Anna Järvisen monta elämää – ruotsinsuomalainen muusikko avaa esikoisteoksessaan haikeita muistoja

Kuva: Teos

KIRJAT | Anna Järvisen esikoisteos Uni viime yönä: kaihtaa tiukkaa lokerointia. Sen voi lukea omaelämäkerrallisena teoksena, proosarunoelmana tai absurdismilla maustettuna pienoisromaanina.

”Järvinen sisällyttää tekstiinsä ironiaa ja hiljaista huumoria. Hän ottaa myös vapauksia soveltaa suomen kielen kielioppia tarvittaessa omalla tavallaan.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Anna Järvinen: Uni viime yönä:

  • Teos & Förlaget, 2021.
  • Suomentanut Raija Rintamäki.
  • 133 sivua.

Ruotsinsuomalaisen Anna Järvisen esikoisteos Uni viime yönä: (Teos & Förlaget, 2021, kaksoispiste on osa kirjan nimeä) kaihtaa tiukkaa lokerointia. Sen voi lukea omaelämäkerrallisena teoksena, proosarunoelmana tai absurdismilla maustettuna pienoisromaanina.

Ehkä eniten se on välähdyksiä. Muiston sirpale sieltä täältä piirtyy paperille ja vapaa assosiaatio kuljettaa muistoa eteenpäin. Muisto muuttaa muotoaan, täydentyy tai lähtee kulkemaan eteenpäin jotain uutta reittiä. Muistoissa kulkevat eronneet vanhemmat, isäpuoli, mummo ja vaari Suomessa, musiikki, kuvataide ja omat läheiset ihmissuhteet.

* *

Anna Järvinen syntyi Suomessa, mutta muutti lapsena Ruotsiin. Hän jäi kahden maan välille. Ulkopuolisuuden aallot voivat hönkiä niskaan kummassa tahansa maassa.

Järvinen on muusikko ja laulaja ja työskentelee myös kuvataiteilijana. Hän säveltää, sanoittaa, laulaa, soittaa kitaraa, pianoa ja huuliharppua. Ennen soolouraansa hän oli pitkään mukana ruotsalaisessa Granada-yhtyeessä. Läpimurtonsa hän teki soololevyllään Jag fick feeling, joka julkaistiin Ruotsissa syksyllä 2007.

Romaanissa Uni viime yönä: kertoja Anna lähenee viittäkymmentä. Tuohon lukuun mahtuu monta elämää, jonka välähdyksiin lukija pääsee mukaan. Muistoissa on mukana haikeutta ja nostalgiaa, sen tunnustamista, että aika rientää peruuttamattomasti eteenpäin.

Järvinen sisällyttää tekstiinsä ironiaa ja hiljaista huumoria. Hän ottaa myös vapauksia soveltaa suomen kielen kielioppia tarvittaessa omalla tavallaan.

* *

Kirjan minäkertoja paljastaa, että hän pitää päiväkirjaa. Jo varhain hänen tekstinsä olivat intuitiivisia, hänelle itsestään selviä. Instrumentin kanssa sen sijaan oli tehtävä paljon työtä. Vaatii paljon harjoitusta oppia olemaan yhtä aikaa pää pilvissä ja keskittynyt. Hiipiä sävelillä ja luottaa kuuntelematta.

Lapsuudesta kirjoittajan mieleen pulpahtaa hauskoja muistoja kuten synttärit.

Seitsemänvuotias Anna järjesti synttärit Ruotsissa ja kutsui juhliin kaikki tarhan tytöt. Hän ei osannut ruotsia ja oli siksi hiljaa. Muutaman vuoden kuluttua hän kutsui mukaan myös naapurin lapset. He joivat mehua Sarpaneva-laseista. Yksi tyttö puraisi lasista palasen, mutta ei nielaissut sitä. Toisella kertaa joku pikkutenava pissasi housuun. Synttärit pidettiin pingishuoneessa. Anna sai suuren liitutaulun, johon kirjoitettiin Tervetuloa Annan diskobileisiin! Se tuntui rajulta.

Lapsuudesta selvitään ja nuoruudesta, kirjoittaja järkeilee. Varhaisaikuisuudessa sitä on kaunis ja heittelehtii sinne tänne. Tuntemattomat kohtelevat hyvin, mutta läheiset voivat satuttaa.

Mummon ja vaarin luona on siistiä. Kirjoittaja nauttii päästessään paikkaan, jossa on hiljaista ja kaunista. Olohuoneessa oli kirja nimeltä Syntynyt sivulliseksi. Kirjoittajan mukaan kirja kertoo hänestä.

Anna tuntee itsensä ulkopuoliseksi molemmissa kotimaissaan. Isää hänen suunnitelmansa eivät kiinnosta. Anna ei kuitenkaan murehdi tulevaisuutta. Hän elää nykyhetkessä. Hän rakastaa monia asioita, joita on meneillään. Sillä asenteella kirjoittaja on päässyt pitkälle. Hänen muistojensa parissa lukija viihtyy.

Sirpa Pääkkönen

2110 kopio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This