-klubilla lokakuun 2. päivänä vuonna 1965. Coltrane esiintyi kvartetista septetiksi laajennetun yhtyeen kanssa. Nauhat jäivät Brazilin haltuun, eikä niiden olemassaolosta tiennyt juuri kukaan. Kun Brazil kuoli, nauhat löydettiin ja ne päätyivät Impulse!-levy-yhtiön haltuun.

Seattlessa Coltranen klassista kvartettia vahvistivat tenorisaksofonisti Pharoah Sanders, alttosaksofonisti Carlos Ward ja basisti Donald Garrett.

Vinyyli-LP asetti rajat albumin kestolle. Niinpä alkuperäinen A Love Supreme on noin 33 minuutin mittainen. Keikoilla asia oli toinen. Ranskan Antibesin konsertti kesti vajaat 50 minuutti. Seattlessa yhtye innostui soittamaan ja sooloilemaan niin innokkaasti, että konsertti venyi peräti 75 minuutin mittaiseksi. Mukana on neljä soolo-osuutta, jotka nostavat huomattavasti kokonaiskestoa. Julkaistun taltiointi on intensiivinen ja mielenkiintoinen, mutta äänenlaatu on huomattavasti heikompi kuin Antibesissa äänitetyssä tallenteessa.

Kirjailija Helsingissä

Joulukuun alussa kirjan kirjoittaja Ashley Kahn vieraili Helsingissä We Jazz -festivaalilla ja piti seikkaperäisen luennon John Coltranen musiikista ja A Love Supreme -albumista.

Kahn on tottunut luennoitsija ja kriitikko-toimittaja. Hän on perehtynyt syvällisesti Coltranen musiikkiin ja kykenee analysoimaan albumin kappale kappaleelta ja tahti tahdilta. Hän tuntee myös Coltranen uskonnolliset taustat, jotka innoittivat albumin syntyä. Asiat käyvät ilmi kirjan sivuilta, mutta Kahnin leppoisa ja havainnollinen luento avasi asiaa entistä enemmän.

Kahnin esitelmän jälkeen kuultiin kirjan mukaan liitetyn Jälkipyörteitä-cd:n musiikkia. Levyn ovat säveltäneet saksofonistit Mikko Innanen ja Juhani Aaltonen sekä kitaristi Raoul Björkenheim. Musiikki on syntynyt A Love Supremen innoittamana, ja se noudattelee esikuvansa rakennetta olematta silti toisinto tai imitaatio. Materiaalin esittivät Raoul Björkenheim, rumpali Teemu Mustonen ja saksofonisti Pauli Lyytinen.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua