Kuvat: WSOY / Juha Nurminen
KIRJAT | Annastiina Heikkilän romaanissa nainen liittyy uskonnolliseen lahkoon löytääkseen kadonneen sukulaisensa.
”Romaanin aihe on fiktiossa harvinainen ja sitä käsitellään uskottavasti.”
ARVOSTELU

Annastiina Heikkilä: Rakkaus ja armo
- WSOY, 2025.
- 291 sivua.
Annastiina Heikkilän romaanin Rakkaus ja armo (WSOY, 2025) alussa Mme Elisabeth Bessiére muistelee, kuinka hän kohtasi Neitsyt Marian ja päätti ryhtyä Jumalan pikku palvelijaksi. Hän perusti Neitsyt Marian uskonlahkon, kultin, jonka nimi on Rakkaus ja armo. Lahko sai paljon seuraajia, enimmäkseen naisia.
Jo kirjan alkupuolella kerrotaan poliisikuulusteluista, joissa Madamen epäillään keränneen rahaa laittomasti. Kuulustelu koskee aluksi rahojen alkuperää, myöhemmin myös muunlaisia väärinkäytöksiä.
Rebekka harrastaa hautajaisia. Hän käy julkisuuden henkilöiden ja muidenkin itselleen tuntemattomien ihmsten hautajaisissa. Hän viihtyy joukon keskellä, näkymättömänä pienen kukkakimpun kanssa.
Kuuluisan laulajan hautajaisissa Père-Lachaisen haustausmaalla Rebekka kohtaa Célinen, joka kuvaa hautajaisvieraita. Céline kertoo kiinnittäneensä huomiota Rebekkaan jo aikaisemmissa hautajaisissa.
Rebekka on töissä aamiaistarjoilijana Le Grand Paris -hotellissa. Hän on entinen toimittaja, joka ei enää halunnut kilpailla töistä. Céline pitää tanssitunteja hotelleissa, myös Le Grandissa.
Alun nihkeyden jälkeen naiset tutustuvat. Heillä on yhteinen suru, Célinen sisko Éve on hurahtanut Neitsyt Marian uskonlahkoon, joka sijaitsee pienen eteläranskalaisen pikkukaupungin Aveyronin laidalla. Kartanon omistavat Elisabeth Bessiére ja hänen kumppaninsa Paul.
Samassa paikassa saattaa olla Rebekan kadonnut veli Simo, joka on ollut muille ihmisille enimmäkseen ongelma lapsesta lähtien.
Céline ehdottaa Rebekalle, että tämä liittyisi lahkolaisten joukkoon ja ryhtyisi tutkimaan asiaa.
* *
Rebekka löytää Neitsyt Marian yhteisön ja pääsee alkuvaikeuksien jälkeen osallistumaan lahkon toimintaan. Hän tekee arkitöitä, ruokailee ja rukoilee suuren joukon kanssa. Ryhmä on hierarkinen, elämisen ja olemisen suhteen on tiukat säännöt.
Rebekka lähtee myös vaellukselle, joka johtaa kappeliin, jossa opastaulun mukaan pidettiin aikoinaan pakanallisia menoja. Elisabethin rukoillessa transsissa saa Rebekkakin tuntemuksia veljestään.
* *
Romaanin aihe on fiktiossa harvinainen ja sitä käsitellään uskottavasti. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, lahko oli oikeasti olemassa ja joutui tutkinnan kohteeksi.
Nuoren naisen elämä Pariisissa etsimässä elämälle tarkoitusta nojaa vain vähän psykologiaan ja antaa jännityskertomusten tapaan tilaa henkilökohtaiselle nokkeluudelle.
Kirjailija tuntee Ranskan ja osaa oppaan tavoin kuvailla paikkoja, matkoja, tapoja ja ihmisiä.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tatu Vaaskivi leimusi kuin tähdenlento – Miika Siironen kirjoittaa säkenöivästä kriitikko-kirjailijasta, jonka jälkimaailma unohti
KIRJAT | Nero ja Narkissos -elämäkerta avautuu mahtavaksi ikkunaksi 1930-luvun suomalaiseen kulttuurielämään, Tulenkantajien sukupolveen ja sen kuuluisiin edustajiin.
Lapset tappajina – arviossa Anu Kaajan Siluetinleikkaaja
KIRJAT | Anu Kaaja opetteli leikkaamaan siluetteja, jotta ymmärtäisi paremmin teoksensa hahmoja.
Matti Pesolan Horjumaton Varjonen on kunnianosoitus vaikeiden aikojen suunnannäyttäjälle
KIRJAT | Horjumaton Varjonen -kirjan luettu on helppo todeta: tämän kirjan Unto Varjonen on totta vie ansainnut.
Liiankin runsas lukuromaani – arviossa Chris Whitakerin Kaikki pimeän värit
KIRJAT | Chris Whitakerin 700-sivuisen romaanin ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa.







