Talvio & Mattila. Kuva: Ari Haimi / Aviador
KIRJAT | Raija Talvion ja Mikko Mattilan tietoteos todistaa, että kaikkea ei voi dokumentoida yksin äänikirjana tai verkossa.
”Fellini on joskus sanonut, että elokuva on jo olemassa jossain ja sitten se rupeaa tekemään itse itseään. Tuossa elokuvassa se toteutui.” (Heikki Ortamo)
ARVOSTELU
Mikko Mattila & Raija Talvio: Arvottomat – Tärkeintä on lähteminen
- Aviador, 2024.
- 187 sivua.
Ajoitus on taiteentekemisenkin ytimessä. Juuri tänä vuonna oli korkea aika julkaista tieto- ja kuvakirja Arvottomat (Aviador, 2024). Se dokumentoi vaiheet, joista syntyi elokuvan nimeltä Arvottomat.
Ja Arvottomat oli – kuten yleisesti tiedetään – käännekohta suomalaisessa elokuvassa sekä yhden sukupolven kulttuurikokemuksessa ylipäätään.
Nyt syyskesällä 2024 olisi ollut monessa mielessä jo myöhäistä ryhtyä tekemään kirjaa. Esimerkiksi apulaisohjaajana silloin toiminutta Pauli Penttiä ja muusikko Anssi Tikanmäkeä ei olisi enää voitu haastatella.
Arvottomat – Tärkeintä on lähteminen -opuksen tekijäkaksikon (professori Raija Talvio ja elokuvaohjaaja Mikko Mattila) yksi oleellinen etulyöntitekijä on se, että kumpikin oli mukana kulttielokuvan teossa; Talvio 23-vuotiaana leikkausassistenttina ja Mattila vuotta vanhempana kuvauksia tallentaneena still-valokuvaajana.
Niinpä heillä on omakohtaistakin sanottavaa Mika ja Aki Kaurismäen legendaarisen filmin synnystä. He ovat kuitenkin onnistuneet katsomaan kohdettaan myös ulkoa sisäänpäin ja tutkimuksellisella otteella. Tietoa ja asiaa on opuksessa paljon siihen nähden, että tekstien lukemiseen sinänsä ei kulu aikaa kuin päivä tai pari.
* *
Kirja antaa luonnollisesti eniten kohteensa hardcore-faneille. Heille, joiden maailman Arvottomat-elokuva pysäytti ilmestyessään vuonna 1982 ja joille mikään ei ole ollut sen jälkeen samaa kuin sitä ennen. He lienevät myös aiheuttaneet sen, että kirjan ensimmäinen painos loppui kaupoista hyvin pian. Toista kuulemma odotetaan.
Sivumennen sanottuna kuulun itse mainittuun kohderyhmään, joten katson auttamatta aihetta arvottomuussuodattimen läpi. Mutta juuri sillä taustalla uskallan sanoa, että kirja antaa kiitettävästi uutta niillekin, jotka osaavat leffan vuorosanat ulkoa.
Se muun muassa valottaa Jörn Donnerin merkitystä projektin käynnistymiselle. Samoin se paljastaa, miten epäortodoksisella tavalla Kaurismäet tekivät läpimurtoelokuvansa käsikirjoituksen.
Käsikirjoituksen funktio on palvella ohjaajaa, kuvaajaa, näyttelijöitä ja muita elokuvan tekijöitä. Kertoa vain sellaista, mikä näkyy myös aikanaan valkokankaalla lopputuloksena. Arvottomien kässärissä oli kuitenkin myös kaunokirjallisia elementtejä.
Esimerkki: Kun scriptissä määritetään, miten päähenkilö Manne (näyttelijänään Matti Pellonpää) siirtyy asunnossaan ikkunan ääreen ja katsoo ulos, on siihen kirjattu myös se, mitä tämän päässä tapahtuu: ”Poltellessaan savuketta hän ajattelee, että Helsingin siluetti muistuttaa epäonnistunutta taistelulaivaa”. Toisessa kohdassa kässäriä lukee: ”Maton reunalla oleva luunvalkoinen puhelin soi katkonaisesti kuin kuoleva lintu.”
* *
Voi olla, että poikkeava tapa sanoittaa käsikirjoitusta auttoi Arvottomien työryhmää sisäistämään tekeillä olleen elokuvan hengen. Se ainakin Talvion ja Mattilan kirjasta ja haastatteluista näet käy ilmi, että porukka imi itseensä sen ennenkokemattoman ja -näkemättömän mentaliteetin, joka teki elokuvasta sen, mitä se edelleen on ja todennäköisesti tulee olemaan vielä vuosikymmenet eteenpäin.
Kirjassa haastatellut mukana olleet ammattilaiset kokivatkin elokuvan tekemisen enemmänkin kiertueena tai leirinä kuin työnä. Ehkä oleellisinta kuitenkin oli, että vaikka tekijäryhmässä oli aloittelijoiden luovaa hurmosta, sen ylitse kävi jo hankittu ammattitaito, jota oli etenkin Saksassa opiskelleella Mika Kaurismäellä.
Luovasta uhosta puolestaan kertoo esimerkiksi Arvottomia varten tehty tukirahoitushakemus. Kaurismäet kirjasivat Elokuvasäätiön herroille siihen muun muassa sen, että ”tekijöiden ensimmäinen ja viimeinen taiteellinen tavoite on tehdä elokuva”. Tuona aikana joku olisi voinut ottaa lauseen suorastaan pottuiluna. Onneksi kaksikolla oli takanaan Risto Jarva -palkinnon 1981 Tampereen elokuvajuhlilla saanut Mikan Münchenin-diplomityö Valehtelija. Sen perusteella rahanjakajat saattoivat luottaa työryhmän kykyyn tehdä paitsi elokuvaa myös Suomen oloissa tyystin poikkeuksellista ja mielenkiintoista elokuvaa.
* *
Talvion ja Mattilan kirja käy etenkin Arvottomien synnyn alkuvaiheita läpi lähes päivä päivältä. Jatkossa prosessia harpotaan läpi vähemmällä intensiteetillä ja käsittelytapa muuttuu enemmän teemoittaiseksi. Sellainenkin pieni sivumaku jää, että kiire on iskenyt kirjanteossa. Viimeistelyyn olisi jälleen kerran suonut käytettävän enemmän aikaa ja vaivaa.
Tietysti on selvää, että tällaisessa teoksessa on esimerkiksi käsiteltävä aiheena olevan elokuvan mieleenpainuneimmat vuorosanat. Sellaiset kuin ” meidän ei tule nähdä todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin se elää unelmissamme” tai etenkin: ”Ei rakkaus kuole. Se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme.” Nyt niitä kuitenkin veivataan kerran tai kaksikin liian useasti.
Mutta tulevatpahan esiin myös useiden noiden sitaattien taustat. Maineikas rakkauden kuolemaa käsittelevä vuorosana on sovellus William Faulknerin vuonna 1939 julkaistusta Villipalmut-romaanista Alex Matsonin suomentamana.
* *
Elokuvana Arvottomat tallensi yhden päättyvän ja osin jo päättyneen aikakauden Suomea. Eikä vain sitä. Se näytti meille myös yhden sukupolven mielikuvia katoavasta Suomesta.
Eihän esimerkiksi Vasilin baarin kaltaista paikkaa (jossa calvadoksen kanssa piti tilata päivän salaatti) voinut olla 1970- tai 1980-luvun Helsingissä. Mutta silti se vangitsee käsittämättömän hyvin jotain oleellista sen aikaisten suomalaisten nuorten aikuisten sielunelämästä.
Samalla tavalla on tärkeää, että Raija Talvion ja Mikko Mattilan historiikkitilitys Arvottomat-elokuvasta on julkaistu painettuna kirjana, joka taitaa äänikirjakansan korvien välissä olla jo hautaamista vaille vainajaformaatti. Ihan kaikki dokumentointi ei taivu digitaalisuuden ehtoihin vielä tänäkään päivänä.
Matti Mörttinen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kaj Korkea-ahon Äitiä etsimässä on rento ja intensiivinen kuvaus miesparin matkasta vanhemmiksi
KIRJAT | Todellisiin tapahtumiin perustuva teos imaisee lukijan yhteiselle matkalle miesten kanssa. Finlandia-ehdokkaan kirjalliset ansiot ovat ilmeiset, ja Korkea-aho taitaa tarinankerronnan.
Miika Nousiainen osaa tehdä urheilukentän ympäri juoksemisestakin mielenkiintoista – arviossa Ratakierros
KIRJAT | Ratakierros on erittäin hauska kirja amatööriurheilijasta, joka kirjan lopussa on mahdollisesti jo melkein ammattilainen.
Nainen haluaa kuolla puuna – arviossa Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitun Han Kangin Vegetaristi
KIRJAT | Han Kangin Booker-palkinnolla vuonna 2016 palkittu romaani kertoo naisesta, jonka kauheat unet pakottavat lopettamaan lihansyönnin.
Solidaarisuutta Ukrainalle – arvioitavana Aino Sutisen Ajattelen Ukrainaa koko ajan
SARJAKUVA | Dokumentaariseen sarjakuvaan erikoistunut Aino Sutinen on kirjannut ylös päiväkirjamaista pohdintaa Ukrainasta ja keskusteluja ystävien ja asiantuntijoiden kanssa.